SUURIMMAT VIRHEET – TREENI JA RAVINTO

Yksi tämän blogin ehdoton tavoite olisi antaa jotain niille, jotka ovat innostuneita treeni- ja ravintoasioista. Haluan myös aina muistuttaa itseäni, että mistä ollaan lähdetty ja mihin tultu. Mä muistelen paljon kaikkea, mitä on tapahtunut vuosien varrella ja vaikka otsikko antaa ymmärtää että nyt tulee valitusvirttä niin etsin jokaisesta kohdasta myös kolikon kääntöpuolen. Mikään asia ei ole niin mustavalkoinen kuitenkaan.

1. FANAATTISUUS

Pidän parikymppisten tyttöjen ja poikien fitness-intoa yhtenä ilmiönä, jossa asuu aivan liikaa vaaratekijöitä – nimerkillä ”kokemusta löytyy”. Tiedän, miten fanaattista touhu saattaa olla ja mennä siihen, että päähän ei mahdu muuta kuin treeni ja ruoka. Tiedonjano on tervettä, mutta joku roti.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Jos ei ikinä koita, ei ikinä voita. Uskon siihen, että itsensä voi antaa jollekin asialle täysin ja katsoa mihin sillä pääsee. Itse oon ainakin iloinen siitä, että pistin itseni kokonaan likoon ja sain itseluottamusta. Ymmärsin, että pystyn oikeasti aika koviin juttuihin ja olen ihan varteenotettava kilpailija, olen hyvä siinä mitä teen jne. Kaikki eivät tunne koskaan sellaista älytömän kovaa innostusta/intohimoa jotain asiaa kohtaan, joten täytyy olla kiitollinen siitä. Bonusta on tietysti myös se, että motiivit ovat muutakin kuin pinnallisia asioita.

2. LIIAN PIAN KILPAILEMAAN

Hyppäsin lavalle aivan liian hepposin perustein vuonna 2012. Treenitaustan puutteellisuus ei mielestäni ollut yhtä hälyyttävä, kuin ruokavalion noudattamisen lyhytaikaisuus. Siinä tulee liikaa suuria asioita kuvioihin ja koko elämä kokee niin järisyttävän muutoksen kertalaakista, että päähän siinä hajoaa. Ruokapuoli on ehdottomasti se suurin asia, jos muutoksia vertaillaan.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Kunto ensimmäisissä kisoissa oli parempi, kuin koskaan myöhemmin. Sain myös hyvää osviittaa siitä, mitä kannattaa tulevaisuudessa välttää ihan itse dieettiä ajatellen. Mulla nousi aivan järisyttävä kilpailuvieetti, halu kilpailla ja menestyä ensimmäisten kisojen jälkeen. Tämä voisi olla aivan yhtä hyvin plussa tai miinus – olis täytynyt vähän malttaa mutta toisaalta mitään en muuttaisi. Kaikki kokemukset ovat syy siihen, missä ollaan tällä hetkellä.

3. BULKKI, MATALAT KALORIT – ÄÄRIPÄÄT RAVINNOSSA

Kuten tuossa viime tekstissä mainitsin niin sellaisilla 800 kalorin ruokkiksilla on tullut mentyä tämän kisauran aikana aivan liian paljon ja 1000 kaloria on ollut ihan perus-settiä. Sehän on aivan mielenvikaista, mutta kun ei ole ollut mitään järkeä päässä ja olis syöty vaikka kiviä jos joku olis käskenyt. Tietysti silläkin on suuri merkitys, että kaloreita ei ole koskaan saatu nostettua oikealla tyylillä (puhtaasta ruoasta) riittävän ylös ja samaan aikaan pidettyä kuntoa siistinä. Kaloreiden nostamisessa ei ole järkeä, jos samaan tahtiin rasvaprosentti nousee. Kilpailukunnosta täytyy toki saada jonkin verran painoa ylös ja päästä takaisin elävien kirjoihin, mutta jatkuva painon noususuhdanne ei ole mielestäni millään tasolla tarpeellinen. Silloin edessä on aivan samanmoinen työ, kuin aikaisemminkin ja kalorit joudutaan taas laskea alas, jotta saadaan kaikki rasva kropasta pois koska pudotettavaa on niin paljon. Kropalle tosi kova lysti käydä läpi suuria painon heittelyitä pienellä aikavälillä (!!!).

Viimeksi mulla oli kisoihin pudotettavana 24 kiloa ja lähtökalorit dieetille 2100. Nyt kisapainoon (se paina, mikä viimeksi oli lavalla –> liian pehmeä tosin..) on 6-7 kiloa ja kalorit 2500 luokkaa. Vaikka söin ennen viime kisojani off-seasonilla 3000 kaloria niin ei se paljon lohduta, kun paino nousee kilo per viikko -tahtia. Tuo täytyy ehdottomasti sanoa yhdeksi suurimmista virheistäni, jota en suosittele kenellekään. ”Nyt kasvetaan” on saanut vähän väärän mekrityksen, eikä kukaan tarvitse bulkkia kehittyäkseen. Ei ole tervettä syödä enemmän kuin kropalla on millään tasolla mahdollista sulattaa.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Skippaan tämän. Sorry.

 

4. USEIDEN TUNTIEN SALI-SESSIOT JA LEVON LAIMINLYÖNTI

Mä olin salilla aina. Treenasin itseni joka kerta siihen pisteeseen, ettei raajat enää liikkuneet. Sehän tarkoitti sitä, että jokaiselle lihasryhmälle tehtiin kaikki liikkeet mitä maa päällään kantoi. Ei ollut mitään lepoa, oli vaan treeniä treenin perään. Ajattelin todellakin, että enemmän on parempi ja sitä ei tehty minkäänlaisissa jaksoissa vaan koko ajan, päivästä toiseen.

Dieetillä perus päiväni oli sellainen, että heräsin 03:50 ja tein tunnin aamuaerobisen. Joko lenkin ulkona tai veivasin 50 vuotta vanhalla kuntopyörällä, josta lähti niin kova meteli että koko talo raikasi. Siinä oli sellainen kangasliina vastuksena. Siitä sitten koko päivän ruoat kasaan ja aamupalan jälkeen pyörällä joko kouluun tai töihin. Molemmissa 8h päivät, koulussa joskus kauemminkin. Töissä sain ruoat jääkaappiin, koulussa söin mm. taskulämmintä maitorahkaa ja näin jälkeenpäin muistellessa voisin väittää, että jonkinlainen käymisprosessi siinä vähintään oli meneillään päivän päätteeksi. Siitä sitten treenaamaan ja aika poikkeuksetta lämmittelyineen 3 tuntia siellä meni, sisältäen puntin ja aerobisen. Siitä pyörällä kotiin ja usein oli myös ilta-aerobinen tehtävänä. Tätä 6 päivänä viikossa.

Kilpailuiden jälkeen aloitin hetkellisesti tuplatreenit, enkä TODELLAKAAN ollut silloin valmis siihen. Saatika tiennyt miten se järkevästi toteutetaan. Sitä ei kyllä kauaa kestänyt, onneksi!

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Sain nostettua kapasiteettia tehdä, vaikka se osuikin omaan nilkkaan ajan saatossa. Uskon silti, että jos olisin aloittanut treeniurani nykyisellä treenityylilläni niin en ehkä olisi koskaan oppinut itseni ylittämsitä sen äärimmäisessä merkityksessä.

Levon laiminlyönnillä on ollut kauaskantoiset seuraukset, joista muistutan itseäni päivittäin. Se toimii nykyisin hyvänä pelkona perseessä, että ei ainakaan niin. Nykyisin nautin suunnattomasti lepopäivistäni.

 5. EPÄOLENNAISUUKSIIN KESKITTYMINEN JA EPÄJOHDONMUKAISUUS

Tarkoittaa sitä, että keskitytään kaiken maailman pillereihin ja jauhoihin, laitetaan hävyttömät summat rahaa joihinkin rasvanpolttopillereihin ja turhiin välineisiin. Kaikki se oikeasti merkityksellinen jää taka-alalle, eli se oikea ruoka, sen kasvattaminen, järkevä treeni ja lepo sekä hyvä valmentaja jota aloitteleva kilpailija todellakin tarvitsee. Muistan edelleen, että pari ekaa vuotta söin 20 pilleriä aamulla ja 20 pilleriä illalla. Siellä oli kaikki mahdolliset kromista ja raudasta, kalsiumiin ja CLA:han. Enkä todellakaan voinut sen paremmin – päin vastoin! Kun vitamiinilista siivottiin niin johan alkoi olo paranemaan. Ihmiskehossa ei ole olettamuksena kaiken maailman puutostiloja, joita tarvitsee alkaa lääkitsemään. Jos joku niin sinulle väittää niin ota jalat alle ja juokse. Aitoa ruokaa ja urheilijan perus-vitamiinit riittää oikein hyvin perusterveelle! Ei tehdä ongelmia, jos niitä ei oikeasti ole.

Epäjohdonmukaisuudella tarkoitan sitä, että ei viedä mitään asiaa ihan kunnolla loppuun asti. Otetaan treenijuttuja vähän sieltä ja tuolta, syödään viikko maidotonta ja viikko gluteenitonta, sitten tulee herkkuöverit ja sitä seuraa mehupaasto. Kuka tahansa saa puhuttua sut ympäri mihin tahansa lahkoon. Muodosta itsellesi periaatteita, jotka ovat perusteltavissa ja toimivat sinun parhaaksesi. Älä sekoile.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Tähän on myös aika vaikea keksiä mitään fiksua. Kantapään kautta oppii onneksi aina parhaiten.

6. LIIKAA PROTEIINIA

Mä kuulun siihen joukkoon, joka ei todellakaan syö tai syötä muille tarvittavaa enemmän proteiinia. Tukkoinen, nesteinen ja paakkuinen kroppa siitä vaan tulee. Muistan hyvin oloni olleen kaikkea muuta kuin hyvinvoiva ja pelkästään radikaalilla makrojakauman muutoksella v. 2014 lähti miljoona ongelmaa pois! Kaloreiden noston teen pääosin aina hiilihydraateista. Dieetin mennessä tiettyyn pisteeseen nostetaan usein kaloreita proteiineista (rasvoja unohtamatta) samalla, kun hiilihydraatit tippuvat. Proteiinigrammojen nostot ovat silti pieniä!

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Ymmärrettyäni sen, että edes treenaava ihminen ei tarvitse kolme kertaa tarvittavaa annosta enemmän proteiinia, sain nostettua ruokavalion hiilihydraatteja hyvin. Olossa tapahtui merkittävä harppaus eteenpäin, samoin vatsan toiminnassa ja ihon kunnossa.

Yksi lepopäivän aterioista.
Iltapalaa.

7. LIIKAA KISOJA PUTKEEN

Tää on ehkäpä se mun vika tikki kohti rikkinäistä kroppaa. Vedin 2012 syksyn, 2013 kevään + EM-kisat ja jatkoin vielä 2013 syksyyn. Tuon dieetin keskeytin juhannuksena, koska olin liian väsynyt edes olemaan. En koskaan suosittelisi kovan dieetin jälkeen jatkamaan kisaamista ennen kuin on tehty hyvä palauttava jakso. Ja se vie aikaa! Kroppa ei ole vastaanottavainen tai toipunut, jos jaksaa sokeriövereissä treenata ja sarjapainot nousee. Se on se mitä näkyy ulospäin, mutta sisällä kuhisee pitkään.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Sain vedettyä kuitenkin menestyksekkään kisarupeaman, vaikka väsyminen alkoi viedä voiton. Kai kaikella on joku tarkoitus ja sain matkalla hyviäkin muistoja ja kavereita, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka.

8. SPONSOREIDEN JA NÄKYVYYDEN HAALIMINEN

Paino sanalla haaliminen. Tottakai on todella hienoa, että yritykset lähtevät tukemaan urheilijaa ja koen että näin oli asian laita silloin kun itse sain tukea. Se oli aidosta auttamisenhalusta tehty, ilman sen suurempia vaatimuksia. Tutustuin ihmisiin yritysten takana kunnolla. Koin saavani jeesiä monessakin mielessä ja olen erittäin kiitollinen kaikille tahoille, jotka ovat minua matkallani tukeneet. En ole osannut sitä riittävän hyvin ilmaista silloin, joten tässä edes myöhäinen kiitos.

Jossain vaiheessa sponsorointi muuttui ja siitä alkoi tulla huomattava määrä stressiä, kun täytyi kirjoittaa siitä, tästä ja tuosta blogiin. Vaadittiin videoita, kuvia, piilomainontaa ja kaikkea sellaista, mikä ei mun mielestä ole hyvällä maulla tehtyä. Siihen annettiin valmiita ohjeita ja sponsoroitavan vapaaseen tyyliin ei enää luotettu yhtä lailla. Se ei vetoa lukijoihin tai seuraajiin – ainoastaan ärsyttää. Seuraajat ovat todella tarkkoja siitä, miten paljon ja millaisia kaupallisia yhteistöitä he sietävät!

Sponsoroitavan urheilijan tulisi olla niin vakuuttava ja niitä tulisi olla sen verran vähän/yritys, ettei tarvita mitään ihmeellistä. Maine hoitaa asian kuin itsestään. Monissa sponssisoppareissa on kovia sääntöjä, jotka rajoittavat urheilijan olemista liikaa. Urheilija, joka on menossa kilpailuihin ei voi laittaa suurta määrää voimistaan mainostaakseen yrityksiä. Oma mielipiteeni on se, että paljon mieluummin harvemmin hyvää kuin päivittäin jotain sinne päin. Urheilija on silti ehdottomasti vastuussa siitä, että hän ei aseta sponsori-yritystä ikinä huonoon valoon. Tästä(kin) syystä täytyy olla tarkkana millaisiin yhteistöihin lähtee mukaan, eikä vaan tunkea omaa naamaa joka paikkaan.

KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI

Kaikenlaisilla kaupallisilla yhteistöillä on saatu esimerkiksi blogityö ihan oikeaksi työksi. Eli siitä saa palkkaa, jos sen tekee hyvin. Yritykset myös ymmärtävät sosiaalisen median, näkyvyyden ja urheilijoiden merkityksen osana menestystä. Sillähän on aivan valtava merkitys tänä päivänä.

Ps. Pahoittelut huonoista kuvista. Olen juuri junassa tulossa Helsingistä Vaasaan ja kuvasaldo on nollissa.

jessica

3 vastausta artikkeliin “SUURIMMAT VIRHEET – TREENI JA RAVINTO”

  1. Mikä on susta sopiva määrä proteiinia? Syötkö sitä kuitenkin joka aterialla? 🙂

    • Kyllä, joka aterialla tulee olla proteiinia. 🙂
      Riippuu ihmisen painosta, miten paljon proteiinia tarvitsee mutta kehon rasva ei tarvitse erikseen proteiinia. Eli 90kg painava mies, jonka rasvaprosentti on matala tarvitsee enemmän proteiinia, kuin samanpainoinen mies/nainen jolla on +20kg ylipainoa. Sanotaan, että 2g / painokilo on varmasti hyvä määrä!

  2. Aamen tälle tekstille. Todella paljon hyviä juttuja! Oon itse Life-myymälässä töissä, ja jos joku perusterve, hyvät elintavat omaava tulee hakemaan neuvoja ja hyviä vitamiinituotteita on aina yhtä hämmentynyt ilme kun ennemminkin tarjoan monivitamiinivalmistetta, kuin jokaisesta yksittäisestä vitamiinista sitä vahvinta purnukkaa. Jotenkin nykymaailmassa ihmisillä tuntuu olevan se käsitys, että esimerkiksi juuri ne vitamiinit on jotain ihmennappeja, joita mahdollisimman paljon vetämällä saa supervoimia – kun fakta nimenomaan on se, että niissäkin ainakin osassa on ne omat yliannostusrajansa ja oireensa, jotka ylittämällä ei todennäköisesti todellakaan olla mitään superihmisiä 😀

    http://huulipunaareenitrikoissa.blogspot.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 30
Tykkää jutusta