PT:n päiväkirja

Miten sinä miellät sanan PT? Onko se vaan raivoa herättävä muoti-ilmiö vai ihminen, joka haluaa sydämestään auttaa muita?

Mulle PT on ihminen, joka suunnittelee ja ohjaa asiakkaalle yleensä tunnin mittaisen treenin, kannustaa ja opastaa esimerkiksi kuntosalilaitteiden käyttöön. PT:n tavoitteena on opettaa asiakasta treenaamaan ja antaa ohjeita terveellisiin ruokailutottumuksiin. Mä miellän itse itseni valmentajaksi. Sanan merkitys on jotenkin ykisiselitteisempi ja sopii mun työnkuvaan paremmin. Ohjaan ja autan pitkän aikaa samoja ihmisiä ja vaihtelevuus asiakkaissa on vähäisempää. Solmin ainoastaan pitkäkestoisia valmennussuhteita ja tuloksellisuus yhteistyössä on melko merkittävässä roolissa. Työ alkaa aamulla, kun herään ja loppuu illalla kun suljen elektroniset laitteet. Työ on liikkuvaa ja aikataulut päivien välillä vaihtelevia. Teen viikossa keskimäärin 15 tuntia ohjauksia ja vähintään saman verran tietokonehommia. Viikonloppuisin en tee lainkaan ohjauksia ja pyrin pitämään viikossa yhden vapaapäivän.

Teen siis työkseni VAAN valmennuksia, kuten ulkopuoliset usein ajattelevat tai kysyvät. Valmentajan työ on ainakin omalla kohdallani, ja aivan taatusti jokaisen täyspäiväisen valmentajan kohdalla, hyvinkin aikaavievää. Asiakkaita ei pysty ottamaan kerralla hoidettavaksi tiettyä määrää enempää, jos meinaa ehtiä elää omaakin elämää työn rinnalla. Uskon ja tiedän, että itsensä voi kyllä polttaa loppuun tässäkin ja halukkaille on vaikea sanoa ei vaikka kalenteri olisi jo valmiiksi ylibuukattu. Ennen kuin aloitin tekemään valmennustyötä niin juttelin muutaman kollegan kanssa siitä, mitä tämä työ oikeastaan onkaan. Pelkästään näiden keskusteluiden pohjalta voi sanoa, että PT:t jakautuvat kyllä todella moneen eri ryhmään. Toisessa ääripäässä on rahanhimoiset pellet ja toisessa hyväsydämiset, asiantuntevat ja työtä pelkäämättömät ihmiset.

Valmentaminen on intohimotyötä ja pääasiassa hyvin mukavaa, joten myönnetään että moni ”oikea työ” on varmasti siinä mielessä raskaampaa. Siitä huolimatta töitä on viikon jokaiselle päivälle ja jopa tunnille, ja valmentaja on vastuussa isoista asioista. Ei ole ihan ok mennä väsyneenä ja äreänä ohjaamaan asiakkaita, jotka maksavat siitä yhdestäkin ohjauksesta aika kovan hinnan. Kukaan ei halua mennä sellaiselle hierojallekaan, joka sanoo että ”Tänään vähän väsyttää. Käykö, jos vaan silitän sun selkää?”. Valmentajan on myös valittava sanansa tarkkaan, koska niillä on asiakkaalle suuri merkitys – sekä opetusmielessä että jutustellessa niitä näitä.

Työ opettaa joka päivä lisää ja tekemällä kehittyy. Mitä enemmän erilaisia tapauksia hoitaa, sen osaavammaksi tulee. Halu oppia ja ottaa asioista selvää on oltava suuri ja tietysti on välitettävä asiakkaista täydellä sydämellä. Kukaan ei tee toisen ihmisen eteen uhrauksia, ellei tämä merkitse jotain. Rutinoituminen kaikessa työssä on mun mielestä huono juttu, mikä antaa saumaa virheille ja työ menee helposti suorittamisen puolelle. Yritän itse välttää viimeiseen asti rutinoitumista työhöni ja kaavoihin kangistumista, mutta se ei poissulje sitä tosiasiaa että tietyt asiat on ja pysyy. Treeni- ja ruoka-asiat eivät muutu päälaelleen vaan siitä syystä, että halutaan muutosta muutoksen vuoksi.

Hiki tulee työpäivän aikana monta kertaa ja skarppina on oltava koko ajan. Esimerkiksi aloittelijalla ei ole vielä juurikaan ymmärrystä oman kehonsa hallinnasta ja näin ollen mitä tahansa voi sattua, ellei valmentaja ole hereillä. Kokeneemman treenaajan kanssa taas mielenkiinnon säilyttäminen treeneissä ja tason nostaminen entisestään ovat tärkeässä roolissa. Molemmissa tapauksissa varmistajana olet tietysti sinä itse ja samalla kannustat, opastat, lasket ja katsot että tekniikka on turvallinen. Lopuksi vielä palaute tehdystä työstä. Ohjaaminen auttaa myös merkittävästi asiakkaan treeniohjelmien suunnittelussa, jolloin valmentaja näkee missä mennään. Monella on myös vanhoja vammoja, on yliliikkuvia niveliä ja skolioosia, jotka on otettava huomioon sekä harjoitusohjelman suunnittelussa että asiakkaan ohjauksessa. Ohjatessa päästään asian ytimeen ja monesti oikein tehdyillä tekniikoilla vammatkaan eivät usein muistuttele itsestään.

Suurin osa mun asiakkaista on pitkäaikaisessa valmennussuhteessa, jossa vastaan treeneistä ja syömisestä. Sen lisäksi on asiakkaita, jotka eivät ole enää valmennussuhteessa mutta vedän säännöllisesti ohjattuja treenejä. Näiden lisäksi on vielä sellainen kymmenkunta etäasiakkaita ympäri Suomen ja heidän kanssa myös vähintään 3kk valmennussuhteet. Pyrin siihen, että myös etäasiakkaiden kanssa päästäis tapaamaan edes joskus ja saatais sillä tavalla lisää tuulta purjeisiin. Olen myös nostanut rimaa etäasiakkaiden kanssa ja nykyään vaadin selvän urheilu/treeni-pohjan heiltä. Ihan siitä syystä, että kirjallisten ohjeiden perusteella ei voi luottaa siihen mitä 500km päässä tapahtuu, jos jalkaprässiä ja ylätaljaa ei vielä eroteta toisistaan. Se vaatii lähelläkin paljon työtä, että asiat sujuisivat erinomaisesti ja etenkin aloittelijat tarvitsevat aina apua kädestä pitäen. Mulle on myös henkilökohtaisesti kova pala se, että jokin valmennussuhde jää kylmäksi kemioiden puolesta ja se tapahtuu suuremmalla todennäköisyydellä silloin kun en pääse face-to-face -kohtaamiseen asiakkaan kanssa.

Tapauksia on siis laidasta laitaan, miehiä ja naisia joiden iät vaihtelevat 23-60 välillä. Oon todella iloinen siitä, miten isossa roolissa hyvinvointi tänä päivänä on ikään tai sukupuoleen katsomatta. On aloittelijoita ja kokeneita treenaajia, paljon aineenvaihdunta-ongelmaisia, painonpudottajia ja niitä, joiden tavoite on saada lihasmassaa tai liikkuminen osaksi elämää. Päivät eivät ole koskaan samanlaisia, koska päivittäin ollaan tekemisissä niin erilaisten ihmisten kanssa. Toisena päivänä iloitaan yhdessä ja toisena saatetaan vaikka itkeä, eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä itse valmennuksen kanssa. Toki pääpaino on treenissä ja ravinnossa, mutta kyllä siitä asiakkaasta on saatava irti muutakin jos meinataan hyvään lopputulokseen päästä.

Moni asiakas ymmärtää jo itsekin, että ihminen on kokonaisuus ja 3-vuorotyö tai e-pillereiden aloittaminen/lopettaminen ei välttämättä edistä vaikkapa painon putoamista. Jokaisen elämään mahtuu niin paljon muutakin, kuin kuntosali ja jääkaappi. Niinhän sen kuuluukin olla! Ylipäänsä painoon kohdistuvia raivokohtauksia on koko ajan vähemmän ja vähemmän eli osataan katsoa ja toivoa paljon muitakin asioita.

Mä usein mietin, että onko mulla käynyt joku erityisen hyvä mäihä asiakkaiden kanssa vai onko kaikki ihmiset esimerkiksi näin motivoituneita ryhtyessään johonkin? Sitä en voi kieltää, etteikö tähän 2,5 vuoteen olisi mahtunut kaikenlaista mutta pyrin aina tekemään selväksi millainen olen valmentajana ennen kuin aloitan yhteistyötä. Olen valmis mukautumaan asiakkaan toiveisiin tietyiltä osin, mutta valmennuksen idea on mun mielestä myös se että asiakas ostaa tietyn ihmisen opit ja on halukas kokeilemaan sitä vähintään X-ajan. Valmentaja on se, joka latelee säännöt MUTTA aina asiakkaan kehoa ja mieltä kuunnellen. Tässä taas nousee kommunikaation merkitys. Mulla on useita periaatteita, joista en ole valmis joustamaan koska minä olen se joka laittaa allekirjoituksen ohjeisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi treenitekniikat, keinolla millä hyvänsä laihduttaminen ja vapaasyöntipäivät. Kultainen keskitie on niin helkkarin vaikea löytää, etten halua olla vaikeuttamassa sitä antamalla lupaa käyttää on-off -kytkintä.

Koen, että erityisesti nuorten tyttöjen kanssa on siinä mielessä haastavaa että tavoitteet ovat monesti aivan älyttömiä aikaan nähden. Sekä lihasmassan kasvattamisen suhteen, että laihduttamisen suhteen. Mitä nuorempi, sen rajummat tavoitteet ja kyllähän tämä sosiaalisen median aikakausi kuitenkin näkyy aivan selvästi tässä työssä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen nähnyt jonkun lähes kisakunnossa olevan fitness-mallin kuvan ja ”tältä haluan näyttää (kuukauden päästä, kun lähden Turkkiin)”. Mun ikäluokka tietää nimeltä fitness-kisaajat ja seuraa kaikkia mahdollisia pikadieetti-tilejä instagramissa. He vaativat tuloksia, jotka saadaan 8 viikon ohjelmalla missä kalorit ovat 1200 ja treenejä on joka päivä 3. Mä en tee sellaista, enkä halua asiakkaaksi ihmistä joka olisi valmis noudattamaan näin epäterveitä ohjeita pelkän laihtumisen toivossa. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Suurin osa valmennettavistani on niitä tapauksia, jotka ovat noudattaneet viimeiset 10 vuotta erilaisia pikadieettejä vaihtelevalla menestyksellä ja me korjaillaan nyt niiden aiheuttamia vaurioita.

Olenkin monesti todennut, että tämä työ on hyvin ristiriitaista koska teen työtä niiden kanssa, joita lääkäri on kehottanut pudottamaan painoa terveyssyistä ja niiden kanssa jotka ovat jo valmiiksi matalassa rasvaprosentissa ja tavoitteena on vaan pienentyä entisestään. Joskus kyseessä on lähinnä vääristyneen kehonkuvan hoitamista, mutta koen että näissäkin tapauksissa on päästy todella hyvälle polulle. Toisaalta siis oma tavoitteeni on ennen kaikkea saada asiakas hyväksymään itsensä ja näkemään muutakin kuin kilot, mutta yhtä suuri tavoite on auttaa asiakasta voimaan paremmin ja monesti myös saamaan niitä kiloja pois. Olen silti sitä mieltä, että itsensä hyväksyminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi pyrkiä olemaan urheilullinen ja syödä kunnon ruokaa sopivissa määrin. Ei sitä varten tarvitse olla menossa fitness-kisoihin.

Onneksi enemmistö ei silti tavoittele ultimaattista laihuutta vaan lihakset kiinnostavat kaiken ikäisiä. Urheilullinen olemus on se, mitä kaivataan mutta toki se vaatii myös urheilullista elämäntapaa – ei niitä muutaman viikon kestäviä pikakuureja. Pari vuotta sitten kuulin paljon useammin, että ”eihän musta tuu sit sellasta isoa” kun taas tänä päivänä halutaan kokoa reisiin, takapuoleen, selkään ja olkapäihin. Kun ei se kuitenkaan ihan huomaamatta pääse tapahtumaan, että herättäis liian lihaksikkaana. Se on silti havaittavissa, että motivaatio ja sitoutuminen laihduttamisen ulkopuolella on paljon ailahtelevaisempaa. Kärsivällinen puurtaminen vaatii sen, että treenaamiseen päästään kunnolla kiinni ja kovista treeneistä nautitaan. Se vie aikaa ja mun mielestä on kohtuutonta vaatia itseltä tai toiselta, että 3kk jälkeen olisit aivan myyty kuntosalitreenille ja terveelliselle sapuskalle. Hieno homma, jos näin on mutta uuden tavan oppiminen vaatii kyllä paljon toistoja jotta se lähtee selkärangasta. Ylämäet ja alamäet kokee jokainen ja, jos niistä alkaa rankaisemaan itseään niin hyvinvointi karkaa vaan koko ajan kauemmas.

Keskiviikko 17.5

06:00-07:30

Herätyskello soi. Nousen ylös ja katson ensimmäisenä puhelimeen tulleet viestit asiakkailta: facebook ja whatsapp. Käytän useampia sovelluksia viestintään, vaikka alkuun yritin sitä rajata pelkkään sähköpostiin. Ei onnistunut. Tänä päivänä oon tyytyväinen siihen, että kynnys laittaa mulle viestiä on matala ja nopeat asiat saadaan hoidettua heti. Sähköpostit eivät tule mulla puhelimeen vaan tsekkaan ne aina tietokoneella pari kertaa päivässä.

Vastailin siis aamulla viesteihin ja sen jälkeen laitoin kahvin tippumaan ja tyhjäsin tiskikoneen. Meikkasin nopeasti ja sen jälkeen aamupalan tekoon. Aamupalaksi smoothie, johon tuli marjoja, banaania, kaurahiutaleita ja proteiinijauhetta. Kylkeen pari paistettua kananmunaa. Aamupalan yhteydessä myös vitamiinit C, D, B, Omega3.

Puoli kasin aikaan lähdin viemään Juusoa töihin. Yleensä laitetaan myös Juuson eväät aamulla, mutta tällä kertaa oltiin oltu ahkeria ja tehty ne jo edellisenä iltana.

8:00-9:00

Tulin poikkeuksellisesti takaisin kotiin enne salille lähtöä. Yleensä menen suoraan, ellei ole aamuohjauksia. Tein treenijuomat ja noh, en oikeastaan muuta paitsi tietysti puhelimen pläräämistä ja somen päivitystä. Keräsin voimia salille, koska viime päivinä motivaatio ei ole päätä huimannut. Syynä päänsäryt ja se, ettei ole ehditty juurikaan Juuson kanssa treenata kimpassa. Yksin treenaaminen ei kauheasti nappaa ja se syö automaattisesti mun innostusta lähteä salille. Päänsärkyjen vuoksi oon pitänyt muutaman viikon vähän rennompaa meininkiä selkätreeneissä ja oikeastaan vaan puristellut. Nyt on ollut vähän parempi, joten päätin kokeilla kovempaa treeniä ja toivoa parasta.

09:00-10:30

Tämä verran menee vähintään aikaa salireissuun, sisältäen lämmittelyt.

Veivasin alkuun crossarilla jonkin aikaa ja siitä kevyet ja nopeat venyttelyt koko kropalle. Myös jaloille, koska aikeissa oli tehdä maastavetoa ja soutuja. Jos jalat kinnaa niin asennot jää helposti vajaiksi ja loukkaantumisriski tietysti kasvaa.

Treeni sisälsi pulloveria taljassa, ylätaljaa leveältä ja kapealta, kulmasoutua 90 asteen kulmasta, maastavetoa ja kulmasoutua käsipainolla, ylhäältä vedettävää soutua ja räkkivetoa. Loppuun vielä vatsat. Olin itseasiassa tosi tyytyväinen tähän treeniin eikä pääkään särkenyt.

10:30-12:30

Tulin kotiin ja join palkkarin, laitoin makaronit kiehumaan ja kävin suihkussa. Tämän jälkeen kävin läpi sähköpostit ja vastailin asiakkaille, tein tarvittavia päivityksiä asiakkaiden ohjelmiin. Tämä on vähän sellaista aikaa, että käynnissä on sata asiaa yhtä aikaa: suihku päällä, ruoka kiehuu, keitellään kahvia ja vastaillaan viesteihin. Voisin sanoa, että mun päivässä ei ole hetkeä, jolloin puhelimeen tai sähköpostiin ei tulisi viestejä. Ne ovat mun suurin työllistäjä.

Makaronien kanssa söin edellisenä iltana paistettua kanaa. Kasviksia oon aika laiska laittamaan varsinkin, jos on kiire jo valmiiksi, joten kylkeen sitten vaan kurkkua ja tomaattia. Hyvää oli.

Soitelin myös kaverin kanssa, yksi niistä harvoista kenen kanssa soitellaan. Puhelun sisältö saa jäädä salaisuudeksi.

Ennen töihinlähtöä soitin vielä kampaajalle ja peruin maanantaiksi sovitun ajan, koska uskoin olevani Helsingissä silloin. Ei olis pitänyt perua, koska tulin jo sunnuntaina kotiin.

n. 13:00-15:00

Kaksi ohjausta, joista toinen oli ns. vanha asiakas, jonka kanssa vedettiin jalkatreeni. Toinen taas oli uusi asiakas, jonka kanssa aloitimme samalla viikolla ja tänään treenissä selkä, hauis ja vatsa. Ohjausten kanssa en niinkään katso kelloa ja opin äkkiä kenen kanssa saattaa mennä kauemmin. Uusille asiakkaille varaan aina vähän reilummin aikaa, koska asiaa tulee niin paljon ja toisiimme tutustuminen on vielä käynnissä. En jätä asiakkaan treeniä kesken ja varaan mieluummin aina reilummin aikaa/asiakas.

15:00-16:00 + 16:20-19:00

Juuso täytyy hakea töistä klo 16 ja tässä välissä mulla oli siis vajaa tunti aikaa kulutettavana. Kävin äidin luona syömässä omia eväitä ja aika samalta se näytti kuin edellinenkin ateria. Siitä sitten hakemaan Juuso ja paluumatkalla Juuso jätti mut takaisin salille ja jatkoin toiset kaksi ohjausta. Tässäkin duossa toinen asiakas oli vanha tuttavuus ja toinen samalla viikolla alkanut uusi asiakas. Molempien kanssa yläkropan treeniä.

19 –>

Juuso tuli hakemaan mut salilta seitsemän jälkeen ja siitä ajettiin sitten kotiin kaupan kautta. Laitettiin kolmannen kerran melko samantyylistä ruokaa. Ruoan jälkeen kävin vielä nopeasti sähköpostit läpi ja, jos siellä on kriittisiä juttuja niin hoidan ne heti pois alta. Tällä kertaa ei ollut.

Ennen iltapalaa katsottiin netflixiä ja sellaista. Aika lyhyeksi jää nämä rentoutumishetket, mutta viikonloppuisin on sitten enemmän yhteistä aikaa.

22:00

Iltapala ajoittuu yleensä näille hujakoille ja siellä mulla on lähes poikkeuksetta paistettuja munia. Ennen nukumaanmenoa käyn vielä läpi seuraava päivän aikataulun.

(Visited 1 510 times, 1 visits today)
jessica

4 vastausta artikkeliin “PT:n päiväkirja”

  1. Mielenkiintoinen postaus, sain paljon uutta tietoa pt:n/valmentajan hommista! 😊

  2. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos tästä 🙂 Muutenkin kyllä tykkään lukea sun juttuja ja seurailla snäpissä yms. Vaikutat oikeasti hyvältä valmentajalta, arvostan suuresti! Olen itse vaihtamassa alaa liikunnan puolelle, jos vaan pääsen syksyllä aloittamaan alan tutkinnon opiskelut, ja toivottavasti joku päivä voin kutsua itseänikin hyväksi valmentajaksi 🙂

    • Kiitos paljon! 🙂 Aivan varmasti tulet hyväksi valmentajaksi, jos niin haluat. Kun sydän on mukana siinä mitä tekee niin hyvä tulee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 27
Tykkää jutusta