PLASTIIKKAKIRURGISET TOIMENPITEET

No niin, olemme taas jännän äärellä ja itseasiassa sen asian äärellä miksi aikoinaan lopetin blogin kirjoittamisen. Oon tästä muistaakseni aika lailla ensimmäisissä postauksissani maininnutkin, mutta tänä päivänä olen asian kanssa huomattavasti enemmän sinut ja uskon saavani tästä aiheesta asiallisen tekstin luettavaksi. Esimerkiksi juuri rintojen suurentaminen on niin tätä päivää, ettei siinä nyt mitään ihmeellistä ole mutta itse oon sitä mieltä että sen kaikesta tavallisuudesta huolimatta päätös on SUURI. Leikkaukseen liittyy riskejä, mutta sitäkin suurempi asia on se että implantit muuttavat ulkonäköä radikaalisti, eikä siihen osaa varmaan kukaan varautua että millaisia tunnereaktiota se aiheuttaa.

Mä sain viime viikolla kommentin blogini lukijalta, mikä on herättänyt mut ajattelemaan tätä asiaa taas uudemman kerran. Kommentti oli mun mielestä täysin hyväntahtoinen ja pidän just siitä, että saan itsekin ajateltavaa eli No Hard Feelings! Kysymys oli kutakuinkin sellainen, että koska minulla on suhteessa niin suuret implantit niin voidaanko niistä rokottaa pisteitä bikini fitness-kilpailuissa? Mä en ajattele, että mulla olisi isot tissit ja sen takia olin hieman hämmentynyt. Kuitenkin, jos tätä alla olevaa kuvaa katsoo niin ei tarvitse kauheasti kysymystä miettiä. Onhan toi nyt ihan järkyttävä ja tämän lähemmäs seuraajat eivät mun tissejä ole päässyt, joten mielikuvat on todennäköisesti luotu tähän kuvaan perustuen. On totta, että suurin ero ennen ja nyt tulee ehdottomasti kisakuntoja verrattaessa. Eihän mun rintavarustus ole mitenkään ihmeellisen kokoinen tällä hetkellä, mutta 6-7kg rasvattomampana alkaa kontrasti olla friikin näköinen. Olin unohtanut sen itsekin, mutta koska mulla on ulkoinen kovalevy täynnä vanhoja kuvia niin verestin hieman muistoja.

Aion nyt avata teille tämän koko prosessin riekaileiksi ja ehkä tämä voi auttaa niitä, ketkä nyt miettivät vaikkapa implanttien laittoa tai ihan muuten vaan aiheesta kiinnostuneille lisää informaatiota.

 

Mä oon ihan oikeasti tiennyt hankkivani implantit, kun ikä siihen riittää ja oon jutellut asiasta äitini kanssa jo tosi nuorella iällä. Äiti on aina sanonut mulle, että pienet rinnat on kauniit ja että tosi monelle tytölle tulee jossain vaiheessa se olo että pitäis saada isommat. Jo silloin, kun hän itse on ollut nuori eli ei se mikään ihan uus juttu ole mutta onhan tää homma vähän riistäytynyt käsistä mm. erämaksumahdollisuuksien myötä. Kynnys mennä leikkaukseen on madaltunut, kun raha ei ole este. En silti muista kovin montaa kertaa, kun joku on saanut käännettyä mun pään eikä se onnistunut tälläkään kertaa, vaikka äiti fiksuja puhuikin. Olin asian päättänyt ja pysyin päätöksessäni. Käytin leikkaukseen kaikki rahani ja voi pojat, että mä olisin tehnyt niillä monta Jenkki-reissua.

Se miten treenaaminen on vaikuttanut mun päätökseen hankkia implantit on vaikeampi juttu. Näin jälkeenpäin ajateltuna tiedostan, että jotain merkitystä sillä on ollut mutta ei todellakaan niissä määrin mitä ihmiset usein olettavat. Fitness-kilpaileminen ei liity mun päätökseen, mutta kun elämä pyörii aika pitkälti ulkonäön ympärillä ja kaikki ihmiset keiden kanssa olet tekemisissä on enemmän tai vähemmän yhtä sekaisin niin tottakai kynnys tehdä tämän kaltaisia päätöksiä madaltuu. Vähän sama juttu on lihasten kanssa, että silmä tottuu aina johonkin ja riittävä lihasmassa menee koko ajan rajumpaan suuntaan. En mä kyllä tuolloin tuntenut ketään, kenellä olis silikonit ollut eikä somekaan ollut ihan niin kovassa iskussa kuin tänä päivänä, mutta kuitenkin. Päätös oli elänyt mussa jo vuosia ennen leikkausta ja en usko vaan tiedän, että olisin mennyt leikkaukseen sata varmasti ilman tätä harrastustakin.

Pyysin snäpissä, että aiheeseen liittyvät kysymykset saa laittaa mulle IG-directissä ja vastailen asiallisiin tässä postauksessa.

Sattuiko? Koko?

Ihan alkuun haluan sanoa, että mikäli olet suunnitellut leikkausta ja se ontuu ”sattuuko se” takia niin et ehkä ole vielä valmis näin suureen päätökseen. Mieti vielä. Tottakai se sattuu, kun nahka avataan ja sinne tungetaan jotain vierasesineitä mutta kipu on hetkellistä ja osa kaikkia leikkauksia. Toisilla sattuu enemmän ja tiedän tyyppejä, joilla ei ole ollut juuri mitään kipuja. Sanotaan, että kivut olivat sitä luokkaa että en ole niitä unohtanut 4 vuodessa.

Mulla oli todella järkyttävät kivut, minkä uskon johtuneen parista asiasta. Ensinäkin mulle laitettiin yli suositusten kokoiset implantit, jolloin nahka oli toooodella pinkeä pitkään. Tämä kuulostaa hurjalta, mutta koska mun oma rinta oli kooltaan alle 0,6cm niin voitte kuvitella että sinne mahtuva implantti on pienemmän kokoinen mitä suurimmalle osalle laitetaan. Siitäkin huolimatta, että laitettiin yli suositusten kokoiset niin eivät ne niin isot ole ja normaali rasvaprosentissa näyttävät ihan tavallisilta. Muoto tekee tietysti paljon ja mulla on korkeaprofiilinen ja pyöreä implantti. Eli se ei liiku yhtään mihinkään, jos juoksen. Voi olla, että olisin valinnut pisara-mallisen ja näin ollen luonnollisemmalta näyttävän nyt jälkeenpäin ajateltuna mutta sille ei voi enää mitään. Olen antanut kirurgille ohjeeksi tasan tarkkaan nämä sanat ”Haluan mahdollisimman isot, enkä mitään luonnollista.”. Että sitä saa mitä tilaa. Olisin ottanut varmaan H-kupin, jos sellainen olisi ollut mahdollista. Mun ulkonäköihanne oli tuohon aikaan, 22-vuotiaana, aika lailla eri mitä nykyään. Mä oon lyhyt, vain 155cm, ja muutenkin aika siro niin vähän olisin voinut miettiä tarkemmin tätä koko-asiaa. Hyvin paljon voi silti vaikuttaa pukeutumisella siihen, miltä näyttää ja kyllähän te jo tähän mennessä mun tyylin tiedätte. Ei se mikään järin seksiä tihkuva ole.

Toinen kipua lisäävä seikka oli se, että ainut särkylääke mitä pystyin syödä ongelmitta oli panadol. Kaikista vahvemmista menen aivan sekaisin, oksennan ja kaatuilen pitkin seiniä mikä ei ole kovinkaan mielyttävää tai edistä paranemista. Mulla on aina ollut tämän sama juttu leikkausten jälkeen lääkkeiden kanssa.

Selkäkivut olivat myös aika jäätävät, koska nukkuminen tapahtui pitkään ainoastaan selinmakuulla.

Lähellä kisakuntoa ero on suuri. Ps. Takana kisareissulla mukana ollut 20kg riisipussi. 😀

Kauanko olit treenaamatta? Tuntuuko implantit treenissä tai muussa elämässä?

Aika kauan. Olin pitkään kipeä ja parantuminen kesti. Suositeltu lepo on 6-10 viikkoa ja olin todellakin tuon ajan treenaamatta. Mun mielestä pitää olla huolestunut, jos salilta ei voi pysyä paria kuukautta poissa ja siitä on tullut niin vakavanlaatuinen pakkomielle. Leikkaus on raju toimenpide ja itse pelaan mieluummin varman päälle, kuin menen heilumaan salille puolikuntoisena. Ihan sama asia koskee sairaana olemista ja treenaamista. Yläkroppaa olin treenaamatta lähemmäs 12 viikkoa, kun ei tuntunut hyvältä aikaisemmin. Voima, hermotus ja kaikki muu on täysin kunnossa ja palautui nopeasti. Kenenkään lihakset ei sula pois 1,5-2kk treenitauolla, vaikka kroppa siltä tuntuisikin lihasten tyhjentyessä. Toki jotain lenkkeilyä ja kevyttä liikuntaa voi tehdä siinä vaiheessa, kun haavat ovat parantuneet. Haavat voivat revetä, jos lähtee treenaamaan liian aikaisin.

Implantit tuntuvat kyllä kaikessa elämässä, myös treenissä. Ei mulla ole päivää, kun en tuntisi niiden olemassaoloa ja uskon osan kokevan ajoittaista ahdistusta siitä, että ihon sisällä oikeasti on jotain ylimääräistä. Mua itseäni se ei varsinaisesti ahdista, mutta en voi sanoa ettenkö miettisi asiaa silloin tällöin.

Arvet, kapseloituminen, imetys, uusintaleikkaukset, tunto-ongelmat

Leikkausarvet ovat noin 4cm rinnan alla ja täysin näkymättömät. Mulle on kyllä useaan otteeseen sanottu, että kaikki leikkausarpeni vaalenevat erityisnopeasti ja hyvin. En sitten tiedä tuosta vatsan viimeisimmästä arvesta, mutta muuten oon parantunut hyvin. Mukaan annettiin arpigeeliä, mutta täytyy myöntää että en käyttänyt sitä juurikaan.

Tunto-ongelmia mulle on tullut leikkauksen jälkeen ja se on asia mistä en pidä. Iho on herkkä, mutta ei hyvällä tavalla. Tuntohermon vauriot, pistely ja nipistely ovat kai aika tavallisia oireita vielä pitkänkin aikaa parantumisen jälkeen. Implantin reuna on myös mun kohdalla nähtävissä ja tunnusteltavissa silloin, kun rasvaprosentti on matalalla. Aika itsestäänselvää sekin.

Kapseloituminen on mun käsittääkseni nykyimplanteilla aika harvinaista, enkä usko että sitä tarvitsee pelätä. Implantin hajoaminen on myös käytännössä mahdotonta. Jos ongelmia tulee niin ne hoidetaan kuntoon aivan kuten kaikki muutkin vaivat. Imetykseen implanttien ei pitäisi vaikuttaa, mutta maidontuotto voi kuulemma olla vähäisempää. Eihän se imetys toki luomunakaan itsestäänselvyys ole. Usein rintoihin tulee suuriakin muutoksia raskauden ja imetyksen jälkeen, joten uusintaleikkaus taitaa olla monesti ajankohtainen näissä tapauksissa. Itse suosittelisin ottamaan implantit vasta imetyksen jälkeen, jos lasten hankkiminen on selvästi ajankohtaista lähivuosina. Käsittääkseni myös kapseloituminen on todennäköisempää, jos imettää implanteilla. Myös nännien siirto saattaa vaikuttaa imettämisen mahdollisuuteen ja olen kuullut/lukenut, että imettäminen ei onnistuisi nännien siirron jälkeen mutta valaiskaa ihmeessä, jos teillä on tarkempaa tietoa. Tästä en ole varma!

Jälkitarkastuksessa kävin puolen vuoden kuluttua leikkauksesta ja uudelleen 2 vuoden kuluttua. Kaikki on ollut hyvin molemmilla kerroilla. Voin rehellisyyden nimissä sanoa, että leikkauksen lopputulos on ulkoisesti ihan täyttä priimaa ja tottakai olen tyytyväinen siinä mielessä.

Hinta ja paikka

Mä oon joissain asioissa vähän sellainen, että ”halvalla ei hyvää saa” ja tämä nyt on ääriesimerkki tällaisesta tilanteesta. Mulle ainut vaihtoehto oli tehdä leikkaus Suomessa ja niin myös tein, vaikka todella hyviä tuloksia tulee varmasti klinikasta riippumatta. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta ja mulle tämä tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Eniten ajattelin mahdollisia komplikaatioita ja sitä, että kaikki ongelmat saadaan hoidettua lähellä. Leikkaus suoritettiin Tampereella KC-clinic nimisellä lääkäriasemalla ja koskaan en ole saanut niin hyvää palvelua. Hinnat ovat aika selvästi korkeammat, kuin esimerkiksi Tallinassa. Alempana on vertailevat hinta-taulukot.

Kaikkien klinikoiden hinnat ovat ihan googlesta haettavissa, mutta voin tarkentaa mulle tehdyn operaation hintaa. Osassa klinikoista annetaan osamaksumahdollisuus, mutta itse maksoin koko summan ennen operaatiota ja KC-clinicillä on käytössä ennakkolaskutus. Mulla on ollut aika pitkälti sellainen periaate, että en osta mitään osamaksulla mutta tähän päivään mennessä pientä joustoa on kyllä tullut kiitos luottokortin. Mutta pääosin yritän maksaa kaiken mahdollisimman äkkiä pois ja vältän kaikin tavoin yli varojeni elämistä, mikä nostaa mun stressitasot huippuun. Toki autot, asunnot ja muut mahdollisesti kymmenien tai satojen tuhansien hankinnat ovat pikkasen eria asia. Mä kuitenkin suosittelen aina miettimään jonkun suuren hankinnan edessä, että ”olenko maksukykyinen” vai ”ajanko itseni tällä hankinnalla vaan enemmän kuseen”. Oli kyse sitten tisseistä, valmennuksesta tai asuntokaupasta. Kannattaa laittaa hankinnan hyvät ja huonot puolet paperille ja miettiä, josko jaksais odottaa vielä sen verran että taloudellinen tilanne on parempi.

Toimenpiteen kokonaishinta muodostuu monesta palasta sen mukaan, mitä kaikkea potilaalle täytyy tehdä. Mun omalla kohdalla aiheellisia olivat seuraavat seikat:

  • Konsultaatiot, tarkastuskäynnit yms. (voivat kuulua myös hintaan)
  • Suurentaminen eli itse leikkaus
  • Implantti
  • Kohotus, jos tarvitsee (ei tarvinnut, koska omaa rintaa ei ollut mutta hyvin usein tehdään kohotus ja myös nännien siirto –> mulle ei siis tehty kumpaakaan ja, jos nännien siirto olisi ollut aiheellinen niin en tiedä olisinko mennyt leikkaukseen. Se jotenkin pelottaa mua.)
  • Mammografia/ultra
  • Liivit x 2 + hoitotuotteet
  • Alv. 24%

Rinnat KC-clinic (Tampere)

Ennakkolaskutus

Rintatoimenpiteet
Rinnan kohottaminen eli Mastopexia alk. 3 990 €
Pienentäminen eli Reduktioplastia alk. 5 100 €
Suurentaminen implanteilla alk. 4 190 € +implantit
Suurentaminen implanteilla + kohotus alk. 5 690 € +implantit
Implantit alk. 620 € kpl
Implanttien poisto alk. 2 500 €
Gynekomastia sis. tarvittaessa rasvaimun alk. 4 100 €

Rinnat Diamond Clinic (Tallinna)

Mahdollisuus rahoitukseen

Rintojen suurennus pyöreillä proteeseilla (sis. implantin) alk. 3500,00€
Rintojen suurennus anatomisilla proteeseilla (sis. implantin) alk. 3650,00€
Rintojen kohotus implantoinnin yhteydessä lisähinta 1000,00€
Rintojen kohotus 3650,00€
Rintojen pienennys 3800,00€
Valikoimissamme B-Lite, Mentor, Allergan, Polytech,Nagor, Motiva ja Sebbin

Lihaksen alle, päälle vai osittain alle? Kohotus, nännien siirto?

Tämä on yleinen kysymys ja osaava kirurgi osaa vastata siihen paremmin, kuin yksikään bloggaaja. 😀 Mutta mulle on laitettu lihaksen päälle ja tämähän taitaa olla täysin tapauskohtaista. Riippuu mun käsittääkseni siitä millainen oma rintakudos on ja kyllä lihaksikkaalle ja urheilevalle naiselle suositellaan jotain muuta metodia kuin lihaksen alle; osittain lihaksen alle tai kokonaan lihaksen päälle. Mun tapauksessa, kun rintalihas on ollut jo tuolloin treenattu ja päällä oleva iho täysin kiinteä niin yksinkertaisella päätöksellä laitettiin lihaksen päälle. Tässä on myös toisistaan poikkeavia ratkaisuja kirurgista ja maasta riippuen ainakin mun kuuleman mukaan.

Kohotus tavataan tehdä suurimmassa osassa toimenpiteitä, jos on löysää nahkaa rinnassa. Uskoakseni nännit siirretään näissä tilanteissa useimmiten myös, jotta ne ovat oikealla korkeudella ja rinnoista saadaan kauniit.

Itse toimenpide

Mä yritän muistella parhaani mukaan, miten tuo koko homma meni mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan soitin klinikalle ja varasin konsultaatioajan hoitajalle. Ensimmäisessä konsultaatiossa lähinnä vaan juteltiin koko hommasta ja käytiin läpi erilaisia vaihtoehtoja, kokoja yms. Se ei ole sitoutuminen mihinkään vaan pelkkää ”varmuuden hakemista”. Tämä käynti oli maksuton.

Tehtyäni päätöksen jatkaa leikkaukseen asti, varattiin aika itse lääkärille. Leikkaava lääkäri Heikki Kupi on ollut mahtavin lääkäri kenen kanssa olen koskaan ollut tekemisissä. Sain aivan älyttömän hyvää ja rehellistä palvelua. Ollaan myös juteltu pariin otteeseen mun vatsan arpien korjaamisesta ja hän on antanut mielipiteensä, jonka mukaan vatsaa on yritetty korjata täysin väärin metodein. En epäile, kyllähän sen näkee. Mielessä on käynyt, että voisin jossain vaiheessa elämääni korjauttaa vatsan Heikillä mutta toisaalta arvet kertovat elämästä. Mä en häpeä niitä, mutta mua suoraan sanottuna loukkaa se että vatsa rikottiin vielä pahemmaksi Vaasassa tapahtuneen ”korjausleikkauksen” johdosta. Jos olisin oikein ilkeä niin laittaisin tähän lääkärin nimen, mutta jääkööt se nyt mainitsematta.

Vatsan tarina; ylhäällä ennen ja alhaalla jälkeen.. Piti kuulemma tehdä mulle hieno napa.

Sain leikkausajan nopeasti, mutta mulla oli juuri samaan aikaan menossa nämä kovat vatsakivut ja tää koko homma oli aikamoista sekoilua. Jouduin siirtää rintaleikkauksen ajankohtaa ja muuta tällaista perus-Jessicaa. Lopulta kuitenkin pääsin leikkaukseen. Ennen leikkausta täytettiin tarkat esititetolomakkeet ja rintatutkimuksen (mammografia/ultraääni) ja mahdollisten verikokeiden vastaukset tuli toimittaa lääkärille hyvissä ajoin ennen toimenpidettä. Ennen leikkausta piti olla syömättä ja juomatta muistaakseni 6 tuntia. Mukana täytyi myös olla saattaja.

Sairaala oli kuin 5 tähden hotelli ja palvelu täysin privaattia. En nähnyt keitään muita, kuin hoitohenkilökunnan ja kaikki oli tosi hienosti järjestetty. Nukutuksesta en muista mitään, mutta koska mua on leikattu moneen otteeseen muutenkin niin se meni ihan hyvin. Siitäkin huolimatta nukutus ja leikkaaminen pelottaa mua aina jonkin verran ja lähinnä se perus ”mitä jos en nukahdakaan ja kukaan ei tajua” pyörii mielessä. Leikkaus ei muistaakseni kovin kauaa kestänyt ja kotiinkin pääsi jo samana päivänä.

Kaduttaako?

Ratkaisu hankkia implantit ei ole tehnyt musta sen naisellisempaa tai itsevarmempaa. En koe, että mulla olisi ollut näiden asioiden kanssa mitään sen kummempia ongelmia muutenkaan, ei ainakaan rintoihin liittyen. En myöskään kokenut, että musta puuttui jotain vaan tissit oli mun mielestä hienot ja tällaiseen syyhyn nojaten olin valmis menemään leikkaukseen. Halusin kroppaan muotoa, koska olin mielestäni tasapaksu. Mua on muutaman kerran hävettänyt, että oon ottanut implantit. Esimerkiksi ennen viime kisoja, kun äiti maalasi mulle kisavärin niin teki mieli vajota maan alle ja lujaa. Keskustelu meni kutakuinkin kirosanoja vaihdellessa. Sama juttu oli silloin, kun isä huomasi että jokin mussa on muuttunut. Ihanan kiusallista.

Oon sanonut, että nyt jälkeenpäin voi olla että jättäisin menemättä mutta en mä silti leikkausta kadu. Se on helppo sanoa tässä tilanteessa jotain, mutta jos tämä osa vietäis musta nyt pois niin kyllä se varmaan vaikeeta olisi. Muutenkin ne, jotka arvostelevat näitä leikkauksia voisivat miettiä omalle kohdalleen vaikkapa TÄYDEN rinnattomuuden. Vaikuttaisiko se jotenkin elämään? Jos menet alasti seisomaan peilin eteen ja kuvittelet pahimman kauhuskenaarion rintavarustukseen liittyen niin miltä se tuntuu? Vaikuttaisiko se sun itsetuntoon, naisellisuuteen, seksikkyyteen, vaatevalintoihin, intiimielämään? Entä, jos paino nousee 20 kiloa ja rinnat pysyvät edelleen olemattomina? Entä, jos sulla on tosi isot rinnat ja laihdut sen 20 kiloa niin mitä niille sitten käy? Rinnat on osa naista, oli ne sitten minkä kokoiset tai muotoiset tahansa ja niiden ulkoiset muutokset vaikuttaa aika syvästi.

Mua ei ole koskaan kiinnostanut saada miehiltä huomiota, enkä koskaan tekisi mitään ratkaisua mielyttääkseni muita. Ymmärrän, että mihin tahansa ulkonäköä muuttavaan toimenpiteeseen liittyy vanhempien ja kumppanin huoli, mutta ulkopuolisille asia ei oikeestaan kuulu millään tavalla. Onhan se silti luonnollista olla kiinnostunut ja utelias, mutta jos joku ei hyväksy ”kumista” ulkonäköä ja arvostaa henkeen ja vereen luonnolisuutta niin pitäkööt omana tietonaan. Mä oon lukenut tätä tekstiä kirjoittaessani varmaan sata keskustelua eri forumeilta ja ihmettelen, että miten niin moni sanoo ettei voi hyväksyä silikoneja? Ymmärrän, että perheväkivaltaa tai pettämistä ei hyväksytä mutta tissit..? Joskus, kun kävin vielä baareissa niin auta armias, miten paljon känniset ihmiset avautuvat tästä tissi-aiheesta jos tiesivät mun implanteista. Ihan kaiken ikäiset ja kokoiset: ”Siis mäkin haluuuuun, mutta en uskalla.”.

Eivät ne mitkään mahdootoman jättiläiset ole.
Enää en pukeutuisi näin.

En todellakaan kannusta ihmisiä kauneusleikkauksiin, mutta kyllä se osan elämän varmasti muuttaa positiiviseen suuntaan. Oma kroppa on niin pyhä alue samoin, kuin siihen liittyvät fiilikset että kukaan ei ole tuomitsemaan toista. Luomutissin ja silikonitissin järjenjuoksussa ei ole mitään eroa ja tää stereotypinen Bimbo-ajatus on toivottavasti kuolemassa pian. Koska teen töitä suurten painonpudottajien kanssa niin tästäkin asiasta on käyty useita keskusteluita. Päätökset hyvin harvoin liittyvät mihinkään bimboiluun tai pinnallisuuteen vaan huomattavasti syvempiin ulottuvuuksiin. Mulle itselleni leikkaus ei ole tuonut mitään järisyttävää elämänmuutosta ja töitä henkiseen kehitykseen on tehty muilla tavoin. Alkuun oli kauhea tarve tuoda esille tätä muutosta ja pukeutua tiukkoihin paitoihin, mutta se oli hetken huumaa siinä missä uusi hiusmallikin. Mun mielestä mussa on niin paljon muutakin ja niin paljon parempia asioita, kuin nää tissit että ei ole tarvetta tuoda niitä korostetusti esille. Mitä kilpailuihin tulee niin yläosan kuppi tulee olemaan enemmän peittävä ensi vuonna – ei syytä huoleen. 🙂

jessica

22 vastausta artikkeliin “PLASTIIKKAKIRURGISET TOIMENPITEET”

  1. Todella hyvä ja mielenkiintoinen teksti aiheesta sekä hyviä näkökulmia 🙂 useita vuosia miettinyt asiaa omalla kohdallani, ja sain tästä lisää ajateltavaa ja mietittävää.. 🙂 Mutta hyvältä näytät!

    • Kiitos, tosi kiva kuulla jos oli jotain jeesiä. 🙂 Mietintä ei oo koskaan turhaa tällaisissa asioissa, etene rauhassa.

  2. Kiitos avoimesta postauksesta! 🙂 Vaikka en isoja rintoja omistakaan, en harkitse leikkausta (osittain kilpaurheilun vuoksi), mutta oli mukava lukea näin rehellinen kirjoitus asiasta. Pääasia tietenkin, että itse olet tyytyväinen tulokseen.

  3. Hei! Kiitos sinulle paljon asiallisesta ja henkilökohtaisesta kirjoituksesta. Oli kiva nähdä kuvia kun ennen-tilanne on suurin piirtein sama kuin mulla (lihasta on muttei juuri rasvaa tai rintakudosta, liivien ympärys 65) ja harkitsen itsekin Kc-cliniciä käytyäni ensin parilla viron palveluja tarjoavalla konsultaatioissa. Oon imettänyt vajaan puoli vuotta mutta tissit palautuivat alkuperäiseen 11v poika- malliinsa, eli löysää nahkaa ei ole, tämä on huolettanut saako sinne mitään mahtumaan mutta ilmeisesti saa. 😀 Muistatko implantin kokoa siis grammamäärää tai cc-määrää mitä sulle laitettiin?

    • Kiitos, kiva kuulla että oli hyödyllinen postaus. 🙂 Itse olin kyllä äärimmäisen tyytyväinen valitsemaani klinikkaan.
      En muista grammamäärää tarkalleen tähän hätään..

  4. Mielenkiintoinen postaus! Kuten joku tuolla jo sanoikin, pääasia että on itse tyytyväinen. 🙂

    • Kiitos! Joo, tyytyväinen mutta samalla mietteliäs. 😀 Ei tosiaan ole mikään omaa elämääni mullistanut päätös, mutta ratkaisu jonka kanssa elän ihan tyytyväisenä. Vaikeita sanavalintoja.. 😀

  5. Täälä myös implanttien omistaja,tyytyväinen sellainen myös😉neljä lasta imetin ja kaikki hävisi oli todella kova kolaus kun kropan sai muuten treenattua mutta tyhjille lätkille et mitään voi..Mulla myös lihaksen päällä,sanoit että omasi ei liiku?mulla kyllä hytkyy ja heiluu,ihan kun luomut,liekö vaikutti asiaan venähtänyt nahka😀mua kanssa ihmetyttää ihmisten tekopyhä asenne,naisten suurimmaksi osaksi,kai se kateutta on pohjimmiltaan.ja se että on implantit ei tee ihmisestä tyrkkybimboa..

    • Hyvä kuulla, että olet tyytyväinen! En mä sano, että nää kivet olisi mutta tosiaan kun ei sitä omaa nahkaa ollut kuin puoli senttiä niin ei niistä kovin riippuvia saa. 😀 Oon kans todennut, että tuomitsevat ihmiset ovat yleensä aina niitä tietyn tyyppisiä tapauksia joilla on jotain sanottavaa aiheeseen kuin aiheeseen.

  6. Tosi hyvä postaus! Itsellä ei ole rintoja ollenkaan, vaikka paino nousisi niin ei ne vaan kasva. Pienet rinnat tuntuu jo olevan osa mun persoonaa, että en isontaa haluaisi mutta pakko myöntää joskus tuntuu pahalta. Eniten se että mitä muut ajattelevat ,vaikka ei sillä pitäisi olla väliä.

    • Kiitos!
      Mä ainakin pidän pieniä rintoja kauniina ja edelleen näiden 4 vuoden jälkeenkin koen isommat rinnat vähän vieraaksi. Itsellänikään ei koskaan rasva tarranut ”oikeisiin” paikkoihin ja ismpi kokoisena tunsin olon myös rintojen osalta kurjemmaksi. Mutta ei ole mitään tarvetta miettiä mitä muut ajattelevat, koska jokaisella on omat ongelmansa joihin keskittyä. Osa vaan purkaa sen muihin – ikävä kyllä.

  7. Minulle on laitettu implantit Virossa melkein 12 v sitten. Olen imettänyt niillä 3 lasta ongelmitta.
    Olen aloittanut bodaamisen implanttien laiton jälkeen ja se, sekä raskaudet/imetykset ovat varmaankin tehneet tehtävänsä.
    Rinnat ovat nykyisin eri kokoa, eivät kylläkään roiku yhtään vaan ovat yhtä ylhäällä kuin uutenakin mutta eivät ihan alkuperäisillä paikoillaan enää.
    Treenatessa haittaavat eniten. Implantti myös tuntuu ihon läpi (on lihaksen päällä) ja niiden poimut tai jotkut näkyy ihon läpi. Mutta en kyllä kuljeksi omaa kotia kauempana tissit vilkkuen joten harva niitä näkee.
    Otin ne alunperin siksi että ensimmäisen lapsen jälkeen A kupin rinnoista jäi jäljelle nännit enkä ajatellut tehdä enempää lapsia. No mieli muuttui ja tein kolme lisää.
    Jos nyt voisin valita uudelleen en enää ottaisi niitä.
    Vaikka kroppani on miljoona kertaa sopusuhtaisempi silikoneilla kuin ilman sillä minulla on vielä tasapaksu vartalo muutenkin ja näytin ihan pojalle ilman implantteja niin silti tällä kokemuksella ja iän tuomalla ”viisaudella” en enää ottaisi impalntteja.
    Olen harkinnut monta kertaa että ne pitäisi uusia tai mieluummin poistaa kokonaan mutta a. raha b. kyllä olen just se joka ei todellakaan olisi salilta poissa kahta kuukautta ja c. olin aivan he….n kipeä leikkauksen jälkeen. Synnytyksistäkin toivuin nopeammin ja paremmin. Järkyttävä kipu kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Todennäköisesti elän näiden kanssa näin kunnes ovat ihan loppu ja sitten mietin mitä teen. Jos implantit poistaisi kokonaan niin voin vain kuvitella lopputuloksen. Omaa rintaa ei ole yhtään ja vuosikymmenien ajan venytetty iho…… nättiä.

    • Ikävä kuulla sun kokemuksista. Mutta ehkä juuri tällaiset jutut herättävät implantteja harkitsevan miettimään pitemmällä tähtäimellä, että kyseessä ei ole vaan se hetken huuma.

  8. Mulla on jo pitkän aikaa ollut todella ahdistunut olo siitä, että rintani ei ole niin täyteläiset ja ”pinkeät” kuin ikäiselläni nuorella naisella ”pitäisi” olla. Leikkaus on pyörinyt mielessä, koska vähällä muokkauksella saattaisin saada omaa ideaaliani vastaavat rinnat. Tekstiäsi lukiessa tuli kuitenkin sellainen olo, että onko se rintojeni ulkonäkö konkreettinen ongelmani, vai onko kyse jostain muusta henkisestä solmusta. Mulla on aika hurja kehonmuutosprosessi takana ja yhä käynnissä, joka on opettanut paljon. Tuntuu kuitenkin siltä, että itsensä hyväksymisen ja kunnioittamisen eteen pitää vielä tehdä töitä, eikä nuo asiat yksistä rinnoista ole kiinni.

    Kiitos rehellisyydestä ja avoimuudesta, sain paljon hyviä ajatuksia ja inspiraatiota.

    • Kiitos kommentista ja toivottavasti en kauheasti mieltäsi sekoittanut postauksella. Mä uskon, että ihminen on sellainen virheitä etsivä olento ja jos tissit on hyvät niin sitten etsitään seuraava kohde missä on jotain vikaa. Tällaisista eroonpäästäkseen on varmasti tehtävä paljon ihan muunlaista työtä – ajatusten tasolla. En usko, että mikään leikkaus itsessään tai vaikkapa laihtuminen poistaa täysin sitä mitä me ajatellaan itsestämme. Toivon sulle kaikkea hyvää ja tosiaan, miettiminen näin suurissa päätöksissä on ainoastaan plussaa. Kiire ei ole.

  9. Miten kirurgi suostui laittamaan sinulle suositusta isommat implantit? Ajattelisin, että kirurgilla on aina omakin maine kyseessä eikä siksi suostu laittamaan ”liian isoja”?

    Itselleni laitettiin silarit Suomessa Westendin klinikalla 14v sitten. Pyöreän malliset ja lihaksen päällä. Toinen oli 2,2dl ja toinen 2,8dl. Implantit kapseloituivat eli kovettuivat n.7v päästä. Kipuja ei ollut, mutta näyttivät ja tuntuivat hirveiltä. Kävin Tallinnassa vaihtamassa implantit. Tällä kertaa ne laitettiin osittain lihaksen alle ja anatominen implantti 3dl. Kirurgin mielestä näin tuli paras lopputulos ja ihan kympin tissit tulikin. 🙂

    Sekä Suomessa että Tallinnassa sain mielestäni huonoa palvelua hoidon osalta. Tallinnassa etenkin leikattiin ihan liukuhihnalta ja kipupiikkejä ei meinannut saada millään.

    En kuitenkaan kadu leikkausta, koska päärynävartaloisena kroppa on nyt tasapainoisempi ja enää en murehdi tissejä yhtään. Olen myös saanut vastakkaiselta sukupuolelta paljon kehuja rinnoista livenä eli nämä ”en hyväksy silareita, silarit on hirveitä”-tyypit ei joko vaan oo ikinä nähneet tai kokeilleet nykypäivän silareita tai sitten en vaan ole törmännyt tällaisiin tyyppeihin suhteissani. Kuitenkaan en todellakaan laittanut tissejä miesten takia – tietenkään- vaan nimenomaan itseni takia.

    Jokaisella on mielestäni oikeus tehdä itselleen ja kropalleen mitä huvittaa. Silareiden ottajien bimbomaine johtuu kaikista näistä Viidakon tähtösistä ym. Suurin osa meistä ei esittele tissejä Seiskassa, pukeudu paljastavasti eikä akateeminen koulutuskaan ole poissuljettua.

    • Heikkihän on luja ammattilainen ja myös kouluttaa esteettisessä plastiikkakirurgiassa ja hän on ollut mukana tuomassa Suomeen lukuisia esteettisen plastiikkakirurgian toimintoja – maine on takuulla kunnossa ja lääkärinä sekä ihmisenä aivan mahtava. Yli suositusten ei tarkoita tässä kohtaa samaa kuin kielletty tai vaarallinen. Se on ikään kuin parasta ennen päivä maitopurkissa, ei lihan viimeinen käyttöpäivä. On olemassa perus suositus ja max. yläraja; minä olen max. ylärajalla. Ollaan kaikki nähty, minkä kokoisia tissejä ihmiseen on mahdollista asentaa ja niitä tapauksia jossa ei varmasti olla sääntöjä noudatettu. Se, että kauneusalalla leikkaava lääkäri edes pitää säännöt mukana toiminnassa on jo aika iso juttu. 😀

      Tosi hyvä juttu, jos olet tällä hetkellä tyytyväinen ja ikävä kuulla komplikaatiosta. Toivottavasti ei tule enää mutkia matkaan!

  10. Kiitos tästä tekstistä! Kiinnostava lukea muidenkin kokemuksia ja ajatuksia implanteista.

    Itelläni laitettu Tallinnassa hiukan yli 5v sitten. Syynä oli tyhjät roikkuvat pussit lähtötilanteessa ja olin tuolloin ”satavarma” et en ikinä tee lapsia… no tässä vieressäni tuhisee 5kk vanha vauva, jota olen nyt täysimettänyt ja maitoa piisaa! Mutta saa nähä, et millaiset tulee imetyksen jälkeen ja korjausleikkaukseen varmana joutuu.

    Mulla ei kyllä kipuja ollut. Tai peruskipulääkkeet toi avun kyllä siihen kipuun.

    Mitä sun mahalle on tehty? Miks sitä on leikattu?

    • Kiitos, kun tulit kommentoimaan. Tässäkin olisi yksi hyvä kirjoituksen aihe, tämä ”satavarma etten tee koskaan lapsia”. Mulla on niin samanlaiset ajatukset, mutta en pidä enää mitään mahdottomana. Oli se sitten lapsi tai joku muu suuri asia. Ihana kuulla, että imetys on sujunut hienosti.

      Mahassa on ollut synnynnäinen reikä navan vieressä ja koko suolisto vatsan ulkopuolella. Siitä johtuen on sitten tullut kaikenlaisia lisäongelmia tässä säännöllisin väliajoin ja on jouduttu operoimaan. Suolet ovat vatsassa vähän miten sattuu ja ”järjestys” ei ole perinteinen. Leikkauksista muodostuu aina suolistokiinnikkeitä, jotka ovat tehneet mun vatsasta tosi ahtaan ja suolilla ei ole tilaa liikkua normaalisti ja pinnat, joiden olisi tarkoitus olla sileät ovat jotain aivan muuta. Se on sellainen oravanpyörä – ikävä kyllä. Lisäksi on leikattu vähän kaikenlaista muutakin, mutta kaikki ovat osaltaan liittyneet tähän samaan juttuun.

  11. KIitos tästä avoimesta ja rehellisestä kirjoituksesta. Oli kyllä todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä teksti.

    Olen itsekin pienirintainen nainen. Suurimman osan aikuisikääni rinnat ovat olleet juuri ja juuri a-kuppia, mutta minulle taas on ollut murrosiästä asti selvää, että en ikinä halua silikoneja. Jotenkin kai tiedostamattani päätin jo silloin teininä, että en anna pienten rintojen häiritä minua. Se oli vähän sellaista uhoakin, mutta hyvin se taisi toimia. Muistan, että jossain vaiheessa eräs poikakaverintomppeli totesi, että ”Sulla on hyvä kroppa, mutta noille rinnoille vois tehdä jotain”, ja minä ajattelin silloinkin vain, että voi mikä ääliö. Se suhde loppui nopeasti.

    Nyt kolmekymppisenä ja raskauden myötä rinnat ovat jonkin verran kasvaneet, ja vaikka ne ovat edelleen pienet, ne tuntuvat välillä olevan tiellä. Pienet rinnat ovat todella käytännölliset; en esimerkiksi käytä ikinä koskaan kotona rintsikoita. Tykkään tisseistä kyllä tällaisina vähän isompinakin, mutta olen varma, että imetyksen loputtua ei jäljellä jää mitään.

    Mä ajattelen, että rinnat ovat tasan jokaisen oma asia. Ei kuulu minulle tai kenellekään muullekaan, mitä muut tekevät keholleen. Jos pienet rinnat, eripariset rinnat tai minkälaiset tahansa rinnat häiritsevät jotakuta naista, niin hänellä on tietysti täysi oikeus ne operoittaa. Itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi, sillä en halua kehooni mitään vierasta. Toivon kuitenkin, että jokainen nainen harkitsee leikkausta tarkasti ja ottaa selvää mahdollisista riskeistä. Jos oma tyttäreni haluaisi silikonit, pyytäisin häntä odottamaan ainakin 25-vuotiaaksi.

    Koen, että mulle pienet rinnat on iso osa identiteettiä, mutta ymmärrän hyvin senkin, että jollekin pienirintaiselle naiselle isot rinnat tuntuvat paljon omemmilta.

  12. Hyvä ja perusteellinen teksti, kiitos siitä!
    Mulla on laitettu samalla klinikalla implantit, ja sekuntiakaan en ole katunut 🙂 Erinomainen klinikka ja hyvä palvelu. Ja lopputulos on ihan kymppi! Nyt mun kroppa näyttää siltä, miltä musta on aina tuntunut että sen pitääkin näyttää. Leikkaukseen meno oli yks parhaita päätöksiä minkä oon ikinä tehny 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 84
Tykkää jutusta