RUOKAVALION NOUDATTAMINEN

Ruokavalio on tänä päivänä vähän niin kuin uusi uskonto. Mun mielestä siinä ei ole periaatteessa mitään pahaa tai väärää, koska ihmiset syövät lähtökohtaisestikin tosi huonosti eikä ruokavalion noudattaminen siitä syömisestä monesti sen huonompaa tee. Tosi vähäistähän se ruokavaliossa oleva sapuskamäärä yleensä aina on ja aina on myös niitä tapauksia, joille ruokavalio on yhtä kuin syömishäiriö. Mun työkokemuksella ravintovalmennuksista voin sanoa, että tosi moni haluais syödä vähemmän vaan siitä syystä että sellainen ennakkoajatus ihmisillä monesti on. Syö vähän = laihdu. Ihminen haluaa sellaisen tiedon ympärille mikä vahvistaa hänen jo olemassa olevaa tietoa/käsityksiä/uskomuksia ja muutos voi olla tosi hankalaa saada iskostettua päähän.

Mä en itse kovin mielelläni tai ainakaan usein ota asiakkaita, jotka ovat alle 25-vuotiaita ja vielä tosi vaiheessa oman itsensä kanssa. Toki on poikkeuksia ja hyvin kypsiäkin tapauksia, mutta noin karkeasti sanottuna ruokavalion noudattaminen vaatii tietynlaisen psyykkisen valmiuden jotta siitä ei tule pakkomielteinen ongelma. On aina olemassa helposti addiktoituvia ihmisiä ja ruokavaliokin voi olla yksi riippuvuuden muoto – toiminnallinen riippuvuus, jonka määrittely on vaikeaa. Mä määrittelen itse riippuvuuden syömistä ja liikkumista kohtaan sellaiseksi toiminnaksi, mistä on kadonnut ilo. Se, että mä haluan syödä puntarin kautta ja treenata paljon ei ole riippuvuus koska addiktio on negatiivinen asia ja mä taas nautin tästä. Syömishäiriöt ovat riippuvuuksia, ruokavalion ja treeniohjelman noudattaminen itsessään eivät. Ihmiset nauttivat tosi erilaisista asioista mikä on hyvä pitää mielessä toisen ihmisen ”sairasta toimintaa” arvostellessa. Ihmiset, jotka eivät halua ymmärtää syitä tekojen taustalla tulevat aina ajattelemaan musta-valkoisesti. Se on ihan fine, mutta muiden ”auttamista” on silloin turha harrastaa. Ilman ymmärrystä ei voi auttaa ja auttaminen vaatii laajan mielen.

Omalla kohdallani ruokavalio on ollut apu päästä pois syömishäiriön kourista ja tiedän, että monelle muulle se on ollut samalla tavalla ikään kuin pelastus. Lupa syödä enemmän ja tervehtyä. Sama asia tulee ylipainoisen laihduttamiseen; jollain tapaa se paino on pois saatava ja esimerkiksi ruoan punnitseminen tietyn ajanjakson ajan on erittäin toimiva ja fiksu tapa laihduttaa, kun vertaillaan erilaisia, markkinoilla olevia dieettejä keskenään. Ihan turha vedota sairaaseen tapaan punnita syömänsä ruoka, kun ylipainon kanssa ollaan jo entuudestaan jollain tapaa sillä sairaalla sektrolilla mitä tulee suhteeseen ruokaa kohtaan. Terveellinen syöminen ja liian vähäinen syöminen eivät ole sama asia ja tuota käsitystä täytyis järisyttää, jotta ylipainosta/syömishäiriöstä kärsivä voi edes ajatella elämäntapojensa muuttamista. Olis hienoa, jos ihmisille vois vaan sanoa että ”käytä maalaisjärkeä syömisen kanssa” ja homma toimis, mutta kun se ei mene niin. Se on sitten taas eri asia, että miten kukin haluaa uutta syömistapaansa jalostaa oman näköiseksi. Mulla on asiakkaita, jotka ovat kertoneet arvioivansa ensin ruoan silmämääräisesti ja sen jälkeen tarkistavat määrät puntarin kanssa ja kuulemma aina oma arvio on alakanttiin. Se on yksi tapa oppia riittävästi syöminen. Toinen asia on se, että pääsääntöisesti ihmiset syövät makroravinteita todella huonossa suhteessa ja syöminen painottuu usein aina sinne missä energiaa ei tarvita samalla tavalla. Työpäivän aikana ei syödä juuri mitään, mutta Netflixiä katsoessa meneekin koko päivän edestä.

Tavalliset syömistavat, joihin törmään ovat suunnilleen tällaiset:
Aamu: kahvi, yksi leipä, kinkkuviipale, juustoviipale
Lounas: kahvi, skyr
Välipala: kahvi, omena tai ei mitään
Päivällinen: kanasalaatti, pala ruisleipää, joskus makaroni
Iltapala: jää yleensä välistä tai banaaniletut

Että eipä tuo kauheasti huonommaksi ruokavaliota noudattamalla mene…

Aineenvaihdunnan oikea kiihdyttäminen ja parantaminen tapahtuu myös ruokavalion avulla, mutta ei todellakaan niiden herkkupäivien kautta vaikka joku sulle niin yrittäisi väittää (yleensä kovalla aineenvaihdunnalla varustetut miehet). On eri asia tankata hiilihydraattia, jos ollaan matkalla fitness-kilpailuihin ja perusruokavalio on vähähiilihydraattinen ja kropan hiilarivarastot ovat oikeasti tyhjät. Tai, jos olet valmsitautumassa maratonille ja tarvitset energiaa varastoon. On eri asia tankata tervettä ihmistä kuin parantaa paskaa aineenvaihduntaa. Silloin keittiövaaka on kaveri. Piste.

  • Söin itse vielä vajaa 2 vuotta sitten päivässä 80 grammaa hiilihydraattia, mikä tarkoittaa 100g raakapainoista riisiä päivän aikana.
  • Tänä päivänä syön päivässä 470 grammaa hiilihydraattia, mikä tarkoittaa esim. 590g raakapainoista riisiä päivässä ja olen lähes 20 kiloa kevyempi.
  • Olen punninnut kaiken syömäni ruoan, jotta nostan oikean määrän hiilihydraattia ruokavaliossani tietyn ajanjakson sisällä ja, jotta syön varmasti tarpeeksi. Ja ei, en osaa arvioda silmämääräisesti miltä näyttää lautasella 70g ja 85g riisiä ja sillä on merkitystä tässä tilanteessa.
  • Voinko olla vihainen kotitalousvaakalle? En voi, se on pelastanut mut.

Sama homma asiakkaiden kanssa, joista suuri osa on syöny jo entuudestaan vuosia ruokavalion mukaan ja ovat tavoitteellisia, usein fitneksestä kiinnostuneita treenaajia. Sillä on suuri merkitys, että syökö 65-kiloinen Maija päivässä keskimäärin 700 kaloria enemmän tai vähemmän ja pysyy sen lisäksi korkeammilla kaloreilla huomattavasti aikaisempaa paremmassa kunnossa, syö energiaksi hiilihydraattia eikä proteiinia. Treenaaminen, hyvä ravinto ja kehittyminen näissä asioissa on monelle tosi tärkeää ja osa peruselämää. Mun elämä pyörii näiden asioiden ja ihmisten ympärillä, jolloin se on mulle normaalia. Ihmiset haluavat noudattaa ruokavaliota, koska tietävät ravinnolla olevan suuria hyötyjä myös yleiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Jos ruokavalion ainut tarkoitus on toimia laihdutuskeinona niin se ei yleensä ole pitkäaikaista, eikä sen tarvitsekaan olla. Silloin täytyy vaan käyttää ruokavalio-aikaa aktiiviseen opiskeluun, jotta ulostulo ruokavaliosta ei ole samalla paluu vanhaan. Ruokavalioiden käyttäminen jojoilun apuvälineenä on ainoastaan tyhmää.

Kukaan ei pysty olemaan aivan liian vähällä ravinnolla pitkään ja jossain vaiheessa tulee ohisyöminen mikä taas vaikuttaa mielialaan negatiivisesti ja usein juuri näissä tapauksissa hanskat on heitetty lopullisesti tiskiin. Eletään siinä uskossa, että ”musta ei ole tähän” vaikka todellisuudessa vaan tapa laihduttaa on ollut sinulle väärä. Usein ohisyömisen jälkeen on entistä vaikeampi päästä takaisin raiteille ja siitä syystä monen kanssa toimii paremmin tämänkin asian suhteen suuntaa antavat ohjeet. Ainakin siihen saakka, kunnes ajatuksia on saatu vähän paremmille urille. Kukkakaalipohjainen pitsa tai pakastetut banaanin palat eivät merkitse mitään siinä vaiheessa, kun himot iskee päälle ja voi tulla jopa entistä paskempi fiilis siitä että herkkujen korvikkeiden pitäis muka riittää. Ihminen, joka tietää miltä kaikki kaupan karkkihyllyssä olevat tavarat maistuu tietää mistä jää paitsi. Kukkakaali ja kotipizza eivät ole hänelle sama asia. Mun mielestä olis tärkeää opettaa ihmisille harjoitusten kautta kohtuullinen syöminen esimerkiksi tilanteissa, joissa olis epäkohteliasta olla syömättä tarjolla olevaa ruokaa: häät, työpaikan pikkujoulut, baby showerit yms. Muutos koko viikonlopun kestävästä kotona ahmimisesta kontrolloituun juhla-ateriaan on jo ihan hemmetin suuri askel kohti tervettä suhdetta ruokaan. Itsekontrollin harjoittelu on jokaiselle aikuiselle hyödyllistä. Niin kauan, kun on tarve syödä pahaan oloon saakka on töitä vielä tehtävänä VAIKKA oltaisikin ulkoisesti hyvässä kunnossa. KopKop monelle fyysisesti hyväkuntoiselle.

Ihmisen ei varmaankaan kuulu saada heti kaikkea mitä haluaa tai tekee mieli, mutta tottakai sen oppiminen on harjoittelun tulos. Jos tavoite on noudattaa jotain ruokavaliota niin jokaista mielitekoa ei voi mitenkään tyydyttää. Siinä vaiheessa, kun himot vaikkapa sitä suklaata kohtaan ovat ihan päivittäisiä ja olo on tosi kurja niin voi hyvin olla fiksumpaa syödä kuin kärsiä, mutta suosittelen syömään ihan sulassa sovussa itsensä kanssa. Ettei se olisi mikään repsahdus vaan ihan hyväksytty nautinto, mistä ei koeta minkäänlaista huonoa omatuntoa. Terveellinen elämäntapa ei tarkoita sitä, että koko ajan laihdutaan tai edetään jonnekin vaan hyvin paljolti se on ihan ajatusten muovautumista terveimmiksi. Ei ole tervettä kieltää itseltään elämän perusasioita, mutta niitä voi kotrolloida ja ripotella harvemmin tapahtuviksi. Kaikkia elämän nautintoja ei kuitenkaan tarvitse lähteä selittämään itselleen järkiperustein vaan joskus asioiden on hyvä antaa tapahtua.

Siinä vaiheessa, kun ollaan mahdollisesti kilpailemassa keho- tai fitness-lajissa niin pelkästään salaattilounaan valitseminen hampparin sijaan ei riitä. On hyvin paljon toisistaan eroavia tapoja valmistautua kisoihin ja usein dieetit ovat valmentajalähtöisiä. Tästä syystä kilpailijan tärkein tehtävä kisoja ajatellen on valita valmentaja, jonka metodit istuvat parhaiten omaan arvomaailmaan. Ei siitä sen enempää tässä tekstissä.

Mulle paras tapa pysyä ruokavaliossa on panostaa arkiruokailuihin. Riittävästi ruokaa (ei liian vähän!), hyvältä maistuvaa ja tuoksuvaa ruokaa ja kaunista ruokaa. Mä oon syönyt kaikki aikaisemmat kisa-ajat AINA muovirasiasta, kylmänä ja siis niin kamalan näköisiä ja hajuisia annoksia, että ei ihme kun on tehnyt mieli suklaata ja hampurilaisia. Mua ei oo kiinnostanut panostaa ruokiini millään tasolla. En ole silti koskaan syönyt kisaprepillä ohi, en edes pienimuotoisesti, mutta mieli olis tehnyt monesti. En ole tehnyt sitä sen vuoksi, että oon ollut aivan äärettömän kriittinen itseäni kohtaan ja todella suoritusorientoitunut ihminen. Oon vaatinut itseltäni täydellisyyttä kaikessa mihin olen ryhtynyt ja elämästä nauttiminen on ollut täysin vieras käsite. Mä oon aikaisemmin keskittynyt tosi paljon siihen, mitä en voi/saa syödä kun taas tänä päivänä keskityn vaan siihen mitä olen juuri sillä hetkellä syömässä. Ihan turha pyörittää jatkuvasti ajatuksia tulevassa tai menneessä syömisessä. Se on kuitenkin vaan ruokaa mikä ei maailmasta syömällä lopu. Vaivannäkö kyllä usein palkitsee ihan niinkin pienessä asiassa, kuin ruoanlaitossa joten kannattaa ehdottomasti kokeilla.

jessica

2 vastausta artikkeliin “RUOKAVALION NOUDATTAMINEN”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 36
Tykkää jutusta