ONKO RUOKAVALION NOUDATTAMINEN VAAN TIETTYJEN OIKEUS?

Mun piti kirjoittaa kärsivällisyydestä, mutta homma lähti vähän sivuraiteille. Oon törmännyt viime aikoina tosi paljon siihen, että hyväkuntoiset ihmiset dissaavat muiden ruokavalioiden noudattamista. Eli niiden keillä ei ole varinaisisa urheilullisia/kilpailullisia tavoitteita, eikä ruokavaliota saa varmaan noudattaa sellainenkaan. Koska tasapaino ja rentous syömisessä kunniaan. Ja tottakai! Se vaan ei ole asia mikä tapahtuu, siihen kasvetaan samalla kuin opitaan millainen syöminen on itselle sitä tasapainoa. Osalle se tarkoittaa herkuttelun kanssa tasapainon löytämistä ja toiselle terveellisen ruoan syömistä vapaalla kädellä, mutta kontrolloidusti. Usein nämä hyväkuntoiset henkilöt ovat todennäköisesti itsekin aloittaneet tarkalla ruokavaliolla ja ajan saatossa siirtyneet kohti rennompaa syömistä. Siinä vaiheessa, kun aineenvaihdunta on saatu rullaamaan kivasti, on perehdytty asioihin tarkemmin ja fiksusta syömisestä on tullut rutiini niin ei tarvitse enää olla kokoaikaisella ruokavaliolla. Se on jo itsestäänselvyys.

On totta, että kaikille ruokavalion noudattaminen ei sovi ja kaikki mitä ruokavalio ei silloisella hetkellä sisällä ajatellaan kielloksi. Eihän kaikille sovi viina tai parisuhdekaan. On silti olemassa suuri ryhmä, joille hetkellinen ruokavalion noudattaminen toimii ikään kuin tapana päästä halutuun tavoitteeseen. Tänä päivänä treenikulttuuri on vähän yhden jos toisenkin huulilla ja tuloksia halutaan. Tiedostetaan myös, että treenitavoitteita tukemaan tarvitaan ruokavalio ja suurella osalla asian optimointi lisää motivaatiota. Ei se ole ongelma, se on harrastus josta toki voidaan löytää vaaroja ja ongelmia aivan kuten laskettelusta ja moottoripyöräilystä. Ei se silti todellakaan saisi olla automaattinen olettamus, että jos treenaat ja syöt tarkasti niin olet flipannut. Jokaisella on myös oikeus tavoitella terveempää kehoa ja, jos se tarkoittaa ruokavalion noudattamista osana oppimisprosessia niin what’s the problem?

Tuntuu, että monen käsitys siitä mitä vaaditaan suuriin muutoksiin on vääristynyt. Ehkä juuri siitä syystä, että tänä päivänä hurrataan sen kuuluisan tasapainon nimeen. Voin silti kertoa, että ihminen jolla on aidon oikeasti ongelma joko aineenvaihdunnan tai vakavan ylipainon kanssa ei kykene arvioimaan itse mitä syödä ja tehdä jotta päästään terveiden kirjoihin. Miksi se ruokavalion noudattaminen on naamioitu paholaiseksi, kun se todellisuudessa auttaa todella monia ihmisiä pääsemään kuntoon? On nimittäin totta, että jopa vuosia treenannut ja fiksusti syönyt ihminen on suurien haasteiden edessä näiden balanssi-asioiden edessä. Kun tehdään suuria muutoksia elämässä (esim. ylipainosta eroonpääseminen) halutaan selkeitä ohjeita ja edes sen osalta helpottaa omaa työtä, kun voidaan vaan keskittyä tekemiseen. Työpaikkaruokalassa fiksusti syöminen on harjoittelun takana ja näitä syönti-harjoituksia on tehtävä suunnitellusti. Silloin, kun on jo jonkinlainen pohjatyö on takana se onnistuu huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä.

Se, että jäädään kiinni ruokavalioin noudattamiseen ja siitä tulee aidosti ongelma on aivan eri juttu. Se ei ole ruokavalion vika, koukkuun voi jäädä mihin vaan. Yleensähän ruokavalioon jäädään kiinni silloin, kun se on toiminut halutulla tavalla ja ollaan jääty koukkuun niihin tuloksiin. Halutaan lisää ja enemmän. Aika moni kokee erilaisia vaiheita matkalla kohti tasapainoa, eikä ole harvinaista että sinne mahtuu myös joitain ylilyöntejä: Joko ylitarkkaa noudattamista, övereitä tai mitä tahansa näiden välimaastosta. Tästäkin syystä on ymmärrettävä, että etenkin syömiseen liittyvät asiat vievät kauan aikaa ja niihin kietoutuu todella vahvasti ihmisen mieli. Älkää siis syöttäkö ihmisille sitä, että tarkkaa ruokavaliota noudattamalla ei päästä ajan kanssa kiinni myös tasapainoiseen syömiseen ja ennen kaikkea pystytä olemaan ilman suuria painon heittelyitä. Se on tehokkaan harjoittelun takana aivan jokaisen kohdalla.

Täytyykö ”tavallisen ihmisen” kysyä fitness-kisaajilta lupa ruokavalion noudattamiseen? Onko kiinnostus omaa syömistä kohtaan ainoastaan alan ammattilaisten oikeus? Se on hieno ajatus, että maanantaina kun herää on korvienväli muuttunut balanssi-keskukseksi jossa järkevän aterian koostaminen ja annoskoon arviointi tulee kuin itsestään. Itseltään ei saa kieltää mitään tai hommasta tulee siarasta, eikö niin? Ihminen, jonka päivittäinen syöminen on epätasapainoista ja/tai herkuttelua/tissuttelua voi oikeasti saada valtavasti itseluottamusta huomatessaan että pystyy olla ilman. Että pystyy kontrolloida sitä mitä suuhun menee ja sillä tavalla vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Vaikka se tulisi ulkopuolisen käskystä. Urheilija, jonka päivittäinen kulutus ja energiantarve on suurta voi syödä huomattavasti vapaammin voidakseen hyvin ja pysyessään normaalipainossa. Sen eteen on tehty töitä.

Merkittävässä roolissa on se, miten suhtaudutaan ruokavalion ulkopuoliseen syömiseen. Onko se rankaistava teko, mikä täytyy korvata ylenpalttisella liikkumisella ja nälkäpäivillä vai onko se inhimillisyyttä? Se on tottakai jälkimmäistä. Paljon itse ruokavalion noudattamista suurempi merkitys on sillä millaisia ajatuksia syötetään noudattajan päähän. Ihminen kaipaa kehuja, tukea ja ohjausta. Hän kaipaa sitä, että joku sanoo selvästi missä mennään unohtamatta sellaista palautteenantoa mikä ei vedä mattoa jalkojen alta. On kaksi eri asiaa, että miten palautetta annetaan ihmiselle joka vasta harjoittelee uutta tai ihmiselle, joka on menossa kisoihin ja on tällä päätöksellään antanut ymmärtää olevansa tarkka ja kuuliainen. Jos halutaan äärimmäisiä tuloksia, suuntaan tai toiseen, niin homma vaatii enemmän.

Tämä nettivalmennusten aikakausi on mitä luultavammin osallinen ruokavalioihin kohdistuviin asenteisiin. Mikä on täysin ymmärrettävää sekin. Ihminen, jolla on selviä haasteita jo entuudestaan ei voi ostaa nettivalmennusta ja olettaa sen vievän asiaa eteenpäin. Kroppaa saattaa muuttaa hyvinkin, mutta jos kommunikaatio puuttuu niin puoli kokonaisuutta jää hahmottumatta. Uskon silti, että osalle se toimiikin vaikka ruokavaliot ovat usein sellaisia mitä en itse tekisi. Ei ole silti olemassa yhtä totuutta ja tiedän monia joiden elämä on muuttunut positiiviseen suntaan nettivalmennuksellakin.

Ihmiset ovat kautta aikojen kokeilleet erilaisia tapoja muuttaa kehoaan ja tarkan ruokavalion noudattaminen ei pääse lähellekään listan epäinhimillisimpiä keinoja.

(Visited 1 344 times, 2 visits today)
jessica

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta