Oikea ja väärä, hyödyt ja haitat

Ihan sama mitä me lähdetään tekemään niin meillä on kova tarve onnistua heti ensimmäisellä yrittämällä. Ja juuri tästä syystä uusien asioiden opettelu onkin vähäistä, monesti vaan pakon edessä tapahtuvaa…koska enemmän kuin yhden kerran kokeiluun meillä ei useinkaan riitä mielenkiinto. Plus, että oppimisen edessä joutuu nöyrtyä. Täytyy myös olla varma, että päätös on oikea eikä se kaduta myöhemmin. Siitä ei saa aiheutua harmia. Ihmisillä on paineita valita oikein ja tietää mitä he haluavat elämältä. Aivan, kuin virheisiin ei olisi varaa ja seuraukset olisivat aina kohtalokkaat. Virheiden tekeminen sitä paitsi, on usein merkittävin steppi kohti parempaa huomista.

Aivan mikä tahansa hyvä asia elämässä vaatii ja tuo myös mukanaan kääntöpuolia. Me halutaan omakotitaloja, vatsalihakset ja työ josta saa paljon rahaa, etelänmatkoja. Entä kolaamista, haravointia ja rikkaruohoja, tarkasti punnittuja aterioita, 60-tuntisia työviikkoja ja turistiripulia? Se on ihan sama mitä valitset niin joudut kamppailemaan jonkun haasteen kanssa. Vaikeuksien voittaminen on silti se mikä ruokkii meidän hyvinvointia. Tunne siitä, että selviää mitä tahansa elämä tuokin eteen. Ripulista tuskin voi oppia nauttimaan, mutta pihatöistä, työnteosta ja terveellisestä elämäntavasta kyllä voi. Vaikka se ei olekaan aina pelkkää ruusuilla tanssimista niin se on kehittymistä ja vie sua kohti tavoitettasi. Jos joku asia on sulle oikeasti tärkeä niin teet mitä tahansa sen eteen.

Ihminen, joka väittää tai uskoo olevansa aina oikeassa on heikko ja epävarma. Vastuunotto on älyttömän tärkeää, mutta melko harvinaista. Lapset eivät tiedä mitä se tarkoittaa, mutta eivät kyllä aina aikuisetkaan. Jos olet tehnyt virheen, pyydä anteeksi mikäli jollekin aiheutui siitä haittaa ja lisäksi käy itsesi kanssa läpi miksi näin kävi. Jos löydät itsesi tilanteesta, jossa toistat jälleen samoja virheitä niin oppi ei tainnut mennä perille. Tee se tällä kertaa paremmin, rehellisemmin ja selkeämmin. Useinhan ihmiset keskittyvät huomattavasti enemmän muiden heikkouksiin ja ongelmiin, kuten me kaikki tiedämme. Vedetään johtopäätöksiä pikkasen liian herkästi ja viisastellaan asioista, joista ei juurikaan itse mitään tiedetä. Tämän sijaan pääpaino kannattais siirtää ihan niiden omien soppien keittoon ja puida vaikkapa sitä asiaa, että mikä saa puuttumaan toisten ihmisten asioihin. Kun mulle itselle se ei mene jakeluun.

Meidän tekojen taustalla on paljon asioita, jotka täytyy kaivamalla kaivaa esille mikäli ne tahtoo nähdä. Mikäli haluaa löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, olla hyvä itselleen ja muille. Täytyy olla pokkaa erehtyä niin pääsee eteenpäin. Jos mietin itseäni +3 vuotta takaperin niin paljon on muuttunut. Mielestäni olen kypsynyt valtavasti, mutta vain siitä syystä että halusin näin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, jos tavoite oli olla millään lailla onnellinen. Mussa oli liikaa piirteitä, joita en siedä muissa ihmisissä joten miksi olla sellainen itse? Tämä herääminen oli seurausta yhdestä kivuliaimmista asioista elämässäni, mutta miten ollakaan…se johti elämäni hienoimpaan asiaan. Sateen jälkeen paistaa aurinko.

Mulle on käynyt monet kerrat niin, että olen luullut haluavani jotain mutta loppujen lopuksi en olekaan. Päämäärä on kiinnostanut, mutta ei matka sinne. Toisaalta olen tehnyt useampia valintoja, jotka ovat osoittautuneet hetken mielijohteeksi. Varmasti myös jättänyt tekemättä asioita, joilla olisi ollut paljon tarjottavana. Ajankohtainen esimerkki voisi olla vuokraamani kiva toimistotila ehkä Vaasan parhaalta alueelta. Mun oli tarkoitus olla siellä 24/7 ja tehdä tehokkaasti töitä, kuunnellen spotifyn acoustic covers -listaa. Toimi hetkellisesti, kun oli joulun jälkeinen sesonki. Töitä oli paljon ja pää hajosi kotona niitä tehdessä. Sotkua joka paikassa ja oli äärimmäisen stressaavaa tulla kotiin suoraan työpöydän (=ruokapöytä) ääreen. Rehellisesti sanottuna toimiston kanssa oli hankalaa, koska se ei ollut matkan varrella siihen nähden missä pääsääntöisesti työskentelen. Jouduin varta vasten ajamaan sinne, etsimään parkkipaikkaa parhaillaan 20min ja pian olikin jo kiire seuraavaan paikkaan. Vasta, kun pääsin vauhtiin täytyi jo mennä. Siitä oli enemmän vaivaa kuin hyötyä ja se ainoastaan heikensi mun ajankäyttöä. Joten irtisanoin sen. Nyt kärsin seurauksista ja joudun roudata kaikki sinne ostamani huonekalut kotiin. Kotiin, jossa ei ole ensimmäistäkään vapaata neliötä. Se on silti pientä ja kyllä asiat järjestyy. Onneksi en ostanut sinne laminaattilattiaa, mikä kävi aluksi mielessä. Heh.

Maksimihyöty on tämän päivän massiiviongelma, eikä juuri mitään voi tehdä vaan tekemisen ilosta. Täytyy tietää mahdollisimman tarkkaan mikä on teosta saatava hyöty. Voiko sillä rikastua? Jos tutustun tuohon ihmiseen niin voiko hänestä olla hyötyä minulle? Monesti se teosta saatava palkinto on ihan niinkin yksinkertainen, kuin hauskanpitäminen, uusien suhteiden luominen ja itsensä kehittäminen. Ne kuulostavat tylsiltä ja aineettomilta, eivätkä sen vuoksi houkuttele. Hyödyn täytyy mielellään olla numeroita tai tavaroita. Oman osaamisalueen laajentaminen tai jatkokehittäminen saattaa kuitenkin olla taloudellisestikin fiksuinta mitä voi tehdä. Se ei vaan näy heti. Nykypäivän ihminen, minä mukaanlukien, ei jaksa edes radiota kuunnella parin mainoksen verran tai katsoa yli 10sek pitempiä videoklippejä. Koko ajan täytyy tapahtua ja mielellään monta asiaa yhtä aikaa. Kärsivällisyyttä ei kovinkaan moneen juttuun löydy.

Hyöty voi myös monesti olla se, että me opitaan tekemään asioita tehokkaammin tai järkevämmin. Säästetään aikaa, rahaa, hermoja, terveyttä, energiaa. Uskon, että moni on mun kanssa samaa mieltä kun väitän, että oppiminen palkitsee aivan hulluna. Sen jälkeen voi olla ylpeä itsestään ja voida paremmin. Oppiminen on prosessi ja se on suurempaa aaltoliikettä, kuin satunnainen turistiripuli. Tulee useampia kokeiluja, onnistumisia ja pettymyksiä kun opettelet rakastamaan terveellä tavalla, toivut menetyksestä tai hoidat terveyttäsi. Elämä heittelee ja välillä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa, kuin selviytyä. Käytetään siis hyödyksi kaikki se aika, kun on vielä muitakin vaihtoehtoja jäljellä.

Hyvä esimerkki terveys-skenestä on suolisto- tai aineenvaihdunta-ongelmien parantaminen. Molemmat vaativat paljon voimavaroja, opettelua, kokeilujaksoja, rajoitteita, rahaa, oppia ja erehdystä. Sekä ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Tulokset eivät todellakaan näy heti, jos haasteet ovat suuria. Se, että jättää ruokavaliosta sipulin ja kaalin pois ei vielä monen elämää pelasta. Se, että kaikki hedelmät ja vihannekset kypsentää voi tehdä jo vähän suuremman muutoksen.

Oon analysoinut tätä omaa parantumisprosessiani ja voisin väittää tässä vaaditun kärsivällisyyden olleen avainasemassa. Oon kokeillut monia juttuja, joista osa on vienyt mua selvästi eteenpäin ja joillain olen onnistunut ottamaan takapakkia. Oon ollut turhautunut ja surullinen, mutta en ole heittänyt hanskoja tiskiin. Ymmärsin jo ongelman alkuvaiheessa, ettei tämä ole kahden viikon kuurilla hoidettava vaiva. Ruokavaliossa pysyminen tai oikeastaan ruokavaliolle mahdollisuuden antaminen on tärkeää. Ei voi syödä silloin tällöin suunnitelman mukaan ja odottaa parannusta. Ei voi muutenkaan syödä mitä tahansa tai välttämättä sitä mitä muut, silloin kuin muut ja sen verran kuin muut. Mitä tarkoittaa, kun kroppa ei ihan oikeasti toimi? Ne tietää, jotka tietää. Yleisiä ongelmia ovat nämä molemmat, mutta harmittavan moni jää tilanteen uhriksi vaikka paljon olisi tehtävissä.

Vain kokeilemalla voit oppia, etkä voi siltikään tarkalleen tietää mikä on tekemisen summa.

 

jessica

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta