MUUTOS TUO MUUTOSTA / AINEENVAIHDUNTA

Joulu lähenee ja meikäläisellä olis 6 viikkoa varsinaista kisoihin valmistautumista takana. Se on lyhyt aika, mutta siinä on saatu paljon aikaiseksi. Kunto on itseasiassa edennyt tällä kertaa niin vauhdilla, että sain ohjeeksi taas keventää hieman treeneistä ja nostaa ruokia. Eli pidän nyt loppuviikon tällaista treenivapaata ja latailen tulevia viikkoja varten, teen töitä ja käyn Vierumäellä valmentajakoulutuksessa. Ennenkuulumatonta, kun menneinä vuosina on vaan tehty ja tehty toivoen parasta tuuria kisapäivälle. Pysyn kuitenkin realistina ja totean, että mitä tahansa voi vielä tapahtua mutta tässä vaiheessa olen tyytyväinen kun ei tarvitse liioin stressata mitään. Dieetti rullaa hienosti ja olokin on kohtalaisen hyvä, muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta. Heh.

Instagramissa pääset lähemmäksi kisoihin valmistautumistani: @jsilfvernagel

En tietenkään halua valehdella sen suhteen, että onhan tässä tehty hommia kisojen eteen jo kauan ja pelkästään dieetti on pilkottu miljoonaan osaan, joista tämä on se viimeinen. Tahdon kuitenkin ajatella, että elän tällä hetkellä sitä kuuluisaa kisadieetti-aikaa tai muuten en pääse koskaan kiinni siihen todellisuuteen että olen jonnekin kisoihin tähtäämässä. Toisaalta olen hyväksynyt sen, ettei sitä menneiden vuosien tietynlaista hohtoa enää samalla tavalla tule ja elämässä on aika paljon muutakin meneillään koko ajan. Kun heitin ilmoille ajatuksen vuoden 2018 kilpailuista niin ensin pohdittiin, että olisiko se kevät vai syksy. Mulla oli ainoastaan yksi vaihtoehto, kevät, ihan omaan jaksamiseeni vedoten koska isot tavoitteet ovat aika kuluttavia mielelle ja jos roikun puolitoista vuotta jossain tulevaisuuden kisa-ajatuksessa niin se on mulle tässä elämänvaiheessa liikaa. Tämäkin on ollut pitkä aika pitää fokusta yllä, enkä oikeastaan haluaisi suunnitella elämääni etukäteen kovin pitkän ajan päähän. Talvi on ihan hyvää aikaa valmistautua kisoihin, vaikka pimeys toki verottaa jonkin verran. Toisaalta on helpottavaa, että kesää kohti tässä kuitenkin koko ajan mennään.

Mä oon aina ennen aloittanut dieetin tänään ja lopettanut sen noin puolen vuoden kuluttua. Sinä aikana on riipastu pois lukemia 10 ja 25 väliltä ja se on tehty vähän liian monta kertaa. Kun paino on kutakuinkin saatu aina pois niin sitä elää luottavaisesti siinä uskossa, ettei tässä mitään hätää ole. Dieettihän on sitä varten, että sulatellaan ylimääräiset pois. Mun kroppa ei kuitenkaan ole tykännyt siitä ensimmäisestäkään kisadieetistä, mikä saattaa monesti mennä aika ongelmitta maaliin. Toivuin itse tuolloin vasta syömishäiriöstä ja aloin saada kiinni säännöllisestä ruokarytmistä, kunnes jouduin taas liukua jollain tasolla sairaaseen tapaan syödä ja liikkua. Oikeastaan palasin täysin samoin treenimääriin ja jopa vielä alhaisempiin kaloreihin, joilla olin itse itseäni kiusannut. Ensimmäisen kisan jälkeen olin vielä ihan, sanotaanko normaali off-kuntoinen kilpailija mutta siitä on menty vuosi vuodelta alemmas ja alemmas millä tarkoitan painon suhteen ylemmäs ja ylemmäs.

Vuonna 2012 asiat olivat aika eri tavalla, kuin nyt 2017-18 vaihteessa, vaikka tässä ei niin montaa vuotta välissä olekaan. Uskallan väittää, että sosiaalisen median räjähdysmäinen nousu on tuonut esille niin paljon lajin epäkohtia, että kilpailijoilla on paljon valoisammat näkymät tulevaisuuden suhteen tänä päivänä. On totta, että ennen minun olemassaoloa on tehty vielä radikaalimpia ratkaisuja, mutta pääasia on se että suunta on ainakin tässä mielessä eteenpäin koko ajan. Toivon kuitenkin hartaasti, ettei fitneksestä tehdä tämän enempää matalan kynnyksen lajia ja syykin on varmasti selvä mikäli tämä postaus menee lainkaan tunteisiin. Jojoilun vaikutus ihmiskehon toimintaan ei ole mikään mieltä huojentava ja, jos joku siellä nyt miettii että miksei omat laihdutuskuurit enää toimi niin tästä löytyy teille vastaus. Ei se kroppa ihan tyhmä ole ja, jos sitä rankaisee vähän väliä erilaisilla kuureilla niin peli alkaa olla menetetty ihan oikeasti noilla konsteilla. Kaikissa painon kanssa ees-taas-pompottelevissa lajeissa on oltava aivan valtavan kiinnostunut syy-seuraus-suhteista ja elettävä sen mukaan, mitä milloinkin ilmenee. Täytyy reagoida nopeasti ja tietää mitä tekee tai mitä ohjeistaa tekemään, omaa kokemusta yhtään väheksymättä. Jos ei tiedä niin ei tiedä ja silloin on katastrofin ainekset käsissä.

Maaliskuussa 2016 oon ”virallisesti” lähtenyt tekemään ensimmäisiä treenejä sen jälkeen, kun olen ollut 4 kuukautta totaalilevossa ja päätin rakentaa harrastukseni uudelleen järkevämmälle pohjalle. Mun kohdalla oli vaan yksi oikea tapa päästä eteenpäin ja se oli todelliselle epämukavuusalueelle hyppääminen eli muutos. Joku kysyi multa, että teenkö jotain eri tavalla kuin ennen niin vastaus tähän on että ihan kaiken. Mun koko kilpailemiseen tähtäävä toiminta ja elämäntapa ovat jotain aivan muuta kuin koskaan aikaisemmin, oli kyse sitten ruoan laadusta, määrästä, makroista, kaloreista tai treenin laadusta, määrästä, treenijaosta, liikkeistä, aerobisen laadusta tai määrästä, päivärytmistä, psyykkisestä valmiudesta tai ihan mistä tahansa. En tee mitään kuten ennen, enkä varmaan kauheasti samalla kaavalla kuin moni muukaan mutta sehän tässä on hienoa että tapoja on monia. Tärkeintä olis kuitenkin etsiä ja löytää se itselle oikealta tuntuva tapa, tässä lajissa kehitystä tuova tapa, sekä olla valmis muuttamaan sitä omaa toimintaa ja panostuksen tasoa. Ensimmäinen ohje on katsoa peiliin ja sen jälkeen vasta muihin. Toisin päin homma ei toimi ja silloin se on vaan valmennuksesta/kuurista toiseen hyppäämistä erilaisten poppaskonstien toivossa ilman, että esimerkiksi oma kovan treenin määritelmä koskaan muuttuu. Tai suhde ruokaan, mikä on psykologinen suhde ja vaatii paljon omaa eforttia muuttuakseen terveemmäksi.

Joka kerta, kun muistelen näitä menneitä tapahtumia olen yhä vakuuttuneempi siitä miten oikeasti huono aineenvaihdunta rakennetaan hyväksi kärsivällisen toiminnan kautta. Kärsivällisyys yksinään ei tietenkään riitä vaan kyllä siinä ihan oikeita asioita saa tehdä sekä suunnittelussa että konkreettisten tekojen suhteen. Siinä vaiheessa, kun ei olla enää sairaiden kirjoissa on siis uskallettava vähän tehdäkin — tai ehkä vähän enemmänkin, eli aiheuttaa runsasta kulutusta mikä antaa mahdollisuuden nostaa kaloreita ilman että alkaa kertyä rasvaa. Tämä, kuten kaikki muukin on systemaattista step by step -etenemistä, jossa muutoksia voidaan tehdä siinä vaiheessa kun edellinen vaihe on toteutunut täydellisesti ja riittävän pitkän aikaa. Jos vaihe 1 ei toteudu niin ei voida oikoa suoraan vaiheeseen 4. Ei edes vaiheeseen 2. Kulutuksen laatu on määrää tärkeämpää, mutta määräkään ei ole vähäpätöinen. Ei voi vaan liikkua X-määrää vapaavalintaisella tyylillä tai ryskätä menemään salilla, tehden 6 kertaa viikossa maksimiraudoilla. Jokainen, kenellä on koskaan ollut todellisia haasteita kropan toiminnan kanssa tietää miten käy voimatreenin jälkeen. Ei jatkoon ennen kuin ollaan voiton puolella, jos silloinkaan.

Anyway — Tässä vaiheessa ei olla dieetillä, mutta ollaan tarkan suunnitelman noudattamisessa eli jonkun mittakaavassa dieetillä koska ei syödä herkkuja ja tehdään aerobista. Koko ajan yritetään saada kroppa käymään kovemmilla kierroksilla, sille annetaan ruokaa ja se laitetaan hikoilemaan. Huono aineenvaihdunta ei ratkea hiilarittomalla aamupalalla tai buustaudu herkkupäivällä, vaikka se voi terveemmällä kaverilla tai kehonrakentajamiehellä viedä hommaa eteenpäin aivan selvästi. Kaikkea voi toki kokeilla, mutta usein ratkaisu voi olla jossain aivan toisessa ääripäässä kuin osasi alkujaan edes kuvitella. Ne tavat joita aiheesta kiinnostunut ihmismieli lähes automaattisesti lähtee tekemään ovat usein juuri niitä vähiten toimivia enää tässä tilanteessa. Se juna meni jo 25 kiloa sitten.

Ylipäänsä pieniin yksityiskohiin keskittyminen ennen kokonaisuuden kehittämistä harvoin toimii. Ei voi sanoa, etteikö pienillä asioilla olisi merkitystä — tottakai on, mutta se että näkee tai kuulee jonkun hyväkuntoisen syövän keskellä yötä keksin ei ole syy ottaa sitä omaksi uskomukseksi tai tavaksi. Miehet ja naiset menevät tässä aivan samaan lankaan. Siinä missä miehen lihasmassa ei kasva yhtään sen enempää sillä keksillä, ei nainenkaan pääse parempaan kuntoon juomalla aamu-, väli- ja iltapalaksi alle 100 kalorin smoothieita ja sitten ihmetellään miksi ollaan joka toinen viikko flunssassa. Jos treeni on kovaa niin ruokaa on oltava enemmän. Painonhallinnan piiristä otetut ohjenuorat eivät usein päde sellaisinaan kehonkoostumuksen muokkaamiseen, jos puhutaan nyt ihan rehellisen lihasmassan kasvattamisesta ja rasvanpoltosta. Pakastemarjojen ja Whey-jauheen blendaaminen ei kerta kaikkiaan riitä urheilevalle ja tavoitteelliselle treenaajalle muutoin kuin hampaanpoiston jälkeen, kun mikään muu ei mene alas. Ymmärrän sen, että ruoan on oltava hyvää eikä siihen kuulu käyttää niin tuhottomasti ajatustyötä että mitä syön ja miksi, mutta täytyy myös osata suhteuttaa tavoite ja tekeminen. Jos haluat tätä, et voi ehkä tehdä tuota juuri noin. Eli, jos haluat mitä tahansa muuta kuin pysyä nykytilanteessa niin on osattava katsoa laajemmalle koska muutos tuo muutosta.

Tuli vähän paasaavaa tekstiä, mutta siinä on vastaus moneen. Miksi ei kehity, miksi aineenvaihdunta on huono. Miksi ollaan koko ajan sairaana tai miksi ei palauduta. Miksei sama laihis toimi enää, kun se toimi ennen hyvin. Täytyy uskaltaa vähän muuttaa niitä omia treeni- ja ravitotottumuksia, kuitenkin niin että sieltä taustalta löytyy vastaukset kysymykseen miksi.

jessica

4 vastausta artikkeliin “MUUTOS TUO MUUTOSTA / AINEENVAIHDUNTA”

  1. Todella hyvä ja inspiroiva postaus!
    Kärsin itse vuosi sitten vielä jonkin näköisestä syömishäiriöstä, ja nyt olisi sitten sen jäljiltä massakausi menossa. Välillä sitä unohtaa miten paljon enemmän pitäisi syödä, kun on niin helppo pysyä sillä ”mukavuusalueella”. Kova treeni yhdistettynä painon nostamiseen kuitenkin vaatii hemmetisti sapuskaa kitusiin, joten jos tavoitteita haluaa toteuttaa, on mentävä sielläkin mukavuusalueen ulkopuolelle.
    Kiitos tästä postuaksesta!

    • Kiitos itsellesi. Tosi kiva kuulla, että postaukset antavat jotain lukijoille. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta