OLIKO SEN ARVOISTA?

Sunnuntai ja viikkokuulumisten aika. Meinasin, että pidän nämä mukana blogissa kun niistä on tullut positiivista palautetta. Tosi kiva, että jaksatte seurata ja innostua rennommistakin postauksista joissa ei mun mielestä tunnu olevan juuri päätä ei häntää. Kulunut viikko on ollut kaiken kaikkiaan todella raskas, eikä se liity kevennysviikkoon vaan ihan muun elämän haasteisiin. Lomaa voi ottaa treeneistä ja lomaa voi ottaa töistäkin tarvittaessa, mutta on asioita joita ei voi paeta tai olla tekemättä ja ajattelematta. Mulla ei oo koskaan toiminut se tyyli asioiden käsittelyyn, jossa koitan vaan olla ja rentoutua tai unohtaa. Tarvitsen aktiviteetteja ja ärsykkeitä, mielellään tietysti sellaisia joista nautin. Se on paras lääke. Huomenna menen saattamaan 7-vuotiaan pikkusiskoni ensimmäiseen koulupäivään mikä on varmasti ikimuistoista.

Nythän oli niin, että viikko sitten elin viimeisen ”dieettipäivän” 11 viikkoa kestäneestä projektistani. Tällä viikolla oon siis ottanut rennommin ja käynyt salilla muutamia kertoja. Treenit on mennyt tosi hyvin, enkä ole tehnyt mitään varsinaisia pumppailutreenejä vaan ihan sellaisia mulle tyypillisiä harjoituksia — selvästi vähemmän mitä normaali treeniviikkona. Jatkan näin vielä 5 päivää ja tulevana viikonloppuna aloitan sitten taas uuden vaihteen ruokavalioineen ja treeneineen. Aivan super hienoa enkä oikeasti malta odottaa! Kerroinkin, että ruokavalioon tulee vielä enemmän syklitystä ja haluan jatkaa tuplatreeneillä mahdollisuuksieni mukaan. Mun oma tavoite on päästä edelleen parempaan kuntoon ulkoisesti ja ominaisuuksiltani myös, se ei ole muuttunut mihinkään. En halua pitää minkäänlaista off-seasonia tai kasvukautta vaan tehdä töitä, jotta oon huhtikuussa kunnossa lavalla. Eli jatkan jaksottaisella tekemisellä, kuten tähänkin asti. Step by Step.

Ruokien suhteen kaloreita otettiin tälle viikolle aavistuksen verran alaspäin ja lupa oli herkutella, jos siltä tuntuu kunhan normaalisapuskatkin pysyvät päivän ohjelmassa. Tai vaihtoehtoisesti jonkun päivän aterian voi korvata muulla ruoalla, mikä on oikeasti kunnon annos. Ei esimerkiksi salaatti tai leipä. Kaikki normaalit ateriat olen syönyt ja vähän ekstraa päälle. En oo rehellisesti sanottuna kauheasti suolaisen perään, enkä muista koska olisin syönyt pitsan tai burgerin vaikka ne hyvältä maistuvatkin. Olen enemmän sokerihiiri ja päädyn mieluummin syömään jäätelöä, jos valita voi. Nyt olin ajatellut mielessäni, että mentäis Juuson kanssa jonnekin syömään mutta kun tämä viikko koitti niin heräsin vaan miettimään että missä täällä nyt jotain sitten söisi… Laittautuneena ihmisten ilmoille jonnekin ravintolaan niin ei kiitos. En ollut suunnitellut, koska olisi se päivä jollekin vapaammalle aterialle ja perjantaina treenin jälkeen klo 20:30 menimme kauppaan ja ostin extempore Subin. Sehän oli hyvää ja ihan riittävä. Ei jäänyt nälkä tai tehnyt mieli mitään muuta ruokaa. Kiitos. Koko viikon paras juttu oli kuitenkin subista ostetut cookiet, jotka jaettiin Juuson kanssa ja siis aivan kerta kaikkisen hyvää.

Eniten mä olin odottanut jäätelöä ja söin B&J sellaisen ”uuden” toppedin. Hyvää, mutta ei paras makuvaihtoehto jos multa kysytään eli en söisi uudelleen tuota versiota. En muuten syö koskaan muita, kuin B&J jätskejä koska tykkään niiden koostumuksesta. Jäätelö ei saa olla liian vaahtomaista tai pehmeää. Heh. Tulihan tosta nyt ihan hirvee olo ja jatkoin syömistä vaikka purkin kansi olis kannattanut laittaa kiinni. Ei kai sitä ikinä täysin opi. Olin vähän yllättynyt, miten omasta mielestäni pienestä määrästä jotain muuta syötävää tuli tosi huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikea selittää, mutta ei vaan tuntunut hyvältä ja tuli ikään kuin krapulaiseksi, laiskaksi ja alakuloiseksi. Ei ollut sen arvoista. Nukuin kuitenkin ihan hyvin, joten ei haittaa ilman hyötyä. Elän siinä uskossa ja toivossa, että unet ottavat kyllä parantuakseen pikkuhiljaa.

Kyllä se niin vaan on, että terveellistä ruokaa ja kevyttä oloa ei voita mikään hetkellinen maku tässä maailmassa. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että jos antaa pikkusormen niin se vie koko käden ja helposti yhdestä herkusta tulee kahden viikon putki kun aina seuraavana aamuna on ehtinyt unohtaa sen pahan olon. Mun kohdalla treeni jeesaa tässäkin ja on paljon pienempi todennäköisyys heittää ranttaliksi ravinnon kanssa, jos treenaa ja haluaa kehittyä. Osalle urheilu voi toki olla ansaittu teko herkutteluun, mutta ainakin kehonmuokkauksessa oikeanlaisella ravinnolla on niin valtava merkitys tuloksiin että sen tiedostaminen motivoi suuresti.

Kävin myös maanantaina lpg-hoidossa ensimmäistä kertaa ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Aion ehdottomasti jatkaa tätä ja uskon siitä saatuihin hyötyihin. Ero oli kuin yöllä ja päivällä lihaksen pehmeydessä ja esimerkiksi kipeä polvi helpotti hoidon jälkeen huomattavasti. Kyllä sen huomasi hoitoa tehdessä, että koko oikea jalka (jossa polvikipu) oli aivan järkyttävän kireä kauttaaltaan. Lisäksi oon antanut jaloille täyden levon koko tämän viikon ja ensi viikolla aion uskaltautua testaamaan niille joitain vähän polvia rasittavia liikkeitä.

Jos lukijoissa on vaasalaisia, jotka ovat kiinnostuneita LPG:stä niin suosittelen lämpimästi Klinikka Jonas Kesti. Nettiajanvaraus löytyy TÄÄLTÄ

Lue myös POLVIKIPUISEN ALAKROPPATREENI

jessica

3 vastausta artikkeliin “OLIKO SEN ARVOISTA?”

  1. Tällaiset rennot, melkeinpä päiväkirjamaiset postaukset ovat parhaita!

    Tulin myös komppaamaan LGP-hoitoja. Kävin viime kaudella kun kisasin cheerissä aika paljonkin noissa hoidoissa, koska siinä oli yhdistettynä hieronta ja rentoutus (tuntuu kun sua imuroitaisiin) ja parasta oli se, että pystyi vielä treemaanaan saman päivän aikana toisin kuin rankan hieronnan jälkeen.

    Ennakoivassa hoidossa LGP on myös ihan huippu. Mulla esimerkiksi meinasi alkaamuodostumaan penikkatautia, mutta aktiivisilla LGP-hoidoilla saatiin penikat kuriin jo heti alkumetreillä. Ihan huippu!

    terkuin,
    Jade // https://jadeyolanda.fi/

    • Kiva kuulla, kiitos!
      Joo ihan samoilla linjoilla. Ennakoivasti, eikä aina silloin kun paska on jo housuissa. 😀

  2. Mulla on ihan samaa vaivaa. Polvi, takareisi, sivureisi, pakara.. jumissa kaikki. Etenkin polvi.
    Mielenkiinnolla luenkin jos polvikipu sulla helpottaa 🙂

    Mulla ei fyssari ja urheiluhieronnat tai rullailut ole auttaneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 15
Tykkää jutusta