TREENIÄ VALMENTAJAN KANSSA – DIEETTI VKO8

Hyvää maanantaita ja alkuun pahoittelut, että eilisen dieettikuulumiset jäi nyt tälle päivälle. Koko eilinen ilta meni junassa, jossa oli heikon nettiyhteyden lisäksi myös heikko happi. +32 asteinen sisäilma veti hiljaiseksi, joten päätin jättää raapustelun suosiolla myöhäsemmälle. Myös sähköpostin purku on vienyt useamman tunnin ja nyt vihdoin saan julkaistua tämän.

Lähdettiin paremman puoliskon kanssa perjantaina junalla kohti Helsinkiä ja viikonlopun läpi kestäviä treenejä. Oltiin jo alun perin tehty sekä itsellemme että toisillemme selväksi, mikä on matkan tarkoitus ja shoppailut sun muut jätettiin tällä kertaa suosiolla välistä. Tuli muuten halvaksi, kun ei oikeasti ostettu muuta kuin ruokaa. Oltiin pari yötä Scandic Simonkentässä, mikä loisti sijainnillaan mutta huone/siivous-palvelu oli tyydyttävää. Nukkumaanhan sinne vaan mentiin, mutta olis ollut kiva jos huoneessa olis ollut saippuaa, pyyhkeitä, laseja ja lämmitys. Nooh, pärjättiin kuitenkin! Joka tapauksessa perjantaina heti saavuttuamme Helsinkiin suunnattiin salille ja otin valmentajan kanssa treenin. Olin kuulemma hoikistunut sitten viime näkemän ja se kai on ollut tarkoituskin. 🙂

Lauantaina olikin luvassa tuplatreenit, joista ensimmäisessä setissä tehtiin hartialinjaa ja jälkimmäisessä pakaraa. Olo on tälläkin hetkellä kuin rekan alle jääneellä ja harvoin olkapäät tulevat näin kipeiksi. Nyt oli kuitenkin kaikki palaset kohdillaan aina sarjatauoista ja liikevalinnoista painoihin ja kannustukseen. Lauantaina oli myös aika laittaa kisakengät jalkaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014. Eihän ne meinannut edes mahtua mun jalkaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Korkkareilla kävely on mulle kyllä tuttua ja enhän mä joskus ennen mitää muita kenkiä omistanutkaan, kuin vähintään 12 sentin korkoja. Bikini fitness poseja en ole juurikaan vielä harjoitellut, mutta se mun hakema tyyli muistuttaa kuitenkin aika paljon Body Fitnessin vanhan T-kävelyn koreografioitani. Kehonhallinta mulla on aika hyvä ja pystyn oppimaan ainakin matkimalla hyvin. Aki näytti ja ohjeisti mua muutaman kerran oikeeseen suuntaan ja nyt se on vaan harjoitusta harjoituksen perään. Esiintymisen harjoittelu ei oo koskaan ollut mun vahvuuksia, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja. Selkä on lähestulkoon krampissa asentoharjoitusten jäljiltä ja on se vaan rankkaa hommaa!

Syömiset meni reissussa hyvin ja hotellista löytyvä minibaari jeesas paljon. Tää meikäläisen syöminen on kuitenkin sen verran yksinkertaista, että ei reissut tee siihen suurta muutosta. Kaikkia eväitä en roudannut mukaan ja sitten mentiin riisikakuilla, puddingeilla, lohiloilla, leikkeleillä, salaateilla ja kasviksilla. Ei ongelmaa.

Moni ihmettelee sitä, että jos henkilö itse treenauttaa ja valmentaa muita niin mihin hän tarvitsee apua. Mä voisin pitää valmentajaa ympäri vuoden vaikka en kisaisikaan, koska niin paljon hyötyä siitä on. Vaikka varmasti osaan treenata niin vuosienkin jälkeen saan joka kerta lisää puhtia tekemiseeni näistä visiiteistä. Oikeasti HYVÄ valmentaja osaa lukea valmennettavaansa ja toimia sen mukaan, että tämä pääsee eteenpäin ja kehittyy jatkuvasti. Mä koen, että musta revitään irti kaikki mitä revittävissä on enkä kerta kaikkiaan pysty tuollaiseen yksin. Se miten mä toimin valmentajan läsnäollessa ja nimenomaan treenatessa on next level shittiä. Yritän niin kovasti, kuin pystyn ja yrittäminen tarkoittaa niin viimeisteltyä, tarkkaa ja mielellään moitteetonta tekemistä kuin mä vaan suinkin osaan. Mulla ei ole mitään hajua mitä ympärillä tapahtuu ja keitä muita salilla on. Jos olisin havainnut Juuson kameran treenin aikana niin lupaan, että olisin yrittänyt panostaa näihin mun mahtaviin ilmeisiin..

Vaikka ollaan käyty samoja asioita läpi jo useamman kerran niin kertaus on aina opintojen äiti. Hetken muistaa, mitä oli oikeasti kova ja tarkka tekeminen mutta ajan kanssa se saattaa vähän väsyä. Mä treenaan kotona itse tekemilläni treeniohjelmilla ja kaikki se mitä käydään Helsingin reissuilla läpi tulee aina jollain tapaa osaksi mun ohjelmaa Vaasassa. Opetettu on aina mulle kotiläksy seuraavaa kertaa varten ja kyllä mä odotan itseltäni läksyjen tarkan opiskelun. Koko tämän 8 viikkoa oon opetellut niitä asioita joita viimeksi käytiin läpi ja viikonlopun aikana sain näyttää, että osasin ne. Sitten tuli taas uutta juttua, mikä mun täytyy osata ensi kerralla jotta pääsen eteenpäin. Jos en osaa niin on opeteltava lisää. Näin se homma menee ja mun mielestä valmennettavan on jollain tapaa todistettava oma edistyminen ennen kuin voidaan edetä. Samaa mentaliteettia käytän omien asiakkaideni kanssa ja, jos huomaan että viime kerran juttuja ei ole harjoiteltu niin eteenpäin ei mennä. Aivan, kuten koulussakin saman opettajan tunnilla osa kuuntelee ja harjoittelee – osa ei.

Juuso on usein näillä reissuilla sekä treenaamassa että tarkkailijan roolissa ja koittaa imeä itseensä sitä mitä mä en treenatessani pysty. Me kuitenkin treenataan kimpassa tosi suuri osa treeneistä ja kun mä tiedän miltä homman pitäis tuntua ja Juuso tietää miltä sen kuuluis näyttää niin kombo on aika lyömätön. Aki myös kommunikoi meidän molempien kanssa ja antaa jatkuvasti tärkeää palautetta, jotta pystytään molemmat kehittyä paremmiksi sekä tsemppaamaan ja korjaamaan toisiamme. Mulla on aika kova vaatimustaso valmennukselta siinä mielessä, että oon tähän mennessä jo nähnyt ja kuullut kaiken enkä mee ihan helposti halpaan. En kaipaa mitään selittelyä, silittelyä ja päättömisä lupauksia vaan rehellistä tekstiä ja kunnollista ammattitaitoa. Mä haluan, että valmentaja auttaa mua maksimoimaan omat kykyni ja lisäämään niitä. Mitä odotan kisaamiselta niin mä haluan olla parempi mitä koskaan aikaisemmin ja Aki tietää sen, vaikka en ole sitä koskaan ääneen sanonutkaan. Se on itsestäänselvyys, jonka eteen me molemmat ollaan valmiita panostamaan. Toinen ohjeistaen ja toinen tekien.

Urheilija-valmentaja -suhde on myös yksi asia mitä painotan, en pelkästään urheilijana vaan myös itse valmentaessani. Myös ei-kisaavalle treenaajalle on kaksi täysin eri asiaa ostaa PT-palveluita ilman jatkuvaa yhteydenpitoa tai 39€:n verrkovalmennus kuin 24/7 valmentaja, joka on saatavilla aina. Välittäminen on sellainen juttu, mitä jokainen ihminen tarvitsee mutta kaikki eivät osaa antaa tai edes vaatia. Oli kyse sitten elämäntapamuutoksesta tai fitness-kilpailemisesta niin kyllä valmentajan täytyy olla kiinnostunut valmennettavastaan noin ihmisenä muutenkin. Jos suhde ei syvene niin miten valmentaja voi kaivaa urheilijasta niitä asioita, joilla on menestyksen ja kehittymisen kannalta merkitystä? Yksi valmentajan tärkeimmistä tehtävistä on kuitenkin saada urheilija ymmärtämään paremmin itseään, mikä vaatii perinpohjaisen tuntemisen. Fyysinen valmennus on oikeasti vaan yksi pala kokonaisuutta ja etenkin näin mentaali-lajissa mitä fitnesskin on niin se ei riitä, että saat ruokavalion ja treeniohjelman sähköpostilla.

Mä oon itse urheilijana tosi avoin, rehellinen ja kuuliainen. Mulla ei ole mitään salattavaa ja kerron kyllä aina miltä tuntuu. En valita koskaan, ellei ole oikeasti syytä eikä mulla ole tarvetta hakea huomiota tai olla valmentajani suosikki. Omistan kyvyn iloita muidenkin puolesta. Mä kuuntelen todella tarkasti mitä mulle sanotaan ja kirjoitan jälkeenpäin kaiken ylös, etten unohda saamaani palautetta tai ohjeita. Harjoittelu on mun valttikortti. Joku vois ehkä sanoa, että olen nopea oppimaan mutta mä koen vaan olevani erittäin hyvä harjoittelemaan. Sekä fyysisesti että psyykkisesti – mä teen töitä jollain tasolla koko ajan ja visualisointia oon tehnyt niin kauan kuin muistan. Kuvaan mun suorituksia ja oon kriittinen omaa tekemistäni kohtaan. Yritän välttää sellaisia hetken mielijohteesta tapahtuvia päätöksiä ja pitää fokuksen mun pitkän aikavälin tavoitteissa. Se on toiminut tosi hyvin ja alkaa olla iskostunut muhun kunnolla. Ei ole enää mitään taistelua sen puolesta että syönkö tätä vai tuota, kun mä tiedän mitä kuuluu syödä ja tehdä niin homma on selvä. Mun ote ei herpaannu ihan pikkujutuista ja, jos ”vanheneminen” on jotain opettanut niin turhasta stressaaminen on vähentynyt ihan huomattavasti. Siitä on suuri hyöty, kun energiaa ei mene turhiin asioihin.

Sain palautteeksi treenata paljon pakaraa, mikäli bikini fitnessiin aion tosissani mennä. Se oli tiedossa ja se on myös jatkuvasti työn alla. Oon tehnyt ihan valtavasti töitä, enemmän kuin näiden kaikkien vuosien aikana yhteensä, eikä kyse ole ainoastaan yhden lihasryhmän priorisoinnista. Mä oon päässyt tosi syvälle sisään siihen mitä teen, miten teen ja miksi teen. Myös siihen, että kenelle teen – Itselleni tietysti! Mulle kaikista turhauttavinta on ollut on-off-elämä, josta poispääsy ei ole ihan helppoa. Kun et ole koskaan ollut järin urheilullinen ihminen niin on aika vaikeeta elää 52 viikkoa vuodessa siihen tyyliin kisojenkaan takia. Huomattavasti helpompaa on vetää 20 viikon täysillä-jakso ja olla sen jälkeen taas offilla. Se ei ole oikeasti kovin terveellistä, minkä oon päässyt elävänä esimerkkinä todistamaan. Never again!

Mulle ei tule ensi vuotta ajatellen mitään varsinaista kisadieettiä vaan teen jatkuvasti töitä päästäkseni lähemmäs sitä tarvittavaa kireyttä ja kovuutta. Oon noudattanut tällaista jaksottaista viikkorytmiä, mikä on ollut SATA MILJOONAA kertaa helpompaa kuin yksikään kisadieetti. Ei-kisaavan on ehkä vaikea ymmärtää mikä ero on sillä että 1) syöt paljon ja 2) syöt vähän. Kaikkea kokeilleena ja moneen kertaan dieetanneena voin luvata, että treenin määrällä ei ole läheskään sellaista vaikutusta jaksamiseen kuin ravinnolla. Kun ruokaa on riittävästi niin ihminen jaksaa ja palautuu paljostakin. Kisadieetti on usein sellainen jakso, että kun se ennakkoon päätetty maanantai koittaa ja 20 viikkoa h-hetkeen pärähtää käyntiin niin tulee liian iso kontrasti kisaajan elämään. Pari kuukautta ennen dieetin aloitusta löysätään vielä entisestään ja syödään vielä kun voidaan, että saadaan aiheutettua mahdollisimman suuri shokki kropalle ja mielelle. Oonhan mä tehnyt näin itsekin ja siksi siitä kirjoitan. Se ei oo mun mielestä ollut kivaa, eikä millään lailla järkevää tehdä niitä kaksinumeroisia painonpudotuksia (ja nousuja) joka vuosi. Mä en ainakaan halua tehdä enää sellaista ja mä en halua olla sen 20-viikkoisen jälkeen niin loppu, että ainoastaan loputon syöminen helpottaa mun oloa (hetkeksi). Nyt, kun tavoite on taas kilpailemisessa niin haluan liukua siihen tyyliin pikkuhiljaa ja varmasti, jotta se olisi helpompaa. Ei enää ääripäitä. Sitten, kun kisaaminen on mun kohdalta loppu niin voin elää erilaista ja rennompaa arkea.

Mulle on tietysti ihan sama mitä joku muu tekee, mutta tässä perustelut mun omiin valintoihin. Jotain on tehtävä eri tavalla, kuin ennen koska asiat eivät ole menneet nappiin. Mulla on kuitenkin aika tarkkakin tavoite, että millaisessa kunnossa ja voinnissa haluan olla ympäri vuoden, eikä on-off-tyyli vie mua ainakaan lähemmäs sitä. Mitä tulee ruokaan niin mulle on todella tärkeetä päästä irti halusta ja tarpeesta mässäillä. Mä oon aina inhonnut sitä ja sen aiheuttamia fiiliksiä, pahaa oloa ja ihan kaikkea siinä. Tästä peruskaavasta eroava syöminen silloin tällöin ja kohtuudella kelpaa mulle erittäin hyvin, mutta ei niitä överisyömisiä enää. 🙂 Tasapaino tarkoittaa mulle jotain ihan muuta, kuin riisi+kanan ja hampurilaisen+jäätelön välistä suhdetta.

Jos et ole lukenut edellisiä viikkopäivityksiä niin käyhän lukemassa nekin niin tiedät missä mennään.

DIEETTI VKO7

DIEETTI VKO6

DIEETTI VKO5

DIEETTI VKO4

DIEETTI VKO3

DIEETTI VKO2

DIEETTI VKO1

ALOITIN DIEETIN JA ASETIN SUUREN TAVOITTEEN

jessica

4 vastausta artikkeliin “TREENIÄ VALMENTAJAN KANSSA – DIEETTI VKO8”

  1. Ei vitsi olit voimalaitoksella! Olisimpa ollu treenaamassa samaan aikaan ni olisin heittäny femmat sun kanssa! 🙂

  2. Kirjoitat niin hyvin. Oikeasti kirjoita joku kirja 😀 Huh siitä tulisi bestseller!!
    Ihailen suuresti sun kykyä perustella itsesi ja sen jälkeen seisoa jalat maassa rohkeasti päätöstesi takana. Tätä kohti itsekin pyrin!

    • Voi kiitos! Tulipas hyvä mieli näin kivasta kommentista. 🙂 Mulla on ihan hyvä kirja-aihe mietittynä tulevaisuutta varten. Kjeh! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 21
Tykkää jutusta