VANHEMPI JA VIISAAMPI

Täytin eilen 26 vuotta ja meinasin kirjoitella lapsista, häistä ja asuntoveloista. Kuitenkin, kun nuo asiat eivät kosketa mua tällä hetkellä niin taitaa olla parempi jättää pohdinnat tulevaisuuteen. 26 on sellainen, ei minkäänlainen ikä. Mä oon ollut nuori jo sen aikaa, että osaan ymmärtää miten hienoa nuoruus on ja että se ei kestä ikuisesti. Arvostan nuoruutta ja sen takia jopa pelottaa, että mitä sitten kun tämä aika on ohi…

Mulla ei ole ikäkriisiä, mutta kyllä mä joka vuosi mietin että mihin se taas katosi. Mitä mä tein ja opin? Ei ole varmaan yllätys kenellekään, että vastustan jossain määrin perinteistä elämän kulkua ja haluan mennä omaa polkuani. Mulla ei ole paineita perustaa perhettä tai kerätä omaisuutta, naimisiin ei ole varaa mennä enkä tiedä menisinkö vaikka olis. Haluaisin ennen kaikkea kerätä elämyksiä, kokemuksia ja muistoja eikä aineellisella omaisuudella ole mulle juuri lainkaan merkitystä näiden rinnalla. Haluan herätä joka aamu onnellisena. Se on mun tavoite päivästä toiseen ja viimeisen vuoden aikana toiveeni on toteutunut yhä useampana aamuna.

AJANKÄYTTÖ

Ennen odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa ja nykyään kauhistelen miten nopeasti viikko taas meni. Ja kuukausi. Ja vuosi. Kunnioitan aikaa, enkä halua että päivät loppuu. Tykkään herätä, tykkään aamuista ja tykkään arjen pienistä asioista. Mä oon sitä mieltä, että ihmisen ei kuuluis joutua tekemään päivittäin sellaisia asioita joita hän inhoo. Arjessa on pakollisia, vähemmän kivoja juttuja hoidettavana mutta noin pääpiirteittäin omasta elämästä täytyis pystyä nauttimaan muutoinkin kuin sillä viikon mittaisella lomareissulla.

Ajankäytössä on periaatteessa kaksi ala-lokeroa, joista toinen on isot teemat ja toinen ajan tappajat. Isoissa teemoissa keskitytään niihin aidosti merkittäviin asioihin, joiden ympärillä elämä pyörii. Mulle parisuhde, perhe, työssä kehittyminen, treenaaminen ja ikuinen kehitystyö oman itseni kanssa. Nämä ovat aina ne ensimmäiset asiat, joiden ulkopuolelle jää kaikki mahdolliset kissanristiäiset, shoppailut ja puhelimen selailut.

Tästä päästäänkin ajantappajiin. Sähköpostin päivittäminen sata kertaa päivässä, tarve olla saatavilla koko ajan ja tarve tietää kaikesta kaikki. Kuten oon kertonut niin kaikki mahdolliset kanavat piippaavat mulla yötä päivää ja oon yrittänyt parhaani mukaan vastata aina heti. Se ei kylläkään enää tänä päivänä onnistu, koska sähköpostissa on jonoa enkä edes yritä saada kaikkea hoidettua kerralla. Siitä ei tule mitään, voimavarat ovat rajalliset ja mulla on monta työhön liittyvää kuviota meneillään samanaikaisesti. Kukaan ei kuole, jos vastaus ei tule samalla sekuntilla. Sähköpostin ei kuulukaan olla chatti, mikä mun on kestänyt aivan liian kauan ymmärtää.

Turhat Appit puhelimessa. Poistin tänään aamulla snapchatin puhelimestani, koska se on kuoleva sovellus ja ihan ylimääräistä mulle. Paha ajantappaja siis. Yritän pitää blogin ja instagramin aktiivisina ja lisäksi oon miettinyt YouTuben vetämistä mukaan tähän kuvioon, mutta se ontuu vielä ideointipuolelta. Se on kuitenkin kanava, johon laittaisin mielelläni aikaani ja näkisin vähän vaivaa lopputuloksen eteen. YouTube on tulevaisuus ja Suomi tulee perässä hitaasti mutta varmasti.

Ihminen ehtii kyllä tekemään ajallansa ihmeitä, kunhan tekeminen on tehokasta. Oon yrittänyt jo pidemmän aikaa aloittaa päiväni suunnitellusti ja vaikka tämä kuulostaakin kankealta niin ei se ole sitä, koska suunnitelman olen tehnyt minä itse ja se koostuu pääosin mieluisista asioista. Viikonloppuisin voin vaan herätä ja katsoa mitä päivä tuo tullessaan, mutta arkena se ei edistä mua. Suunnittelu vie 5 minuuttia, mutta maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.

RAHA

Uskon, että tää ikä alkaa olla sellainen missä ihmiset herää miettimään työnteon tarkoitusta. Onko unelmien tavoittelu rahaa tärkeämpää, olenko veloissa ja teen sen takia työtä mihin inhoan mennä? Mistä olisin valmis luopumaan, jotta saisin tehdä sitä mitä haluan? Miten tärkeää on ylläpitää statusta ja mikä on rahan rooli siinä sopassa?

Mä oon tullut huomattavasti viisaammaksi ja vastuullisemmaksi rahankäytön suhteen, mutta koskaan en halua alkaa stressata siitä sen enempää. Mä en säästä vaan elän päivä kerrallaan. Koskaan ei voi tietää milloin on viimeinen päivä ja oon nähnyt läheltä mitä rahalle eläminen tekee ihmiselle. Säästäjistä tulee vaan entistä pihimpiä, vihaisempia ja lopulta raha on aina se mikä ratkaisee. Asia, mikä menee kaiken edelle.

Uskon, että suurimmalla osalla ihmisistä on hitosti enemmän rahaa kuin mulla mutta siitäkin huolimatta mulla on mielestäni asiat hyvin. En oo jäänyt mistään paitsi ja käytän rahaa pääosin todella järkevästi. Mulla on aina varaa niihin asioihin, joita pidän tärkeänä koska en laita pennejäni mulle merkityksettömiin asioihin. En voisi kuvitellakaan ostavani verhoja, yli 30€ maksavaa paitaa tai yhtään minkään hintaista käsilaukkua. Ne eivät merkitse mulle mitään, eikä mua haittaa jos en näytä ulospäin varakkaalta. Tällä periaatteella mulla on varaa tehdä suurempia hankintoja silloin tällöin, kuten lähteä kisaamaan johon uppoaa tuhansia euroja. Mä priorisoin.

Voisin väittää, että yks huonoimmista aikuisuuteen liittyvistä asioista on raha. Mä inhoan rahaa, kaikkea rahakeskustelua, valitusta rahasta, sen haalimista, tuhlaamista, säästämistä, sen statusta, sitä mitä sen eteen ollaan valmiita tekemään… Se on pakollista ja ilman sitä ei voi tehdä juuri mitään, koska kaikki maksaa. Kuitenkin mun suhde rahaan on se, että sitä tehdään jotta sen voi käyttää elämiseen. Elämän jälkeen sitä ei voi enää käyttää, eikä sitä saa mukaan. Uskon, että kovinkaan moni ei osaa vastata kysymykseen ”Mikä on riittävästi rahaa, jotta olisit onnellinen?”.

TYÖ JA HARRASTUKSET

Nämä ovat mulle aika lailla ensisijaisen tärkeitä asioita ja liittyvät vahvasti mun tämänhetkisiin tavoitteisiin. Uskon, että työn ja harrastuksen pitäminen lähellä toisiaan toimii mulla koska kumpikaan ei ole niin tarkkaan rajattu. On totta, että tarvitsisin välillä lomaa näistä kuvioista ja samojen aihealueiden ympärillä pyörivistä ajatuksista ja sitä täytyy ehdottomasti jossain vaiheessa pitää. Mielellään ennen kuin on liian myöhäistä, joten laitetaan sana LOMA korvan taakse.

Valmennustyön suhteen tulen vetämään vähän tiukempaa linjaa monessakin mielessä. Merkittävin muutos tulee etävalmennuksiin, joita vähennän huomattavasti (vanhat asiakkaat pysyy ja otan vielä syksyn ajan uusia) ja mahdollisesti tulevaisuudessa lopetan kokonaan etävalmennukset joissa ei ole mahdollista tavata asiakasta edes sitä yhtä kertaa. Alan myös olla tilanteessa, jossa pystyn vähän valikoimaan asiakaskuntaani ja korostan entistä enemmän motivaatiota valmennusta kohtaan. Lähtötasolla ei ole sinänsä merkitystä, jos halu on kova ja asiakas on tosissaan. Myös aineenvaihdunta-tapauksia otan kerralla rajallisen määrän siitä syystä, että ne työllistävät melko paljon. Hinnastoa korotan syksystä alkaen, joten edullisemmilla pääsee vielä ensi kuun ajan. Ei varauksia valmennuspaikkoihin.

KILTIN TYTÖN SYNDROOMA JA IHMISET YMPÄRILLÄ

Mä oon aina ollut sellainen joka elää oikeastaan enemmän muille kuin itselleen. Kiltti, mukava, joustava, kukaan ei saa suuttua, ei riitoja, ei mielipahaa. Viimeisen vuoden aikana oon huomannut enemmän kuin koskaan, että kiltin tytön syndrooma ei johda mihinkää;. Se ei palkitse, et saa mitään takaisin ja muiden tarpeiden mukaan eläminen ainoastaan kuormittaa. Täytyy osata olla jämäkkä ja täytyy osata sanoa EI. Kaikki ihmiset eivät vaan ole oman aikani arvoisia ja, koska elämä on rajallista on pystyttävä tekemään jonkinlaista jakoa siihen, että kenelle aikaa ja hyväsydämisyyttä antaa. Omalta kohdaltani hyväntekeväisyys on virallisesti ohi ja on aika keskittyä enemmän omiin asioihin ja siihen, että en tule hyväksikäytetyksi. Kiltteys on piirre, jota käytetään häikäilemättömästi hyväksi aina tilaisuuden tullen ja koska suurin osa ihmisistä on ilmeisesti ymmärtänyt tämän kauan ennen mua niin itse saa olla aina se kehen viimeisenä sattuu.

Ihmisissä arvostan yhä enemmän aitoutta. En ole koskaan ajatellut, että kukaan perheen ulkopuolinen voisi olla täydellisen luotettava ihminen ja se on tullut tähän päivään mennessä hyvinkin selväksi. Petyn harvoin, koska en kerro kenellekään asioita jotka ovat mulle salaisia. Asiat, jotka ovat pyhiä pysyvät vaan mun omana tietona tai perheen sisällä, koska ihmisillä on aina tarve puhua. Lähelle ei tarvitse montaa ihmistä, kunhan ne harvat kohtelevat sua hyvin. Mä en tuomitse ketään sen perusteella mistä taustoista kukin tulee ja yleensä kova tausta on ihan positiivinen asia, mutta se mikä merkitsee niin sydän. Onko se musta vai punainen.

Vanhempien kanssa ollaan enemmän kavereita ja on pakottava tarve soittaa äidille joka päivä. Vähintään kerran. Kaverit saa lapsia ja menee naimisiin. Tää on ehdottomasti sellainen ikä, jossa aletaan perustaa perhettä ja otetaan isoja aikuisuuden askelia. Perheen merkitys kasvaa, kavereiden vähenee. Kovin asia on ymmärtää se tosiasia, että omat vanhemmat vanhenevat vuosi vuodelta ja mikään ei ole yhtä tärkeää kuin pitää yhtä perheen kanssa.

TERVEYS

26-vuotiaaksi mennessä oon oppinut arvostamaan terveyttä ja itsestään huolehtimista, kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän ei ulkonäkö edellä. Hyvinvoinnilla ja vatsalihaksilla voi olla hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa, enkä sitten tiedä onko sen opettanut ikä vai mun työ. Siitäkin huolimatta, että oma elämäntyyli on urheilullinen ja tukee hyvinvointia niin onnellisuus on riippuvainen muistakin asioista. Aika paljon tulee mietittyä syitä liikkumisen ja syömisen taustalla, kuitenkaan ylianalysoimatta niitä. Osaan tehdä asioita puhtaasta halusta ja hauskanpidosta, mutta myös tosissaan ja pienten uhrautumistenkin kautta jos uskon kiitoksen seisovan lopussa. Kaikkea ei todellakaan tarvitse saada heti ja kärsivällisyys on nykyään mun toinen nimi. Ainakin melkein. 😉

Haluan pitää huolta mun psyykkisestä hyvinvoinnista, mutta myös ihosta, suolistosta ja panostaa siihen mitä syön, liikkua sillä tavalla että nautin siitä.

YHTEISTYÖ

Oon myös ymmärtänyt sen, että kukaan ei pysty yksin suuriin. Itsenäinen tekeminen palkitsee tiettyyn pisteeseen asti, mutta siitä eteenpäin meneminen vaatii jonkinlaista tiimityötä. Jokaisen kyvyt, aika ja jaksaminen ovat rajalliset ja yhdessä syntyy hyvää, kunhan löytää oikeat tyypit vierelle. En ole vielä itse löytänyt, tai oikeastaan edes etsinyt mutta pelkästään tämän asian ymmärtäminen on iso askel. Oon todennut sen, että muiden onnistuminen ei ole millään tasolla itseltäni pois ja muiden puolesta on kyettävä aidosti iloitsemaan.

jessica

3 vastausta artikkeliin “VANHEMPI JA VIISAAMPI”

  1. Pakko todeta, että hitsivie sä osaat kirjottaa hyvin! Tosi mielenkiintosia kirjotuksia, kiva lukea sun ajatuksia ja aiheetkin on monipuolisia 🙂 Harmittaa etten asu siellä päin, muuten hakisin heti sun valmennukseen 😀 sen verran fiksulla pohjalla vaikuttas olevan sun ajatukset ja tyyli treeneihin ja ravintoon liittyen 👍

  2. Tällanen välihuomautus:

    Vitsi että mä tykkään näistä blogin kuvista!!
    Ihan mieletöntä, että laitat aitoja, luonnollisia, kauniita ja silti hyvin otettuja kuvia.
    Ei turhia poseerauksia huulet törröllä tai aina vaan tietystä kuvakulmasta.

    Tämä blogi on muutenkin pirun hyvin kirjoitettua, jokainen teksti näyttää ja kuulostaa just sinulta. Henkilökohtaista tekstiä hyvällä maulla.

    Ilolla lukee, silloinkin kun mielipiteet ei kohtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 22
Tykkää jutusta