MITÄ KERTOISIT ITSESTÄSI

Tiedättekö sen kauhean tilanteen, kun täytyy esitellä itsensä jossain tilaisuudessa joko isolle ryhmälle tai vaikka vaan yhdelle henkilölle? Sitä alkaa helposti muodostaa pikaista CV:tä tai jotain seuranhakuilmoitusta. Mä yritin tehdä videon, jossa esittelen itseni. Ensimmäinen versio kesti puoli tuntia ilman, että olin päässyt ensimmäistä kohtaa pidemmälle ja tämä viimeinen versio olikin sitten minuutin ”pikafaktat”. Ai miten niin ääripäiden ihminen?

Nythän olis taas hyvä tilaisuus päättää mitä haluaa itsestään kertoa ja millaisena astua ulos nähtäville. Mä mietin, että mähän oon paljon enemmän kaikkea muuta kuin fitness, mutta videoiden(kin) tekemisen nyt aloitin dokumentoidakseni kilpailemistani ja näitä tulevia viikkoja ennen kisoja. Eli pakkohan aiheet on jollain tapaa sen ympärillä pitää. Nyt mä listasin videolle vaan nopeasti oleellisimmat asiat, jotta joku uusi ihminen saisi edes kohtalaisen käsityksen siitä kenen pärstää näytöltä katsoo. Toki yksi oleellinen asia olisi myös ollut blogi, josta moni asia on lähtenyt kohdallani aikoinaan liikkeelle, mutta oon viime aikoina kirjoitellut niin harvakseltaan etten edes kehdannut mainita #bloggerlife. Tai oonhan mä ihan oikeasti kirjoittanut, mutta en julkaissut. Siinä on ilmeinen ero..

Mä kirjoitinkin tuohon videon kuvaukseen, että tulen aloittamaan kanavallani ”Real Talk” (nimi saattaa muuttua) -sarjan, jossa sitten puhun vähän vakavampaa asiaa, ajatuksella ja ajan kanssa. Uskon, että mulla on paljon sanottavaa ja toivottavasti myös annettavaa monestakin aiheesta ja oikein mielelläni haluan asioista puhuakin. Jollain tapaa ne tulevat kuitenkin liittymään kilpailemiseen, mun työhön ja kaikkeen mitä olen tässä matkan varrella oppinut ja kokenut. Motivaatio, sitoutuminen, elämän haasteet ja kaikenlainen paskassa tarpominen liittyy kuitenkin ihan kaikkeen elämiseen ja mitä ikinä tulenkin sanomaan niin tottakai sovellan itsekin oppimaani paljon muussakin kuin fitneksessä.

Muilta osin elämä on ollut täyttä hullunmyllyä, mutta positiivista on se että vuosia jatkuneet iho-ongelmat alkavat olla tosi hyvällä mallilla parantumisen suhteen. Odotin pitkään aikaa lääkärille ja sain lopulta hyvän avun yksityiseltä niin asiat alkoivat etenemään. Kortisonivoide vaihdettiin Duocort:iin, mikä on ollut kautta aikain mulle erinomainen mutta jostain syystä jäänyt/vaihtunut matkan varrella huonompiin vaihtoehtoihin. Lopputuloksena olen lätkinyt iholleni kaikenlaisia myrkkyjä vuosi tolkulla ilman apua ja nyt jo 2 päivän Duocortin käyttämisen jälkeen iho oli parempi, kuin pystyn edes muistamaan. Tänään oli vielä aika keskussairaalan ihotautipoliklinikalle, jossa sain myös erinomaista hoitoa kuten olen aina siellä asioidessani saanut. Siitä vielä labraan antamaan veri, nielu ja myöhemmin virtsa -näytteet. Pönttöjen paljous muistutti verenluovutusta, mutta piikkikammosta en onneksi kärsi. Ensi viikolla vielä Prik ja olen virallisesti testattu. Kerron tuloksista, kunhan jotain selviää. Suurta onnellisuutta tällä hetkellä elämääni tuo lämpimät, yli minuutin mittaiset suihkut ilman kutinaa ja raapimista, hikoilu ilman kutinaa ja raapimista ja yli 4 tunnin yöunet ilman kutinaa, raapimista ja heräilyä. Muuta en tähän hätään toivo, kuin että saisin jatkaa näin.

Dieetin puolesta asiat menevät tasaisesti eteenpäin. Ne, jotka seuraavat mua instassa tietävätkin että painohan ei mun kohdalla laske vaan se nousee, hhaha. Eli alun voimakasta painonpudotusvauhtia ei enää ole vaan jostain syystä paino on pysytellyt jo jonkin aikaa melko korkeissa lukemissa (alimpaan painoon nähden). Uskon itse, että kunhan kevennysviikko seuraavaksi tulee ja kroppa pääsee vähän huilaamaan niin painokin tipahtaa mutta ei se mulle mikään onnistumisen mittari edes ole, vaikkakin asia jota seuraan. Mulla on kuitenkin kuvia, joissa näkyy selvää muutosta riippumatta siitä mitä painan. Paremmalta se kunto nyt näyttää, kuin 4 kiloa kevyempänä. Mä olen painanut kisakunnossa 10 kiloa vähemmän kuin mitä puntari tällä hetkellä näyttää, mutta jopa itsekriittisinkin puoli minusta tietää että painoa ei pudotettavana tällä kertaa niin paljon ole. Eli lihasta on taatusti edes jonkin verran saatu ja hyvä niin. Me vaan ollaan niin (liian) kiinni vaakalukemissa, mikä on ihan pönttöä!

Viikonloppuna on luvassa taas reissua, kun lähdetään Tampereelle ystävän valmistujaisiin ja tsekkaamaan mun kisabikinien valmistumista. Sitä seuraavalla viikolla onkin sitten taas Helsinkiä ja Vierumäellä valmentajakoulutuksen viimeinen lähijakso. Koitetaan saada materiaalia niistä myös! Ja, jos teillä on selviä toiveita tuohon ”Real Talk” -sarjaan niin kertokaa ihmeessä sekin. Kiitos!

 

ALOITIN YOUTUBE -VIDEOIDEN TEKEMISEN!

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi aloittaa jo kauan takaraivossa jyskyttäneiden YouTube -videoiden tekemisen. Ensimmäinen My Day (s) on nähtävissä kanavallani ja lisää on tulossa. Ideoita on paljon!

Ensimmäinen video on viime viikonlopun Helsingin reissusta, valmentajan tapaamisesta, treeneistä ja sen sellaisesta. Jätin tarkoituksella itseni esittelyn pitkän kaavan mukaan myöhempään ajankohtaan, eikä tällä My Day -videolla ollut sen suurempaa tarkoitusta, kuin aloittaa koko projekti ja antaa teille seuraajille jotain takaisin. En sinänsä kaipaa valloin kasvavaa seuraajajoukkoa tai missään nimessä yritä tehdä kaikille mieluisaa sisältöä, vaikka toki jokaisesta uudesta seuraajasta olen hyvin otettu. Kuitenkin mulle, eräänlaisena some-vaikuttajana, tärkeää on vaan tuottaa omaan tahtiin sellaista sisältöä jota itsekin katson, luen tai kuuntelen. Sanoin Juusollekin, että ei missään nimessä mitään ylihienoa, ylieditoitua tai mitään sellaista matskua josta näkee että esitän. YouTube on mulle tärkeä viihteen muoto, mutta myös kanava josta opin ja jota käytän päivittäin. Senkin vuoksi on tullut pieni ”paluu aitoon ja alkuperäiseen” -fiilis, kun videoita tulee katsottua niin paljon ja kaikkiin hetkellisiin trendeihin tulee turruttua äkkiä. Samat biisit, editoinnit ja läpät…

Yhden videon tekeminen vie valtavasti aikaa, eikä mulla olisi tähän mahdollisuutta ilman auttavia käsiä. Eli superaktiivinen en pysty näiden(kään) kanssa olemaan vaan täytyy mennä niillä aikatauluilla mitä meidän perheessä on. Lyhyitä jutskailuvideoita on varmasti tulossa ja aiheita niihin ylhäällä. Toiveita saa ilman muuta esittää myös! Kunhan homma pysyy aitona, melko vaivattomana, helposti lähestyttävänä ja jollain tapaa asiallisena.

Tällä videolla avaan hieman dieettiäni, kerron ruokavaliomuutoksista ja näette yhden tuplatreenipäiväni valmentajan kanssa. Höpöttelen nykyään aika paljon insta storyyn ja kerroinkin siellä eilen omasta treenifilosofiastani pikaisesti. Se, että mun treeni ei ulkopuolisen silmään näytä ”kovalta” = peräsuoli pitkin lattiaa, ei tarkoita etteikö se olisi yleensä aina tosi haastavaa. Minulle. Mun fokus on vaan täysin peräsuoli-treenin vastakohta, eli kohdelihas, kontrolli ja erilaisten ominaisuuksieni yhdistäminen harjoittelussa. Päästän aniharvoin suustani mitään treenin aikana ja valmentajan kanssa me ei jutella, ellei hän koe tarvetta opettaa mulle jotain keskustelun kautta. Itse pyrin kuuntelemaan ja näyttämään tekemiselläni, että kaaliin meni. Teen kotiläksyni aina ja harjoitus tekee mestarin. Ei lörpöttely. Kun sanotaan, että pakara määrittää liikkeen pituuden niin silloin se määrittää ja urheilijana tottelen käskyä. Mitä lyhyemmällä paussilla kaksi treeniä tehdään, sen vähemmän peräsuoli-treenejä ne silloin ovat. Dieetin ollessa näin pitkällä myös palautuminen on hitaampaa ja tunnen sen tässä vaiheessa jo melko hyvin. Myös valmentaja näkee minusta, että millaisessa treenivalmiudessa olen minäkin päivänä. Esimerkiksi tällä videolla olen suhteellisen väsynyt. 😀

Aina, kun Helsingissä vierailen niin harjoittelemme tiiviillä aikataululla. Kotona toimin eri rytmillä ja harjoitukset ovat jossain määrin erilaisia. Aivan, kuten ne ovat aina Akinkin kanssa. Emme ole vuosien aikana koskaan tehneet kahta samanlaista treeniä, tai edes kauheasti sinnepäin. Eli ensi kerralla tämän videon jutut ovat jo vanhaa ja tulee uutta tilalle. Vaikka pyörää ei keksitä uudestaan niin saan ihan joka kerta työkaluja, joilla muokkaan omaa treenaamistani kotona. Se on homman idea, koska opittava ei lopu koskaan. Mä en tarvitse sellaista tukea, jolla pyritään itsensä ylittämiseen vaan nimenomaan sitä että joku katsoo mun fysiikkaa ja päättää sen perusteella mihin keskitytään seuraavat viikot. Oli se sitten koko alavartalo tai jokin pienen pieni osa alavartaloa. Se on asia, jota en osaa tehdä itse — arvioida omaa ulkomuotoani kisoja ajatellen. Sen vuoksi tarvitaan valmentaja.