Onko meillä oikeus arvostella muiden ulkonäköä?

Hyvää tiistaita!

Ajattelin jatkaa toivepostausten kanssa ja tänään aiheena on ulkonäön arvostelu.

Mulla ei ole tästä kauheasti omakohtaista kokemusta ihan siitä syystä, että mun sosiaaliset suhteet ovat melko vähäisiä ja jos jollain on ongelma mun ulkonäön kanssa niin se ei todennäköisesti ajaudu mun korviin. Pahimmat palautteet olen takuulla saanut isältä, jonka perinteinen käsitys naisesta tuskin kohtaa mun kanssa millään lailla. Läheisen ihmisen palaute kirpaisee. Olen käytännössä aina joko liian lihava tai liian laiha. Ja varmaan liian lyhytkin. Satunnaiset näpyt kasvoissa ovat merkki siitä, että olen alkanut käyttää hormoneita ja sitä rataa. Lohduttavia ovat myös kysymykset, kuten ”käytkö vielä treenaamassa?”. Olen ollut lapsena pulleahko ja siitäkin on ollut yhtä sun toista sanottavaa. Lyhyen on varottava kasvua leveyssuunnassa, you know.

Mun isä on lähes 70-vuotias, eikä hän todellakaan ymmärrä tätä mitä teen. Kaikesta huolimatta isä on aina ollut todella ylpeä musta ja mulle rakas. Hän ei vaan osaa ilmaista itseään oikein ja ulosanti on melko töksähtelevää. Joskus, kun olen ottanut asian puheeksi ja kertonut loukkaantuvani kommenteista niin ei hän tunnu tajuavan. Parempi kai antaa vaan olla ja jättää hänen mielipiteet omaan arvoonsa. Keskittyä siihen, miten otan itse palautteen vastaan. En mä enää kauheasti nokkiini ota ei-toivotusta palautteesta ja täytyypä todeta, että ne ovat vähentyneet huomattavasti. Myönnän silti, että kylään mennessä valitsen vaatteeni niin ettei arvosteltavaa kovin helposti löydy. Hihattomalla en todellakaan mene – en kummankaan vanhemman luokse.

Saamani kommentit ovat todellakin vaikuttaneet itsetuntooni sekä kehonkuvaani. Näiden suhteen löytyy paljon parannettavaa edelleen, enkä todellakaan ole ihminen itsevarmimmasta päästä. Lapsena häpesin tosi paljon vatsassa olevia, suuria arpia ja sitä ettei mulla ole tavallista napaa. Nykyään mietin asiaa harvemmin ja hyväksyn, että ne ovat osa minua. Jokaisen tulisi saada muodostaa oma mielipide itsestään ilman, että siihen alkavat ulkopuoliset heittää omia näkemyksiään joukkoon. Jos mun saamani kommentit ovat tulleet pääosin isältä (ja muilta mieshenkilöiltä, joita kunnioitan) niin osalle ne tulevat puolisolta. Toki ymmärrän, että on tärkeää jakaa samanlainen elämäntyyli ja esimerkiksi puolison nousujohteinen painokäyrä tai radikaalisti muuttuva lihasmassan määrä saattaa herättää tunteita. Puolesta ja vastaan. Ihmiset lihovat ja laihtuvat elämänsä aikana, ja se tuskin jää henkilöltä itseltään huomaamatta. Tilanne tulisi hoitaa jotenkin hienotunteisesti, loukkaamatta toista ja olla ennen kaikkea tukena. Puolisosi tulisi voida hyvin omassa kehossaan ja kokea olonsa hyväksytyksi. Silloin parisuhde voi hyvin.

Olen itse herkkä palautteelle ja etenkin sellaiselle, jota en ole pyytänyt. Uskon, että useimmat ovat ja mun mielestä saakin olla. Muistan jokaisen kroppaani kohdistuneen kommentin ja fitness-lajeissa kilpailemalla nämä eivät ainakaan vähene. Kropasta löytyy sen jälkeen vahvuuksia ja heikkouksia. Enimmäkseen jälkimmäisiä ja vuosi vuodelta niitä tulee vaan enemmän. Erikoista, eikös vaan. Kun jonain vuonna tuskin mietitkään pohkeiden olemassaoloa niin toisena vuonna ne ovat ainut asia mitä peilistä näet. Mitä kukaan sinussa huomaa. Hyvästä etsitään virheitä suurennuslasin kanssa. Fitneksessä kaikki mielipiteet ovat dramaattisia ääripäitä ja siihen kannattaa totutella. Ennen olit iloinen, että reidet ovat kasvaneet ja nykyään huomaan ainoastaan etureiden dominoivan. Takareisi on liian pieni. Huono. Suorastaan surkea.

En epäile hetkeäkään, etteikö ventovierailla ihmisillä olisi huomattavasti isääni rajummat mielipiteet minun ja muiden treenaavien naisten ulkonäöstä. Etenkin tällaisessa ajassa, jossa tavoitteellinen treenaaminen on yhä useamman arkipäivää ja sitä tuodaan myös esille. Ikään kuin treenaava antaisi muille luvan arvostella itseään. Paljonko meinaat vielä kasvaa? Eikö toi nyt jo riitä? Ei naiselle sovi tollanen. Onko massakuuri? Oot liian iso naiseksi. Syöt, kuin iso mies. Täysin aiheetonta ja tarpeetonta. Jos mielipiteesi on negatiivinen niin pidä se omana tietonasi, ellei sitä sinulta erikseen pyydetä. Monen pelko salille menemisestä liittyy nimenomaan arvostelluksi tulemiseen. Siihen, että muut katsoo ja kritisoi tai antaa kommenttia. Väitän, että hyvin harva treenaa muuta kuin itsensä vuoksi joten sivullista kommentaattoria ei kaivata.

Massasta poikkeaminen herättää mielipiteitä aina. Vaikka kaikki tekisivät samaa asiaa, mutta joku on siinä erityisen hyvä tai erityisen huono niin BOOM – saat kyllä kuulla siitä. Juuri tästä syystä on turvallista pysyä harmaalla alueella, samantasoisena kuin muut, välttää hyviä tai huonoja suorituksia. Paitsi, että kenenkään ei tarvitse rajoittaa tekemisiään muiden vuoksi. Oli kyse sitten liiasta lihasmassasta, liiasta rasvaprosentista tai vaikka liiasta positiivisuudesta niin joku löytää aina vian. Kertooko se enemmän arvostelijasta vai arvostelun kohteesta? Ikävä kyllä osan elämäntehtävä on lytätä muita.

Ulkonäön arvostelu on taas kerran yksi hyvä esimerkki oravanpyörästä. Halutaan saada stoppi ulkonäköpaineille, mutta samaan aikaan ollaan usein itsekin osa tätä rinkiä. On päätetty jokin ns. normaalin malli ja jokaisesta vastaantulijasta etsitään päästä varpaisiin normaalista poikkeavat viat. Eihän arvostelu tule koskaan loppumaan, mutta kiinnittämällä huomiota omiin tapoihimme voimme vaikuttaa osaltamme tähän. On helppo lähteä muiden mukaan arvostelevaan keskusteluun, mutta koitetaanhan välttää tätäkin niin maailmasta tulee taas pikkusen parempi paikka. Sanotaan, että et voi vaikuttaa muiden mielipiteisiin ja ainut mihin voit vaikuttaa on oma reagointitapasi. Ei mikään helppo homma kasvattaa suojamuuria ja olla välittämästä ulkonäköön kohdistuvasta palautteesta. On varmasti totta, että arvostelijalla on todellisuudessa ongelmia oman itsensä kanssa ja hän purkaa pahaa oloaan muihin. Aikuisena tämä on jo helpompi tiedostaa, mutta lapsi ei takuulla ymmärrä mitä tarkoittaa ”jätä kommentit omaan arvoon”.

Jos täällä on lukijoissa vanhempia niin teillä on mahdollisuus vaikuttaa omien lastenne itsetuntoon, kehonkuvaan ja käytökseen muita kohtaan. Olla antamatta lapselle arvostelevaa palautetta ulkonäöstä. Täyttäkää jääkaappi terveellisimmillä valinnoilla sen sijaan, että käskette lasta laihduttamaan tai kontrolloimaan syömistään. Useiden asiakkaideni kanssa aiheesta keskustelleena (ja omakohtaisiin kokemuksiin nojaten) voin väittää, että yksikään lapsi ei koe vanhempien suunnasta tulleilla laihdutuskehotuksilla olleen mitään positiivisia vaikutuksia. Ei silloin, eikä myöhemmin. Syömisestä tulee entisestä häiriintyneempää ja siihen kietoutuu kaikenlaisia tunnepuolen asioita, jotka jatkuvat pitkälle asti.

Antakaa hyvää esimerkkiä kunnioittamalla omaa ulkonäköänne ja muita ihmisiä, olkaa arvostelematta muita ainakin lasten kuullen (ja mieluiten muutenkin) ja korostakaa yhdenvertaisuutta.

jessica

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 28
Tykkää jutusta