Miten selvitä pitkistä treenitauoista

Useaampaa on kiinnostanut tuo mun, n. 4kk treenitauko, joten miksen kirjoittaisi siitä ihan omaa postaustaan. Tämä on ihan suoraan omakohtainen kokemus ja jokainen kokee nää jutut eri tavalla. Lähdetään katsomaan…

Miksi

Kuten edellisessä tekstissä listasin ( Oman syömisen taustat, ulkonäkötavoitteet ja ruokapäiväkirja ) niin kärsin aika moninaisista oireista kisojen jälkeen. Mulle sellainen semi-koomainen olo ei yksinään laittanut kelloja soimaan, koska ajan saatossa sellaiseen tottuu ja siitä tulee uusi normaali. Se, mikä ei ollut mulle normaalia tai ainakaan mieluisaa niin 7:lla alkava vaakaluku tässä puolitoistametrisessä rungossa. 2500 kalorilla lihosin, 2300 lihosin, 2000 lihosin, 1800 lihosin, 1500 lihosin. Pikkasen alkoi turhauttaa. Otin yhteyttä Mähösen Akiin ja pohdittiin mikä mua vaivaa, miksi mä näytin siltä kaikkine ongelmineen. Nää on sellasia juttuja, mistä tuntee kiitollisuutta.

Käytiin läpi mun tilannetta ja hetken aikaa mä vielä treenailin kotona Vaasassa pitäen Akin ajan tasalla fiiliksistä. Ei mennyt kauaa, kun tuli käsky että ei salia ja ruokamäärää nostettiin reilulla kädellä ylös. Paniikki. En pystynyt ajatella siinä vaiheessa muuta, kuin että lihonko nyt lisää (sehän tapahtui joka tapauksessa). No ei siinä mitään, noudatin käskyä ja ajattelin että tässä ollaan nyt varmaan muutama päivä levossa. Sain viestin, että lepo tulee varmaan olemaan vähän pitempi mitä ajattelin. Okei, ehkä viikko sitten. Se on maksimi. Oli ehkä ihan hyvä, ettei mistään aikamääreistä ollut vielä sen tarkemmin puhetta tässä vaiheessa.

Tässä muutama kuva ehkä ”pahimmasta vaiheesta”, jotka kehtaan julkaista.

Miten

Treenitauko jatkui ja aloin ymmärtää, että ei tässä olla salille menossa oikeasti hetkeen. Tavallaan kivi vierähti sydämeltä ja jäin luvan kanssa kotiin. Makasin varmaan kuukauden. Nukuin 16-tuntisia unia ja olin silti ihan yhtä poikki. Ei tehnyt tippaakaan mieli salille, koska en mä jaksanut vaihtaa edes vaatteita tai käydä suihkussa. Lääkäri soitti kotiin ja tuputti masennuslääkkeitä, mutta en mä ollut mielestäni varsinaisesti masentunut missään vaiheessa. Ainut mikä mua ”masensi” oli oikeastaan ne iho-ongelmat, joiden vuoksi en saanut hetken rauhaa koska raavin itseäni vereslihalle 24/7. Toinen mielialaa alentava tekijä oli rasvan määrä kropassa. Olin silti varma, että tulen kuntoon ajan kanssa ja kärsin nyt jostain pahemmanlaatuisesta ylirasituksesta.

  • Tauko alkoi 2015 lokakuun loppupuolella eli vuosi kisojen jälkeen.
  • Joulukuun alussa aloin tekemään todella kevyttä aerobista pari kertaa viikossa. Siihen saakka olin täyslevossa.
  • Helmikuussa 2016 otin kaksi kevyttä(!) salitreeniä viikossa.
  • Vielä maaliskuussa koin olevani tosi heikossa kunnossa siinä mielessä, että kaikki ominaisuudet tuntuivat olevan kadoksissa. Ei voimaa, kestävyyttä tai oikeen asennettakaan, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa palasi.
  • Huhtikuun ensimmäinen viikko oltiin New Yorkissa ja se oli taas täysi lepoviikko salilta.
  • Loman jälkeen pääsin aloittamaan kunnon treenit ja toukokuussa oli jo voimatkin palanneet kivasti.
  • Nykyään treenaan 5 kertaa viikossa salilla, eikä näistä jutuista ole tietoakaan. Koen olevani aika teräksisessä iskussa.

Kulutuksen ollessa täysin minimissä tuona toipilasaikana söin reilusti yli kulutukseni. En liikkunut käytännössä lainkaan. Jouduin lappaamaan ruokaa aivan väkisin suusta alas, eikä mikään ruoka ollut toistaan parempi vaihtoehto. Jokainen ruokailu aiheutti oksennusrefleksin. Tekemättä käytännössä yhtään mitään ei ruokahalukaan ole kovin korkealla. Ei tullut silti mieleenkään vähentää ruokaa ja uskon todellakin ruokamäärän olleen merkittävässä roolissa parantumisessani. Kun ennen tuota treenitaukoa söin 1500 kaloria ja paino nousi joka viikko niin tänä päivänä syön päivässä keskimäärin 600 kaloria enemmän (treenipäivänä enemmän – kierrätän useampaa ruokavaliota viikon aikana) ja olen 10kg kevyempi. Tähän tilanteeseen on oltava tällä hetkellä tyytyväinen. Kaikkea ei saa kerralla.

Jonkun mielestä mun kalorit on tälläkin hetkellä matalat, mutta koitetaan pitää lähtökohdat mielessä. Näitä aineenvaihdunnallisia haasteita kun ei todellakaan korjata sormia napsauttamalla ja jokainen on tapaus erikseen. Pelkkä sukupuolen, iän, painon, pituuden ja aktiivisuuden mukaan laskettu energiantarve ei ole toimiva mittari näissä hommissa. Sellaisen mukaan mun päivittäinen energiantarve on 2900-3300, mikä pitäis varmaan kohtalaisen hyvin paikkaansa ilman näitä ongelmia. Ikinä vielä en ole tuollaista määrää silti pystynyt syömään ja voimaan samalla hyvin. Aikoinaan oli tarve nostaa kalorit väkisin 3:lla alkavaan, josta lopputuloksena ei ollut ainakaan kehityksen ja suorituskyvyn noususuunta vaan saakelin vetämätön ja paisunut olo.

Koen, että myös mun lihasmassa on kehittynyt kivasti tässä parantumisen jälkeen, mikä tarkoittanee sitä että ruokaa on ollut mulle riittävästi ja kehitys on ollut mahdollista. Oma hyvinvointi edellä mennään.

Mitä vielä

Siinä parin kuukauden jälkeen alkoi tuntua ihmiseltä, mutta ei vielä treenikuntoiselta. Kropassa näkyi ulkoisestikin positiivisia muutoksia ja esimerkiksi sellainen tukkoisuus oli alkanut tasaantua vaikka tuntuikin tosi vetelältä. Siltä, ettei olis ikinä urheillut. Täytyy todeta, että vaikka liikkuminen on mulle tosi tärkeä asia ja osa identiteettiä niin yllättävän äkkiä siihen olemiseenkin tottui. Välillä kaipasin salille, mutta pääosin en. Jännä juttu. Se treenaamattomuus ei ollut pääkopalle paha homma, kunhan pääsi alkujärkytyksen ohi. Tässä vaiheessa täytyy antaa pisteet myös Juusolle, joka jeesas mua tosi paljon. Ainahan se on tukena muutenkin.

Olotilan kirkastuttua panostin selvästi enemmän työhön, luin kirjoja ja tein kaikenlaista kehittävää. Siitä suurimmat henkiset muutokset vasta kunnolla alkoikin. Pääsin käsiksi sellaiseen maailmaan, missä en ollut käynyt. Musta tuli myös paljon iloisempi ja viimeiset 5 vuotta kadoksissa ollut hohde palasi silmiin. Tää koko homma oli aivan valtava opin matka, eikä se ole vieläkään päättynyt.

Lopuksi

Tämä ei ollut mun ensimmäinen pitkä treenitauko. Vuonna 2013 olin myös vastaavan ajan toipilaana, kun multa leikattiin ohut- ja paksusuoli. Silloin treenaamattomuus oli kovempi pala, kun elämässä ei ollut juurikaan muuta sisältöä ja hinku kisaamaan oli kova. Sairaalaankin piti tuoda mulle proteiinijauhetta, ettei lihakset katoa. Voi voi… Näistä syistä kehotan, ettei elämää rakenna vaan yhden asian varaan. Urheillessa sattuu ja tapahtuu, joten se on yksi kaunis kerta kun tulee vakavampi loukkaantuminen ja ollaan sivussa pitkään. 4kk ei ole mitään siihen verrattuna, että osa kuntouttaa itseään vuosia. Respect!

Lepopäivät on kuuluttava jokaisen urheilevan ohjelmaan säännöllisesti. Se ei voi olla kovin vaikeaa ja lepopäivistä nauttimista suosittelen myös lämpimästi vaikka treenaaminen kivaa onkin. Nähkää kavereita, menkää kirjastoon, käykää leffassa, olkaa vaikka sängyssä koko päivä. Sehän on ihanaa vastapainoa treenille. Mielen hoitamista. Myös satunnaiselta sairastelulta, flunssalta ja vatsataudilta ei voi kovin moni välttyä. Treenaaman ei saa mennä sairaana itsensä tai muiden vuoksi. Parin päivän tai parin viikon treenaamattomuus ei kenenkään lihaksia surkastuta. Tekee yleensä pelkkää hyvää noin muutenkin. Ei sitten tarvitse jälkiviisaana kirjoitella tällaisia postauksia. 😀

Inhoan sitä, että motivaatiota täytyy hakea sanonnan ”vois mennä paljon huonomminkin” kautta, mutta se saa olla mun tän päivän kantava ajatus. Tiedän, että löytyy satoja pahempiakin tapauksia ja niitä jotka eivät tule kuntoon yhtä helposti. Koitetaan silti pitää mieli jossain määrin korkealla ja pitää parhaamme mukaan huolta itsestämme ja muista!

Ihanaa ystävänpäivää.

(Visited 3 085 times, 1 visits today)
jessica

16 vastausta artikkeliin “Miten selvitä pitkistä treenitauoista”

  1. Hei,

    Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi. Kerroit, että sinut on leikattu vuonna 2013. Saanko udella mikä leikkaus tuo oli? Ei ole toki pakko kertoa, jos et halua asiaa enempää täällä valottaam ymmärrän kyllä. Täällä kun on uusi lukija ja ehkä kohtalotoverikin, sillä kiinnostaa. Itse olen ollut sen verran huonossa kunnossa, että oikeasti todella ihailen kaikkia kohtalotovereitani, jotka oikeasti pystyvät liikkumaan tällaisen sairauden kanssa tai leikkauksen jälkeen.

    • Moikka!
      Mulla on aika matala suodatin, heh. 😀 2013 leikattiin tosiaan paksusuoli, joka oli kiertynyt 360 astetta kiinnikkeeseen ja ohutsuoli oli jollain tapaa kivettynyt. En muista lääketieteellistä termiä tälle. Aikaisemmin on leikattu myös munasarjakystia ja kiinnikkeitä avattu. Syntyessä on ollut gastroskiisi ja myöhemmin vielä napatyrä. Vatsaa on leikattu paljon, mutta mitään toiminnallista sairautta mulla ei sen suhteen ole.

  2. Hei,
    Myös minä eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi ja aihe koskettaa minua tällä hetkellä melko paljon. Itse vietän nyt 4 kuukautta treenitaukoa ja todellakin olen joutunut kantapään kautta oppimaan, että elämää ei pidä rakentaa vain yhden asian varaan sillä kun se yksi viedään pois niin joudutaan melko tyhjänpäälle…Positiivista on lukea muiden kokemuksia ja tarinoita samoista tilanteista ja saa hieman uskoa omaankin tilanteeseen! 🙂

    • Moikka ja tervetuloa! 🙂 Se menee yllättävän nopeasti ja nyt kannattaa yrittää vaan nauttia vapaa-ajasta. Älä ole harmillinen tauosta – se pian jo historiaa.
      Tsemppiä!

  3. Moikka! Ensinnäkin iso kiitos tosi mielenkiintosesta blogista, mukavaa saada sutkin tänne fitfashionille! 🙂 ja sitten asiaan, elikkä mua kiinnostais kuulla millaisia iho-ongelmia sulle aiheutui ylikunnosta? Itsellä kanssa ylirasitustilasta toipuminen käynnissä ja kiinnostaisi voisiko tää yli vuoden jatkunut mystinen ihon kutina johtua kenties siitä..?

    • Kiitos, kiva kuulla! 🙂
      Mulla on lapsesta saakka ollut atooppinen iho ja näin ollen iho on se mun ”heikko lenkki” joka oireilee helposti. Eli, kun tulee kovaa henkistä tai fyysistä stressiä niin kyllä sen aina ihosta ensimmäisenä huomaa. Tämä ylirasituksen aikana villilä ollut ihottua oli kyllä jotain aivan next-level -shittiä…. En uskalla antaa sulle mitään vahvoja mielipiteitä, mutta on hyvinkin mahdollista että sun ihon kutinat johtuvat jollain tapaa ylirasituksesta. Toki voi olla, että johtuu muustakin asiasta ja kannattaa käydä lääkärissä sen tiimoilta. Voivat ottaa verikokeita ja bakteeriviljelyn ihosta, jos sellaisesta on merkkejä. Tosi paskoja juttuja kyllä. Jos sulla ei ole käytössä päivittäin antihistamiinia niin suosittelen hommaamaan. Itse käytän Telfast-merkkistä ja se ei väsytä. Hiki ärsyttää ihoa ja vesi kuivattaa ihoa eli treenaaminen laittaa kyllä vaikean ihon koville. Tsemppiä ihon kanssa! Postaan varmasti vielä jatkossa tarkemmin näistä iho-ongelmista.

      • Oi kiitos sulle tuhannesti perusteellisesta vastauksesta! Lääkärissä on paljon tullukin käytyä, mutta mitään syytä ei oo löytyny.. Voipi olla sitten, että mullakin iho reagoi tähän ylirasituksen aiheuttamaan fyysiseen stressiin ja hermostollisiin ongelmiin sun muuhun. Mutta ihan mahtavaa kyllä, että sä oot onnistunu selättään sun oman ylikuntotilan, oot mahtava esimerkki siitä miten saadaan järkevästi ja maltilla korjattua vaikeetkin tilanteet 🙂

  4. Minä kans eksyin ekaa kertaa sun blogiin ja vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että täällä pitää vierailla usein.

    Lenkkitauosta sen verran, että itse alkanut nyt iän myötä oppinut vähän olemaan armollisempi ja huilimaan välillä ilman syytä. Ennen se huili tuli vasta pakosta, loukkaantumisesta tai ylirasituksesta. 🙁 Ihan kamalaa se oli silloin, mutta ikä opettaa 🙂 . Oikeesti joku viikonkin kokonaisvaltainen huili kuinka hyvältä se tuntuu ja miten ihana sen jälkeen on palata treeniin ja lenkkipolulle. Se viikkokin on niin minimini aika ihmiselämässä.

    Ihanaa kevään odotusta- ja lisää kivoja kirjoituksia. 🙂

    • Moikka ja tervetuloa! Täällähän on paljon uusia lukijoita. 🙂
      Onneksi ikä opettaa. Maltan tuskin odottaa, miten fiksuksi sitä vielä tulee vuosien aikana. 😉
      Ihanaa kevään odotusta sinne myös!

  5. Moikka ja kiitos ajankohtaisesta postauksesta sekä hyvästä blogista! 😊 En yleensä ikinä kommentoi, mutta nyt on pakko.
    Olen itse myös tällä hetkellä ylirasitustoipilaana, ollut jo viime heinäkuun lopusta, joten muiden kokemuksia on lohduttava lukea! Ruokamääriäini nostettiin myös heti ja lihoin naurettavan pienillä kalorimäärillä. Tuo rasvan kertyminen oli itselleni myös todella iso asia, mutta nyt asian kanssa on tullut onneksi jo sinuiksi.

    Makasin myös 2 ensimmäistä kuukautta vaikka lääkärin ohje oli liikkua kevyesti pari kertaa viikossa. Jaksamista ei vain ollut. Nyt olen tehnyt kevyttä aerobista sekä ”heiluttelu”treeniä ja joogaa pari kertaa viikossa. Voimat ja jaksaminen tuntuu vieläkin olevan vähän hukassa, joka taas vaikuttaa motivaatiooni, ja edelleenkin hieman turhauttaa hidas toipuminen, mutta onneksi valoa kohti mennään! Olen tavallaan kiitollinen, että jouduin pysähtymään, sillä tämä on ollut iso henkinen matka ja opittavaa ja oivallettavaa on vielä. Uskon, että kaikella on tarkoitus ja pääsen vielä siihen ihanaan treenaamisen makuun 🙂

    Täytyy vielä sanoa, että mielestäni tärkeää on jakaa kokemuksia aiheesta, sillä tietoa ylikunnota ja siitä toipumisesta löytyy hyvin vähän. Kiitos, että kirjoitit aiheesta ja kiva, että palasit taas bloggaamisen pariin!
    Aurinkoista kevään alkua! 🙂

  6. Hei! Oliko sinulla väliaikainen avanne? Onko sulla nyt vielä ohutsuoli tallella?
    Mitä oireita tuo kiertymä ja ohutsuolen kivetys aiheutti?

    Olet super upea! Arvostan tätä postausta suuresti ja toivoisin, että vastaisit kysymyksiini! <3

    • Moikka!
      Ei ollut avannetta edes väliaikaisesti. Ohutsuoli on kokonaan tallella.
      Oireina oli aivan järkyttävät vatsakivut (ei pysty vertaamaan mihinkään). Vatsa ei myöskään toiminut, enkä pystynyt syömään tai juomaan mitään. Konttasin eteenpäin ja sellaista ihan saatanallista kärsimystä. Edes morfiini ei vienyt kipuja pois loppuvaiheessa. Kesti 3kk ennen kuin pääsin leikkaukseen, koska lääkärit eivät nähneet mitään kuvista. Eli leikkaukseen mentiin ”katsotaan mitä löytyy” -asenteella, mutta onneksi siellä oli mitä leikata. Mutta olin tosiaan kaikissa mahdollisissa kuvissa, mutta mitään ei mukamas löytynyt. Tossa keississä on kyllä monta kysymyskerkkiä ja koko homma tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna aika erikoiselta. 😀

  7. Moikka!
    Onko sulla kilpirauhasen vajaatoiminta tai aiheuttiko kilpailu dietit ongelmia kilpirauhasen ja arvojen kanssa?

    • Moikka! Dieetit aiheuttivat ongelmia pitkässä juoksussa kilpirauhasen kanssa. Tai ennemmin ehkä se, että dieettejä tuli lyhyen ajan sisään niin paljon ja paino seilasi +/- 20kg jatkuvasti.

  8. Millaisia ongelmia sulla ton kilpirauhasen kanssa tuli ja saitko siihen lääkitystä ?

    Johtuiko tuo sun lihominen ylirasituksesta vai myös noista kilppariongelmista ?

    Olen itse treenaillut nyt yli vuoden ajan. Rasvoja on kropasta tiristelty pois, mutta oon siinä tilanteessa, että paino tuntuu kertyvän miinuskaloreista huolimatta. Oon aivan tuhottoman väsynyt, eikä mikään unimäärä vie tätä sumua mun päästä pois.

    Olen menossa pian lääkäriin näiden oireiden tiimoilta, mutta pelkään, ettei niistä verikokeista selviä mitään.. joskushan noi kilpparin vajaatoimintaoireet saattaa tulla, vaikkei testeissä mitään näy.

    • Vaikea sanoa mikä johtuu mistä, kun oireita oli niin paljon samanaikaisesti. Monen asian summa.
      Lihominen johtui varmasti kilpirauhasesta. Tarjottiin lääkitystä, jota en ottanut vastaan. Uskon, että ajoissa huomatut kilppariongelmat on mahdollista saada kuntoon ilman lääkkeitäkin (kun ei ole geneettistä): suoliston kunto, sokeriaineenvaihdunta, stressi, lisämunuaisongelmat, ruokavalio. Viime kisadieetillä mulla ei esimerkiksi ollut ruokavaliossa lainkaan lisättyjä rasvoja koko aikana. Myös jodi, sinkki, seleeni, magnesium, omega3, b-vitamiinit ja d-vitamiini on osa hoitoa.

      Sun tilanne kuulostaa siltä, että tiristely kannattaa lopettaa ja laittaa terveys etusijalle. Kilppariongelmat ei aina näy verikokeissa, muttta usein kyllä näkyvät. Samoja oireita voi tulla myös masennuksesta, kovasta stressistä (fyysinen ja psyykkinen) yms.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 24
Tykkää jutusta