UNELMA VALMENTAJAN TYÖSTÄ

Olisi hienoa, jos jokaiseen työhön liittyisi unelmointia ja mahdollisuus edetä. Tilanne ei aina ole suotuisa siihen, mutta yksityisyrittämisessä oikeastaan vaan taivas on rajana niin kauan kuin massia elämiseen riittää edes jollain tasolla. Mä aloitin itse valmennushommat kysynnän kautta ja se lähti hyvin käyntiin. Tekisinkö asiat eri tavalla, jos aloittaisin nyt uudelleen? No tottakai. Olisi surullista, jos vastaisin ei. En edes voi sanoin kuvailla, miten älyttömästi työ on opettanut aivan kaikilla tasoilla ja samaan tahtiin mun omat unelmat tästä työstä elävät. En olisi uskonut, mihin tämä menee ja etenkään että mihin mun ajatukset työstäni ajautuu.

Vaikka vanheneminen ei ole ilmiönä mikään mun suosikki niin tämän työn kannalta se on yksi merkittävimpiä tekijöitä, mikäli sitä käyttää hyväksi. Jokainen päivä tuo jotain uutta mukanaan, puhumattakaan jokaisesta vuodesta ja numerosta minkä facebook näyttää iäksesi. Tottakai uskottavuus tulee paljon myös iästä, koska mitä vanhempi sitä viisaampi. Vai miten se meni. Kokemus tuo luottamusta, vaikka olettamus ei saisikaan olla se että kaikki käyttävät vuotensa oppimiseen. Osa varmasti käyttää sen myös itsensä kopioimiseen ja innokkuus häviää. Ensisijaisesti en todellakaan lähtisi olettamaan, että nuoret tytöt tai pojat ovat huonompia työssään! Itseään toistava duuni ei ole hyvästä ja senkin vuoksi ihmisläheinen työ antaa mahdollisuuden kehittyä siinä mitä tekee. Jo pelkästään sen vuoksi, että jokainen asiakas on yksilö, joka tarvitsee yksilöllisen avun ja tuen.

Mulla on, ainakin tässä vaiheessa, suuri unelma kehittyä ennen pitkää kovaksi valmentajaksi ja unohtaa tyystin kaiken maailman pt-hommat. Haluan saada kävellä omissa vaatteissani, omien aikataulujeni mukaan ja tehdä töitä omiin periaatteisiini nojaten ja uskoen ilman, että kukaan muu sanoo mitä saa tai ei saa tehdä tai suositella. Etenkään joku sellainen, joka ei ole itse tehnyt päivääkään valmennustyötä mutta välittää liiaksikin imagosta, numeroista ja liikevaihdosta. Senkin uhalla, että kusee ennen pitkää omille nilkoilleen ahneudellaan. Teen tätä kaikkea jo nyt, mutta haluan jalostaa sitä edelleen. Henkilökohtaiset erot ovat kaiken lähtökohtana ja valmennuksissa korokkeelle nousee minun tapa, ei asiakkaan tapa johon hän pyytää ainoastaan ”hyväksytty-leiman” ja jatkaa tyytyväisenä vanhalla tyylillään. En tee sellaista vaan haluan antaa rehellisiä mielipiteitä, rehellisiä ohjeita ja realistisia tavoitteita. En oleta, että pt:n työtä, fyssarin työtä tai hierojan työtä tekevä asiakas on oman kehonsa, salitreenin tai ravintotieteen osaaja. Kaikki ovat samalla viivalla, kunnes toisin todistetaan. Se, että joku kertoo mulle juorun uudesta asiakkaastani ei kiinnosta mua paskan vertaa – en tee ennakko-olettamuksia hyvässä tai pahassa. Olen myös oppinut, että etukäteen pidetty palaveri jossa asiakas kertoo miten hullun motivoitunut hän on ovat lähes ilmaa todelliseen työhön suhteutettuna. Puheet ja teot eivät kovinkaan usein kohtaa, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö hyvöntahtoisesti uskoisi ihmistuntemukseeni. Joskus signaalit vaan ovat väärät. Suureen massaan mahtuu aina monelaisia tapauksia.

Siinä missä pt:n on mietittävä aamulla mitä pukee päällensä ja millaisessa rasvaprosentissa vetoaa suurimpaan asiakaskuntaan niin valmentajaa ei edes tarvitse moinen kiinnostaa. Valmentajan ei tarvitse yrittää myydä itseään tai mielyttää kaikkia, vedota ihmisiin vauvasta vaariin tai käyttää kallisarvoista oppimisaikaansa lukemalla artikkelia ”How To Use Social Media To Promote Your Business”. Hänen luokse tullaan maineen perässä, avun perässä ja esimerkiksi valmentajan vaatetus on aivan se ja sama. Työtä voi tehdä farkut jalassa tai vaikka pyjamassa, jos siltä tuntuu. Tämä ei tarkoita sitä, että lähtisin nyt itse muuttamaan tyyliäni johonkin suuntaan mutta valmentajan asiakkaita ei kiinnosta valmentajan vaatetus, auto, nettisivujen olemassaolo tai olemattomuus, ig-seuraajat tai mikään muukaan pinnallinen seikka. Ainoastaan työn tulos ja usko siitä, että olet valmentajallesi todella tärkeä. Persoona ja tietotaito ovat ne mitkä vetoaa, eikä asiakas odota tapaavansa yli-innokasta kuntosalilaitteiden esittelijää.

Uskon, että valmentajaksi kehitytään ja kasvetaan ajan sekä korkean kiinnostuksen ja työmoraalin kautta. Työnteon ei tarvitse olla muille nähtävillä sertifikaatein ja pokaalein, eikä kenenkään tarvitse tietää miten monta avoimen yliopiston kurssia on käyty kaikessa hiljaisuudessa tai miten monta englanninkielistä kemian opusta pöydällä on punaisin alleviivauksin. Se on itsestäänselvää, että niitä löytyy ja niitä kaivetaan esille tarpeen tullen, kertauksen tai mielenkiinnon vuoksi. On mun mielestä aivan älytöntä, että tänä päivänä vaikkapa excelinkäyttötaidot tässä työssä on tuotava esille jonain erityistaitona. Tai päässälaskutaito. Tai ravintoaineiden ravintosisältöjen muistaminen. Jo se kertoo, että nämä eivät ilmeisesti ole kovinkaan usein tapahtuvia työskentelytapoja. Kouluttautuminen on todellakin tärkeää, mutta pelkästään se että opetellaan jollain kurssilla uudestaan ulkoa niitä samoja, alkeellisimpia fysiikan kaavoja mitä yläasteen 7-luokalla ei tee vielä kenestäkään sen parempaa osaajaa. Jos saisin itse valita niin parhaat tavat oppia olisivat mentorit, konkreettisen työn tekeminen eli kokemus ja riskinotto, lukeminen ja laskeminen sekä keskittyminen siihen mitä tekee. Halu oppia ja kehittyä kuulostaa kliseiseltä, mutta sitähän tämä pitkälti on. Aina se ei vaan näy tietyn asiakkaan kohdalla, sikäli mikäli asiakas itse ei ajattele samalla tavalla ja tee kotiläksyjään. Jos kyykkyyn ei päästä kehonpainolla niin niskaan ei laiteta tankoa. Jos ruokavaliossa ei ole aikomustakaan pysyä niin satasten heittely ilmaan ei kenenkään vararengasta muuta sixpackiksi. Rahalla saa paljon, mutta ei kaikkea.

Kuitenkin on suuri ero tekeekö top-level valmennusta vai pt:n työtä. Esimerkiksi yksikään täysin etänä tapahtuva valmennus ei voi olla sillä tasolla mikä tässä mun unelmassa on tavoitteena. Suomi on niin pieni maa ja välimatkat sen verran lyhyitä, että säännöllinen tapaaminen on kaikille mahdollista ja toivon mukaan molempien osapuolten halusta tapahtuvaa. Maksukyky on ikuinen haaste ja valmennukseen ei voi hakeutua ilman maksukykyä. Raha revitään jostain; Valmennuksen hinta eroaa tietysti huomattavasti pt-palveluiden tai nettivalmennusten hinnoista. Oletettavasti myös sisällöllinen ero on suuri — sen kuuluu olla. Pt:n työhön ei edes kuulu antaa asiakkaalle vaikkapa henkilökohtaista puhelinnumeroaan, saatika vastata puolen yön aikaan tuleviin viesteihin. Ei niin kauan, kuin maksettavan summan perässä on yksi tai kaksi nollaa. 300 euroa valmennuksesta on todella, todella pieni hinta. Jopa niin pieni, että sen kannattavuus täytyy kyseenalaistaa suuresti. Ja jopa niin pieni, että tuolla hinnalla ei voi vaatia suuria. Jos pt saa 3kk avunannosta 100€/kk -Alv.24% niin miten paljon itse tekisit hommia kuukaudessa 76 euron eteen? Yksikään euro ei tule helposti pt:n tai valmentajan pöytään, eikä yksikään kehu lähde turhaan liikkeelle.

Sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua, kun olen lähempänä hullun tiedenaisen titteliä täytyy myös omat urheilutavoitteet olla kutakuinkin pulkassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö valmentaja eläisi kuten opettaisi mutta kaikkea ei voi tehdä todella hyvin samaan aikaan. Huippuvalmentajan työ on aikaavievää ja siihen, kun yhdistetään vielä aito epäitsekkyys jossa urheilijat menevät aina heittämällä ykköseksi niin enempää ei tarvitse selittääkään. HighLevelCoach on epäitsekäs ja haluaa auttaa muita valmentajia tulemaan paremmiksi valmentajiksi, eli hän haluaa oikeiden ihmisten jatkavan ja vievän eteenpäin valmennustyyliään. Sen lisäksi siis, että hänen tavoitteena on tehdä huipputason urheilijoita, tässä tapauksessa mahdollisesti fitness-urheilijoita ja kehonrakentajia. Mikään kurssi maailmassa ei tule olemaan ratkaisu hienoon uraan, kun kyseessä on vaikkapa juuri valmentaminen tai esimerkiksi muusikon, valokuvaajan, balettitanssijan tai jääkiekkoilijan ura. On aivan varmaa, että lukemista ja opiskelua riittää loppuelämäksi mutta niin riittää käytännönjaksojakin. Etenkin opettajille, oli kyse mistä alasta tahansa, nautinto tulisi saada siitä kun näkee muiden onnistuvan ja todennäköisesti aika hitosti paljon paremmin mihin olet koskaan itse pystynyt. Tämä olkoon mun mielestä suurin syy, miksi niin harva on hyvä työssään. Niin paljon on kyse ihmisen piirteistä, luonteesta, persoonasta, välittämisestä, moraalista, kärsivällisyydestä eli sellaisista ominaispiirteistä joita ei kovin helposti muuteta.

Tänä syksynä otan seuraavat isot askeleet kohti näitä unelmia, mutta kenestäkään ei tule yhdessä yössä huippuosaaja. Jo tässä vaiheessa koen olevani todellakin pätevä siinä mitä tällä hetkellä teen, mutta toiveena on hieman muuttaa työnkuvaa mikä vaatii sekä minulta että asiakkailta lisää. Lisää intoa, motivaatiota, aikaa ja rahaa. Kuten aika monessa muussakin asiassa niin myös työssä haluan vetää selkeämpää rajaa sen suhteen mitä teen ja mitä en.

jessica

Yksi vastaus artikkeliin “UNELMA VALMENTAJAN TYÖSTÄ”

  1. Itsekin valmentajana (voimistelu) on upeinta katsoa, kun oma valmentaminen saa aikaan urheilijoita, jotka ovat paljon taitavempia kuin itse koskaan olin. Naurankin aina itselleni, kun tiedän melkolailla tasan tarkkaan, kuinka asiat tulee tehdä, mutta itse en niitä silti osaa, sillä itseltäni puuttui silloin joskus se hyvä valmentaja jota olisi kiinnostanut henkilökohtaisesti neuvoa ja pohtia ja ohjeistaa. Valmentaminen antaa niin paljon!
    Ymmärrän hyvin tavoitteesi, on niin eri asia olla lajissasi valmentaja ja pt! Toivottavasti unelmasi toteutuu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta