VIIMEINEN KISAKAUSI?

”Jos mä saan tän kunnialla maaliin..ja nyt ei puhuta sijoituksista vaan, että mä olisin itse tyytyväinen mun tekemiseen. Tähän asti oon. Niin kyllä tää sitten on aika lailla antanut mulle sen mitä mä voin tältä pyytää.”

Ikinä ei voi sanoa, että ei ikinä. Ja näissä piireissä moni on käynyt viimeisen kisansa jo viisi kertaa, koska onhan se usein sen verran rankkaa että on normaalia välillä haluta lopettaa. Itse oon valmistellut ja yrittänyt valmistuautua mahdollisimman hyvin psyykkisesti viimeiseen kauteeni kuluneen vuoden aikana. Mitä se käytännössä sitten tarkoittaa?

Jollain tapaa sitä on tottakai alkanut määrittää itseään ”kisaajana”, eikä mistään roolista ole helppo päästää yhtäkkiä irti. Mä en vaan itse osaa sanoa, että onko ”kisaajan” rooli enää pitkään aikaan ollut sellainen mitä tarvitsen, mutta ainakin se on ollut hyvä ja sallittu perustelu omille valinnoille. Treenimäärille, tavalle syödä ja ennen kaikkea sille mitä olen elämässäni priorisoinut. Mä en ole koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta perustella muille tekemisiäni, mutta itselleni senkin edestä. Nykyään mulle riittää perusteluksi esimerkiksi Always Move Forward, mikä on yksi mun motoista tässä elämässä. Tällä hetkellä mulla on aavistus siitä mitä haluaisin tehdä, mutta ei vielä mitään selkeää suunnitelmaa. Elämä on projekteja, mutta mulle voisi tehdä ihan hyvää elää hetki ilman sellaista jotta saisin auki ihan uudenlaisia ovia.

Olen oppinut kilpailemalla aivan valtavasti todella kallisarvoisia asioita, jotka ovat vieneet mua eteenpäin ihmisenä ja esimerkiksi valmentajana. Kaikki opittu tulee vielä syventymään, kunhan tiedot ja taidot joutuvat tosielämän tulikokeeseen ja sitä mä juuri odotankin. Ne hetket, kun on pakko pysähtyä, kelata taaksepäin ja suunnitella tulevaa, yleensä vaativat myös jostain luopumista. Tässä tapauksessa se ”jostain” voisi olla kilpailutavoite. Tunnen, että alan olee valmis, mutta se on vaatinut tosi paljon tietoista vastuun ottamista. Kuitenkin — jos mä olisin siellä missä haluaisin olla niin mitäänhän ei tarvitsisi muuttaa. Eli en ole tyytyväinen mun elämän tasapainoon. En havittele tilannetta, jossa mulla ei olisi mitään intohimoa (päinvastoin) mutta voisi olla aika päästä nauttimaan työn hedelmästä. Ei tarvitse enää harjoitella elämää varten vaan alkaa elää. Ja mitä tulee siihen elämän tasapainoon ja intohimon yhdistämiseen niin siinä mulla riittää tehtävää käytännön tasolla. Ajatuksissani olen asian kanssa melko pitkällä jo.

Motivaatio ei ole ollut mulle ongelma, ja oonkin ollut ihan super-motivoitunut tähän isoon prosessiin. Eli siis viimeiseen kisakauteen. Mä tajusin, että ihan kaiken täytyy muuttua jos haluan lopettaa tyytyväisenä. Tarkoittaa treenaamista ja syömistä, mutta ennen kaikkea mun suhtautumista itseeni, fitnekseen, täydellisyyden tavoitteluun, stressinhallintaan ja tavoitteenasetteluun. Että toisin mun urheilemiseen ja myös mun työhön enemmän sitä Jessicaa mikä oon kotona. Eli vaikka osaan niin mun ei tarvitse olla jäykkä, virallinen ja kaavamainen, kun voin ihan yhtä hyvin olla vaan Mä ja tehdä juttujani just niin kuin itse hyväksi koen. Itsevarmuus lisääntyy huimasti, kun lopettaa muiden hyväksynnän hakemisen ja asioiden miettimisen aina siltä kantilta että ”mitäköhän multa odotetaan nyt”. Tätäkään olisin tuskin sisäistänyt koskaan näin hyvin ilman kilpailemista.

Vielä ei silti ole lopettamisen aika vaan nyt mennään samaan tahtiin eteenpäin ja pidetään lippu korkealla! 🙂

jessica

2 vastausta artikkeliin “VIIMEINEN KISAKAUSI?”

  1. Moikka,

    kiitos kivasta videosta!

    Luuletko, että se että kyseessä on viimeinen kisakautesi voi vaikuttaa sijoitukseesi? Etenkin, kun kyseessä on uusi laji, voisin kuvitella, että voittajaksi haluttaisi sellainen henkilö, joka tuo lajille näkyvyyttä, haluaa edustaa Suomea kv-kisoissa ja johon sponsorit voisivat sijoittaa. Entäpä jos sijoittuisit erittäin hyvin, olisitko valmis panostamaan lajiin muutaman lisävuoden?

    Paljon tsemppiä treeneihin ja onnea kisoihin, seuraan mielenkiinnolla blogiasi sekä wellness-sarjan esiinmarssia Classicissa.

    • En usko, että näin voisi käydä. Vaihtuvuus mestareissa on muutenkin tässä lajissa/lajeissa täysin vuosikohtaista ja olen kuitenkin toiminnassa mukana muilta osin (esim. valmentajan roolissa), joten jos jotain selvää vääryyttä tapahtuisi niin kilpailijana toivoisin siihen selvennystä, riippumatta siitä kilpailenko enää koskaan vai en. Sponsorit taas ovat oma lukunsa, eivätkä liity esimerkiksi liiton toimintaan. Jos kävisi niin, että oikeasti menestyisin kv-kisoissa niin asioita täytyisi ehkä miettiä uudestaan. 🙂

      Iso kiitos, että seuraat, kommentoit ja tsemppaat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta