RAKKAUS JA PARISUHDE

Mä en oo koskaan tehnyt listaa siitä millaisen miehen haluaisin. Uskon ihmistuntemukseen ja siihen, että kyllä sen aistii jos joku kohtelee sua hyvin ja, jos jonkun kanssa on hyvä olla. Mua ei pelota antautua täysillä ja haluan uskoa, että jos antaa niin voi myös saada. Ihan kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy pettymisen riski, mutta niin myös onnitumisen mahdollisuus. Rakkaus on mulle henkilökohtaisesti suurin ja tärkein asia, sekä perhettä kohtan että rakkaus kumppania kohtaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää että nää asiat on niitä mitkä pysyy ja niistä on pidettävä huolta.

Mä olen elämäni toisessa parisuhteessa nyt 25-vuotiaana. Ensimmäinen suhde kesti 8 vuotta ja nyt Juuson kanssa ollaan oltu reilu 2,5 vuotta yhdessä. Jos tämän perusteella voisi kuvailla millainen mä olen niin mähän olen sitoutuva. Kaipaan todellakin turvaa, luottamusta ja pysyvyyttä elämääni. Oon parhaimmillani toisen kanssa, ehdottomasti. En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja, ollut tinderissä tai edes tapaillut ketään. Mä oon avoin ihminen, joka haluaa tutustua yhteen ihmiseen kunnolla ja olla sen kanssa. Parisuhde on mulle ennen kaikkea arjen jakamista toisen kanssa ja yhdessä kehittymistä. Ei oo olemassa valmiita paketteja, joissa on heti se kaikki ulkoinen, sisäisen ja vaikkapa vielä taloudellinen mitä ikinä toivot. Mitkä on ne ”viat”, joista oot valmis joustamaan? Siihen täytyy löytää vastaus.

Muutin heti 17 vuotta täytettyäni pois kotoa ja oon sitoutunut aikaisin parisuhteeseen, oikeastaan ihan lapsena. Oon oppinut ensimmäisestä suhteestani aivan valtavasti ja heti erottuamme mä tajusin, etten voi enää koskaan olla samanlainen. Tavallaan, kun samaan aikaan seurustelee ja vasta rakentaa koko minäkuvaansa niin ei siinä samalla pysty vielä sitäkin miettimään, että ”Millainen kumppani mä tahdon olla?”. Ja sitten vaan on. Parisuhde kuitenkin vaatii jatkuvaa kehittymistä yksilöinä ja sitä kautta myös yhdessä, eikä lapset osaa sellaista ajatella. Tosi nuorena alkaneissa suhteissa kasvetaan ehkä usein perheenjäseniksi, sisaruksiksi, jotka huutaa toisilleen mutta ovat samalla riippuvaisia toisistaan. Ja se on helvetin vaikeeta jättää perheenjäsen pois elämästä. Se on ollut vaikeinta ikinä mun elämässä, mutta joskus on vaan käännettävä uusi sivu elämässä jotta voi tulla paremmaksi ihmiseksi.

Aikuisena (aikuisempana) alkaa ymmärtää, että suhde ei ole vaan olemista. Siinä ei ole vaan sun sääntöjä, joita noudattamalla voi saada palkinnon ja joita rikkomalla tulee tappelu. Koska oon itsekin ollut nalkuttava ämmä niin voin sanoa, että kaikista kauheinta parisuhteissa ovat määräilevät, nalkuttavat ja tiuskivat ämmät. Jos ei anna toiselle puoliskolle minkäänlaista päätösvaltaa ja kaikki mitä toinen tekee tai sanoo on jollain tapaa väärin, niin hyvä parisuhde on kaukainen haave. Jos rakastaa toista vaan silloin, kun itse tarvitsee jotain tai ollaan hengen ja kuoleman rajamailla niin onko se hyvä parisuhde? Ei se ole. Kyky rakastaa ja vastaanottaa rakkautta ovat taitoja siinä missä monet muutkin asiat. Monista syistä johtuen on varmasti ihmisiä, jotka eivät uskalla rakastua tai pysty ottaa rakkautta vastaan. On niitä, jotka kypsyvät rakkauteen hitaasti mutta sitäkin syvemmin ja niitä jotka haluavat olla ehdottoman riippumattomia kenestäkään. Kaikki tavat rakastaa on oikein niin kauan, kun niillä ei satuteta toisia. Jos toiselle huutaminen ja toisen määräily eivät tuota huutajassa pahaa oloa niin jokin on vialla, koska niin ei kuulu toimia. Äideillä ja isillä on oikeus ja velvollisuus määrätä lapsiaan, mutta ei kai se parisuhteisiin kuulu?

Mä halusin tähän nykyiseen suhteeseen lähtiessäni olla aivan erilainen, uusi ja parempi minä. Tää on muuttanut mussa KAIKEN. Sain uuden mahdollisuuden rakastaa ja tulla rakastetuksi. En jätä sitä käyttämättä.

Toista täytyy kunnioittaa aina, puolustaa aina, toista ei saa nolata, nöyryyttää, halveksua, haukkua tai pahoinpidellä millään tavalla, koskaan. Näiden olettais olevan aivan itsestäänselviä asioita ja niitä asioita, joita jokainen itsekin toivois omalta kumppaniltaan. Toiset vaativat paljon omaa aikaa ja haluavat pitää matalaa profiilia, kun toiset taas takertuvat ja menevät kahden kuukauden kuluttua naimisiin. Toisille suhteen ulkopuoliset suhteet on ihan ok ja suurimmalle osalle luottamus tässäkin asiassa on ensiarvoisen tärkeää. Ei ole oikean- tai vääränlaisia suhteita, on vaan hyviä ja huonoja kumppaneita. On toimivia ja vähemmän toimivia sääntöjä. Mun mielestä on aivan yhdentekevää vaikka parisuhteessa olis millaiset säännöt tahansa, mutta kyllä toista ihmistä täytyy kohdella silti oikein.

Jos uskallan jonkin verran avata meidän suhdetta niin me ollaan yhdessä oikeastaan aina ja se on meille paras tapa olla tällä hetkellä. Uskon ja tiedän, että kaikki suhteet muuttuvat ajan kuluessa, lapset muuttavat varmasti suhdetta paljon ja samoin etäsuhde. Mä en itse oletakaan, että pitkä parisuhde olisi aina mutkaton mutta toivon sen olevan silti suurimmaksi osaksi mutkaton. Ja sellainen, minkä kolhujen korjaamiseksi molemmat ovat täysin halukkaita tekemään töitä. Mä en osaa ajatella itseäni vaatimassa omaa tilaa tai olemassa täydellisen itsenäinen. En koe tarvitsevani kumpaakaan, mutta se ei tarkoita ettenkö pärjäisi yksin. Todellakin pärjään, mutta en halua koska tykkään jakaa kaiken toisen kanssa. Mulle ei ole väliä kuka maksaa ja minkäkin verran, kumman autolla ajetaan tai kenen ostamasta lautasesta syödään. Kaikki on yhteistä ja halu osallistua yhteisen elämän kustannuksiin on itsestäänselvää. Silloin ei tule ongelmia ja mun mielestä suhteen aidot ongelmat ovat aivan eri levelillä. Kahden ihmisen eläessä yhdessä, löytyy pientä kinan aihetta aivan joka paikasta jos sitä lähtee etsimään. Juuso imuroi tarkasti, mutta minä en ja siitä syystä mä en yleensä meillä imuroikaan. Mä taas muistan aina mitä kaupasta tarvii hakea ja sen takia hoidan yleensä sen. Jos sä huomaat, että toisen likaiset sukat on kolmatta päivää olohuoneen lattialla niin nosta ne ja vie pyykkiin. Ei siitä tarvitse aloittaa riittaa, kun ei se asiaa muuta kuitenkaan.

Mulle hyvä suhde tarkoittaa sitä, että toisen kanssa voi olla aivan, täydellisen oma itsensä. Itketään ja nauretaan yhdessä, lohdutetaan toista, kuunnellaan ja kerrotaan asioista, jaetaan samoja mielenkiinnonkohteita, hierotaan toisen jalkoja, valvotaan aamu kolmeen toisen kanssa, ollaan ylpeitä toisesta, kannustetaan, tehdään toiselle ruokaa, ollaan lähekkäin ja voidaan näyttää rakkaus myös muille. Rakkaus on niin paljon muutakin, kuin lahjojen ostamista ja seksiä. Se olis vähän liian helppoa. Mä en oo koskaan kiinnostunut ihmisestä ulkonäön takia, voin sanoa sen käsi sydämellä. Toki mulle on tärkeää esimerkiksi urheilullisuus ja tietyt elämäntavat, jotka nyt usein näkyvät ulkoisestikin mutta mun mielestä ihan muut asiat tekevät ihmisestä kauniin, komean tai ruman. Mä haluan, että mulla on kiltti, hauska, uskollinen, välittävä ja kohtelias mies. Ihan sama onko se 160, 180 vai 210cm pitkä, minkä väriset hiukset tai silmät sillä on. Ihmisluonteessa on asioita, joista en voisi joustaa koska niillä on oikeasti merkitystä.

(Visited 3 726 times, 6 visits today)
jessica

4 vastausta artikkeliin “RAKKAUS JA PARISUHDE”

  1. Tää oli oikeesti tosi hyvä kirjoitus!! Itse huomaan, kun ont tullut herkuteltua ja olo on kamala, ja kun mieheni on minua ”vain” noin 5cm pidempi ja se on vähän ahdistanut minua nyt vaikka ollaan siis oltu jo 7,5v yhdessä. Jotenkin olen ollut ihan tyhmä ja keskittynyt liikaa ulkoisiin asioihin toisessa koska itse en ole tyytyväinen ulkoiseen olemukseen, tiedätkö? Eikai kukaan pitkä mies mun mahaani saa silti pienemmäksi🙈 Tuli jotenkin todella tyhmä ja pinnallinen olo! Mun mies on oikeasti huomaavainen, rakastava, luotettava, ja kaikkea mitä voi toivoa. Olen ollut ahdistunut vaan koska itse olen tuntenut oloni isoksi.. kai se niin on että jos itsellä on huono olo niin yrittää etsiä niitä vikoja siitä toisesta..

  2. Tämä oli tosi hyvä. Etenkin musta oli ihana, että toit esiin sen, että teidän suhteessa toimii tiivis yhdessäolo. Että ei oo sen takia vaan pakko koittaa elää myös suhteessa erillistä elämää vaan, koska niin ”kuuluu”.

    Mun mielestä taas ei voi liikaa painoittaa sitä, että kukaan toinen ei voi korjata tai parantaa sua. Varmasti löytyy niitä (minäkin, vuosia sitten, mukaan lukien), jotka yrittää paikata tai korjata tai parantaa itseään toisen avulla. Jos on itse tosi rikki ja hajalla, niin on turha kuvitella että kukaan, siis kukaan, voi korjata sua. Sen pitää lähteä itsestä. Parisuhde voi olla tuki ja turva, mutta se ei saa olla väline, jolla egosi voi pönkittää itseään. Jonka avulla voi leikkiä valtapeliä ja tuntea hetkellisesti olonsa ehjäksi toisen kustannuksella.

    Puhun tästä, koska omalla kohdallani se oli alkuvuodet sitä. Jos ihminen on hajalla, niin klisee kun se onkin, on opittava ensin rakastamaan itseään. Se on kaiken alku. Mitään hyvää ei harvoin rakenneta huojuvan, jo valmiiksi hajalla olevan päälle.

    Musta on ihanaa, että näistä puhutaan avoimesti. On kuitenkin ihan tosi hyvä ymmärtää, että se nalkuttava ämmä tekee siitä, koska sen ei ole hyvä olla itsensä kanssa. Sillon kun ei oo hyvä olla itsensä kanssa, on harvoin hyvä olla kenenkään kanssa.

  3. ”kaikista kauheinta parisuhteissa ovat määräilevät, nalkuttavat ja tiuskivat ämmät.”

    No tuskin nyt kaikista kauheinta. Heittämällä tulee paljon kauheampiakin esimerkkejä mieleen sukupuoleen katsomatta. Väkivaltaiset ja narsistit nyt vaikka alkuun.

    • Sehän on sanomattakin selvää. Tähän voisi vetää kaikki mahdolliset kauhuskenaariot väkivaltaisista suhteista, mutta koska kirjoitan omien kokemusteni pohjalta niin ne jääköön pois käsittelystä. Täytyy muistaa, että blogi on viihdettä vaikka aihe olisi vakava. Kaikkea ei tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 52
Tykkää jutusta