PITKÄ DIEETTI / SELLULIITTI JA IHON VETÄYTYMINEN

Ajattelin vielä jatkaa dieetti-aiheisella postauksella ja kirjoittaa hieman dieetin kestosta ja miksi pitkä ja rauhallinen tahti olisi monelle naiselle hyvä valinta. Teksti perustuu mun omiin kokemuksiin ja havaintoihin.

Dieetti mielletään uesin välittömäksi kehityksen lakkaamiseksi mitä tulee lihaksen massaan ja laatuun ja tästä syystä dieetti on pidettävä lyhyenä ja ytimekkäänä. Kovalla työllä hankittua lihasmassaa täytyy varjella lyhyellä dieetillä ja tappiin nostetuilla proteiinimäärillä. Heti, kun kalorit eivät ole plussalla niin lihas alkaa syödä itseään. Vaikka pudotettavaa olisi reilusti niin rasvanpolttoon varataan alle 20 viikkoa aikaa, mikä vedetään kaasu pohjassa ruokavaliolla jota voisi olla järkevää noudattaa korkeintaan kuukausi ennen kisoja. Eikä siinäkään vielä mitään — kyllä kroppa kestää jossain määrin koviakin rykäisyjä jos niitä ei tehdä kovin usein, mutta harvoin olisi edes tarvetta niin älyttömän radikaalille kuurille. Dieetille siirtyessä voisi alkuun laittaa pelkästään herkkuhanat kiinni ja pitää täysin kehitystä tuovaa kaloritasoa yllä normaali ruokavalion turvin, mikä on jo omiaan viemään kuntoa eteenpäin. Mä en myöskään voi allekirjoittaa sitä, etteikö rasva palaisi samaan aikaan kun lihas kasvaisi ja monen kohdalla lihaksen massallinen kehitys ei edes ole asia johon tulisi ykkösenä keskittyä kilpailemista ajatellen. Toki mäkin olen aina ollut se, joka ihailee nimenomaan isoja ja kauniita lihaksia mutta niidenkin hankintaan toimiva resepti on aika + harjoittelu.

Ensimmäinen yli 20-vuotiaan naisen haaste on alakropan rasvanpoltto, mikä on aivan oma matkansa verrattuna yläkropan kisakireyden hankkimiseen. Rasvatasapaino on suurimmalla osalla naisista niin epätasapainossa, että pelkästään pakaran alaosan kiristämiseen saisi varata oman dieetin. Voi olla, että olkapäät ovat olleet säikeillä jo 10 viikkoa kun pepussa on vielä selluliittia. Tämä on yksi monesta naisen ja miehen välisistä eroista, joita dieetin suunnittelussa tulisi ottaa huomioon eli housut kinttuihin kun mietitään kisadieetin kestoa. Selluliitti ei edellytä, että henkilö olisi lihava vaan kyse on lähinnä naisten ”rasvalokeroiden” koosta ja muodosta ja ihan vaan perimästä sekä hormonaalisista tekijöistä. Lihominen kuitenkin lisää selluliittia ja vaikeuttaa ihon tasoittumista laihtumisesta huolimatta siinä mielessä, että mitä kauemmin solu on ollut häiriintyneessä tilassa sen tiukemassa kertymä on. Iän myötä myös solujen aineenvaihdunta hidastuu ja selluliitin todennäköisyys kasvaa, eli monesti parhaassa iässä oleva 30-vuotias kisaaja painii jo tämän haasteen kanssa. Suurentuneet rasvasolut ja ihon kiinteyden ja kimmoisuuden aleneminen taas tekee selluliitista näkyvämpää, jolloin ihoa ei tarvitse edes puristaa saadakseen näkyviin muhkuraa.

Mitä iäkkäämpi ja kokeneempi kisaaja, sen vakavammin nää jutut tulis ottaa koska ihmiskeho muuttuu koko ajan ja todellakin reagoi siihen mitä sillä/sille tehdään. Niin hyvässä kuin pahassa. Koko käsitys ja kokemus kisadieetistä, tai ihan vaikka kesäkuntoon pääsemisestä tai elämäntapamuutoksesta, voidaan kääntää päälaelleen jos kaiken lähtökohdaksi otetaan tehokkuuden sijaan aika. Tämä toimii eriyisesti heillä/meillä, joilla pudotettavaa on paljon tai takana on jo useampi dieetti ja haaste on ennen kaikkea riittävään kireyteen pääseminen.

20-vuotiaalla Jessicalla alakroppa ei oikeastaan rasvaa kerännyt, mutta 26-vuotiaana tilanne on aivan eri. Lihasmassan hankinta nimenomaan pakaran alaosaan ja aerobisen tekeminen edesauttavat tiukan kisakunnon saavuttamista, kun taas pakaratreenien jättäminen pois ohjelmasta ja aerobisen laitteiden kiertäminen koko off-seasonin ajan vaikeuttavat huomattavasti kisaajan elämää myöhemmin dieetillä. Olen senkin kokeillut. Aerobisella harjoittelulla on lajissamme ristiriitainen maine ja jostain syystä ajatellaan, että sillä sekuntilla kun hypätään juoksumatolle niin lihas alkaa palaa välittömästi. Aivan, kuin se olisi kaikki-tai-ei-mitään, joko valmistaudutaan thriatloniin tai sitten ei tehdä ollenkaan. Kuulemma aerobisia laitteita ei kannata käyttää edes lämmittelyyn… Aerobisesta harjoittelusta löytyy paljon hyötyjä, mutta jos ajatellaan pelkästään kuntoon pääsemistä ja kunnossa pysymistä niin kovatehoiset HIIT-sessiot tai ihan normaali ihmisen perus-aktiivisuus arjessa, kuten paikasta toiseen kulkeminen kävellen tai pyörällä jeesaa aivan varmasti. Ihminen voi kyllä liikkua ja hikoilla, vaikka lihasmassan hankinta päätavoitteena oliskin. Kisoja ajatellen se massan paljous ei missään nimessä ole voittajan merkki, kun taas tiukkuus, terävyys ja kehon malli merkitsevät.

Tässä Figure (body fitness) -ammattilaisia San Marino Pro:sta. Vaikka lihasmassaa on valtavasti ja ollaan ammattilaistasolla niin ei se pakaran alaosan tiukaksi saaminen ole koskaan helppo nakki. Tarkoitus on ainoastaan havainnollistaa se, että naisen vartalon rasvattomuuden tavoittelu on erittäin vaativa prosessi ja rasvan jakautuminen sekä rasvanpoltto epätasaista. Yleisesti ottaen voidaan ajatella, että Figure-ammattilaisen lihasmassan määrä vaatii paljon treenivuosia alleen ja kilpailijat ovat pääosin +30-vuotiaita naisia. Vaikka tekeminen olisi miten ammattimaista tahansa niin ikä vaikuttaa jokaiseen ainakin sen nahkan vetäytymisen ja kimmoisuuden suhteen.

Sarjan voittaja keskellä

Bikini-ammattilaisia EVLS Prague:sta. Uskon, että bikinissä pääosin napakampi alakerta johtuu siitä ettei lajin parissa tehdä suuria painonvaihteluita tai pyritä maksimaaliseen lihaskasvuun vaan nimenomaan ylläpideään hyvää kuntoa ympäri vuoden. Sama juttu näkyy myös meillä Suomessa eli bikini-kilpailijoilla yleinen tiukkuus ja maltillinen painonnousu ovat läsnä. Myös pakaran treenaaminen on toki merkittävässä roolissa.

Kuvat: Team-Andro / Matthias Busse

Ihon vetäytyminen on vielä hitaampi prosessi kuin peppurasvan polttaminen. Löysää nahkaa muodostuu, kun ihminen lihoo ja laihtuu, kasvaa ja pienenee. Nopealla aikataululla toteutettu dieetti, minkä aikana pudotetaan paljon kiloja on kova vaatimus iholle — Iho tarvitsee, enenmmän kuin mikään muu, aikaa vetäytyäkseen ja tämä haaste on läsnä myös mieskilpailijoiden keskuudessa. Vaikka rasva on kutakuinkin saatu poltettua niin paketti ei näytä riittävän napakalta ja terävältä nimenomaan ihon vuoksi. Samasta syystä helposti rasvaa keräävän kisaajan kohdalla välidieettaaminen ei ole välttämättä huono idea, koska yhdellä rykäisyllä ei ehditä kuntoon vaikka ruuvia vedettäis miten tiukalle. Ihon pintasolukko uusiutuu nopeasti, mutta varsinainen ihonalaiskudoksen kiinteytyminen ja osittainen takaisin vetäytyminen vievät kauan aikaa. Alle kolmekymppisellä ihon kimmoisuus ja palautumiskyky ovat vielä kohtalaisen hyvät, mutta sen jälkeen homma vaikeutuu. Kun puhun pitkän dieetin plussista niin sinä aikana iholla on mahdollista ehtiä leikkiin mukaan. Löysä nahka ei ole rasvaa, se ei tarvitse kovempaa dieettiä vaan nimenomaan enemmän aikaa mikä taas tarkoittaa rauhallisempaa tahtia.

 

jessica

3 vastausta artikkeliin “PITKÄ DIEETTI / SELLULIITTI JA IHON VETÄYTYMINEN”

  1. Moikka! Off-topic, mutta haluaisitko kirjoittaa siitä, millaista on elää, kun on suuret tavoitteet kilpaurheilussa ja elää sekä hengittää sitä. Itse olen nyt pidempään panostanut tähän touhuun 100% ja tuntuu, että kaikki lähipiirissä eivät ymmärrä, mikä tässä on niin ihmeellistä ja upeeta, että voisi oikeesti tehdä tätä 24/7 ilman puhettakaan muusta. Ja kun usein jauhetaan siitä kuuluisasta balanssista ja siitä, että koko elämän ei tulisi pyöriä tavotteiden ympärillä, niin onko oikeasti olemassa kultainen keskitie.
    Olet super insproiva nainen! Odotan aina uusia postauksia innolla 🙂

    • Kiitos! Aivan varmasti voin kirjoittaa tästä ja on paljon sanottavaa aiheeseen, monelta eri ajanjaksolta. Mä en usko kultaiseen keskitiehen, se ei ole ainakaan mulle se tapa millä pääsen mihinkään. Jos sulla on sellainen olo, että haluat panostaa täysillä fitnekseen niin tee se. Jos on olo, että haluat tehdä vähän kaikkea niin tee niin. Tavoitteen eteen kannattaa vähän uhrata ja katsoa mihin se vie, mitä se antaa. Ei voi ennustaa tulevaa, voi vaan yrittää. 🙂

  2. Ai saakeli, miten hyvä teksti!! Niin naulankantaan, ettei tosikaan. Täytän ensi vuonna 40 ja olen todellakin saanut tuta selluliitin maihinnousun viimeisen 10 vuoden aikana. Voin vain toivoa, että mahdollisimman moni nuori mimmi lukee tämän, painaa muistin sopukoihinsa ja osaa sitten varautua 10-15 vuoden kuluttua.

    Olen vetänyt kolme hyvin onnistunutta fitness-kisadieettiä läpi, päässyt todella kireäksi ja pokaali tuotu kotiin joka kerta. Viimeisellä kerralla olin 35, edellisestä kisasta oli vissiin 7 vuotta aikaa, ja tein dieetin aiemmista kerroista poiketen eli pitkän kaavan mukaan. Todellakin allekirjoitan omalla kokemuksellani kaiken, mitä kirjoitit. Se ns. dieetille valmistava aika, jolloin vedin korkeilla puhtailla kaloreilla ja kovilla treenimäärillä, oli ehdottoman tärkeätä. Vaikka sinä aikana ei kiloja pudonnut vissiin neljää enempää, esim. alavyötäröstä lähti 8 cm höttöä ja sitten oli vielä monta kuukautta aikaa kiristellä ja saada kunto nimenomaan napakaksi. Senttejä ei enää lähtenyt vyötäröstä tai reisistä samaan malliin, mutta iho todella kiinteytyi paremmin, kun jotenkin se selkein laardiosuus oli poltettu ajoissa pois ihon alta häiritsemästä. Pakaroiden kuntoa toki jännäsin, mutta lopulta nekin olivat muutama viikko ennen kisoja sitä mitä piti. Nuorempana mulle riitti jopa vain 14 viikon dieetti, koska sellua ei ollut juuri nimeksikään. En minä nyt viimeiselläkään kerralla polttanut rasvaa edes kymmentä kiloa eli isosta määrästä ei puhuta, mutta olisi siinäkin voinut pylly jäädä hyllyväksi, kun sellua kertyy helpoiten pakaran alle.

    Tässä erityisesti neljänollan lähestyessä on sitten joutunut nöyrtymään. Myönnän, että muutaman kerran on pänninyt ihan kunnolla, kun alat kiristellä kuntoa ja muutaman viikon päästä olkapäät erottuu jo kivasti, sitten ylävatsan palikat näkyy täysin ilman mitään spennaustakin, alaselän kahvatkin saadaan sulamaan muutaman seuraavan viikon aikana, mutta möh: selluperse on ja pysyy. Yritä tässä sitten mahtua niihin Espanjasta 8 vuotta sitten ostettuihin lempifarkkuihin, kun pakaran alta puristaa niin että sattuu. Ne on kaiken hyvän lisäksi Latina-mallia eli tarkoitettu isoille pepuille XD ! Että hyvin pitkän kaavan mukaan saan jo mennä, jos haluan saada rasvaa poltettua alakropasta enemmänkin. Enää ei tosin ole kisatavoitteita – mutta haluan mahtua farkkuihini 😉 .

    Kiitos aivan mahtavista teksteistä yksi toisensa perään 🙂 !!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 28
Tykkää jutusta