MUN UNIONGELMAT

Mä oon aina ollut enemmän tai vähemmän huonouninen. Ongelma on selvästi enemmän nukahtamisessa kuin itse nukkumisessa, eli kun joskus nukahdan niin nukun ihan hyvin ja sikeästi. Ainakin ajoittain. Unettomuus on kyvyttömyyttä nukkua riittävästi ja mulla se ilmenee erityisesti vaikeutena nukahtaa iltaisin, heräilynä tai liian aikaisena heräämisenä. Saatan olla hereillä aamuyöstä ja mietin, että koska viitsin alkaa keittää kahvia. Klo 06 on mulle aika, kun nousen lopullisesti ylös.

Oon nähnyt oikeastaan painajaisia niin kauan kuin muistan. Joka yö, poissulkien jotkut erityisen hyvät jaksot elämäni aikana. Mulla on muutama toistuva teema painajaisissa ja osa on pysynyt ihan lapsesta asti muuttumattomana. En näe fiktiivisiä unia vaan hyvinkin todellisia ja liittyen ihmisiin, jotka tunnen. Oon oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että osaan sanoa 90% varmuudella nukkumaan mennessäni mistä tulen näkemään painajaista tulevana yönä. Painajaisten laatu on sinällään muuttunut, että joskus ne loppuivat ennen kuin jotain pahaa tapahtuu mutta nykyään painajainen menee niin pitkälle ettei paluuta ole. Tää on suurin syy, miksi mä en halua tai tykkää nukkua. Toinen suuri syy on raapiminen. Atooppisen ihon ikuinen ongelma, johon keskityn erityisen voimakkaasti sängyssä kun ei muutakaan tekemistä ole. Raavin ja raavin ja raavin. Uskon, että raapiminen on mun kohdalla totuttu tapa ja siitä on ihan hemmetin vaikea päästä eroon. Kuten joku kommentoi mun iho-postaukseen niin geelikynnet on muuten toimivin ratkaisu. Niillä raapiminen on lähes mahdotonta, joten taitaa olla aika käydä laittamassa.

En ota juurikaan stressiä nukkumisesta enää tässä vaiheessa. Tiedän, että kun oon tarpeeksi väsynyt kaikesta valvomisesta niin nukun kyllä jossain vaiheessa sen hyvänkin yön. Ja täytyy sanoa, että mulla on takana erityisen pitkään jatkunut hyvä jakso nukkumisen kanssa, mikä on alkanut kuitenkin taas rakoilla. Kova treenaaminen lisää unen tarvetta ja, koska se on mun heikko kohta muutenkin niin onhan se nyt taas häiriintynyt. Tässä kevennyksen aikana stressi jotenkin raukeaa ja huomaan että olen levottomampi monessa mielessä. Silloin, kun kaikki menee hyvin niin esimerkiksi kofeiinilla ei ole mitään vaikutusta mun vireystilaan ja voin hyvin juoda klo 19 kupin kahvia ja nukahtaa klo 22, nukkua kokonaisen yön herämättä kertaakaan. Kisojen ympärillä oon aina nukkunut erityisen huonosti ja sama homma silloin, kun juoksin paljon. En missään nimessä menisi sänkyyn pyörimään ennen kuin koen vähintään keskivahvaa väsymystä. Katson kyllä telkkaria iltaan asti ja pahin ajatus olisi se, että mehustelisin tulevia painajaisia hiljaisessa ja pimeässä asunnossa jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tyyny, sänky, peitto, lakanat ja sisäilma ovat tärkeät ja niiden häiriintyessä tilanne olisi entistä pahempi.

Ongelma on harvemmin täysin fyysisistä syistä johtuva. En ole huomannut, että esimerkiksi yksinään treenin ajankohta vaikuttaisi mun nukkumiseen vaan kyllä ne mielessä pyörivät asiat ovat suurimmassa roolissa. Kerroinkin teille, että mua ei ole stressanut oikeastaan mikään ja ehkä voi olla että treenaaminen vei ajatuksia kivasti muualle ja nyt kun oon levännyt niin on taas aikaa ajatella sitä muuta todellisuutta. Mulle ei ole häpeä myöntää, että käytän varmasti urheilua omana terapiamuotonani ja aion sitä myös jatkaa niin kauan kuin se toimii ja tuntuu hyvältä. Mulla ei ole koskaan niin hyvä olla kuin urheilutavoitteisiini panostaessa ja vielä niin, että saan tehdä sitä yhdessä kumppanini kanssa. Tiedän kuitenkin, että tällä hetkellä ykkösprioriteetti on rauhoittaa ajatuksia ja saada uni takas kuntoon, jotta voin jatkaa treenihommia. Käyn salilla kevennyksenkin aikana, mutta huomattavasti vähemmän ja rennommalla otteella. Sanonkin aina, että kumpa elämä voisi olla vaan itsestä riippuvaa mutta kun ei se mene niin…

Pitkään jatkunut univaje vaikutttaa tietysti myös mielen lisäksi kehoon. Lisämunuaisen ja kilpirauhasen toiminta voi häiriintyä ja leptiinin määrä pienenee. Uskotaan, että väsyneenä ihminen haluaa syödä enemmän ja tästä syystä lihoo mutta se ei ole mikään varmuudella tapahtuva asia. Jos ei himoista huolimatta syö niin lihomista ei tapahdu. En ole myöskään omalla kohdallani huomannut, että olisin väsyneenä alttiimpi syömään enemmän koska niin kauan olen syönyt tietyn kaavan mukaan. Joskus olin varmasti tunnesyöjä, mutta enää en tunnista sitä itsestäni. Pystyn myös suorittaa väsyneenä ja ärtyneenä pakolliset asiat, mutta eihän se kivaa ole. Koenkin, että ärtyneisyys on univajeen tyhmin sivuoire joka häiritsee mun normaalia elämää.

Mikään luonnolinen ”unilääke” ei auta, koska kuten huomataan niin vaikuttajat ovat enemmänkin psyykkisiä. Lääkkeitä en syö, en nukahtamiseen enkä mihinkään muuhunkaan. Vuonna 2015, pahimpaan kriisiaikaan, en nukkunut käytännössä vuoteen ja käytin hetken lääkkeitä, joihin koin jääväni koukkuun. Lopetin ne, enkä ajatellut koittaa enää uudelleen. Mielestäni en ole missään määrin taipuvainen esimerkiksi masentuneisuuteen ja vaikka uniongelmia on niin pystyn elämään niiden kanssa. Painajaisten syy olisi hyvä selvittää ja tottakai tiedän ne lukuisat syyt, mistä asiat johtuvat. Varmasti joku voisi diagnosoida mulle traumaperäisen stressihäiriön, mutta tieto siitä ei mun öitäni pelasta. Elämä on loputon retki, johon mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä. Sen ymmärtäminen auttaa ainakin mua parhaiten ja täytyy muistaa, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Mä koen olevani erityisen vahva ihminen ja mulle se tarkoittaa sitä, että pystyy puhua tunteistaan. Mä olen hyvä puhumaan tunteistani, enkä ole koskaan sulkeutunut. En häpeä mitään, en piilottele mitään, enkä välitä muiden mielipiteistä. Ymmärrän itseäni, itken jos itkettää ja nauran jos naurattaa. Tunnistan heikkouteni ja vahvuuteni, mutta kumpikaan ei lamaannuta mua. Tämä ei suoranaisesti liity tähän uniasiaan, mutta oon tavallaan aina uskonut että selviän mistä vaan ja se auttaa paljon. Tiedän, että asiat järjestyvät aina jotenkin ja vaikka hetkellisesti olisi vaikeeta niin kyllä se kelkka kääntyy jossain vaiheessa.

jessica

16 vastausta artikkeliin “MUN UNIONGELMAT”

  1. Tälläinen vinkki, joka voi olla turha tai sitten ei. Mutta kannattaa kaikkea kokeilla!
    Mulla on ihan sama ongelma. Nukun kuin tukki – kunhan ensin nukahdan. Ja aina jos nukahtamisvaikeuksia on, ne on henkisiä. Ekojen kisojen aikaan viime syksynä nukahtaminen oli ongelma pari kuukautta ennen kisoja. Jos on stressiä ja kiirettä, en nukahda millään.

    Mulle valmentaja vinkkas kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista iltaisin ennen nukahtamista. Näin päällimmäisenä jää mieleen hyvät asiat. Oon ollut laiska enkä oo sitä aina jaksanut kirjoittaa, nytkään en viikkoihin. Mutta oon kyllä tykännyt siitä, kun viimeisenä illalla saa miettiä päivän aikana tapahtuneita hyviä asioita (mm. miten autoin muita, miten mua autettiin, mitä uutta opin yms.) ja sitten jää sellainen levollinen mieli päällimmäiseksi.
    Kannattaa ainakin kokeilla jos et oo jo kokeillut!

    • Kiitos kommentista. Harjoitan aika paljon vastaavaa, vähän eri tyylisesti mutta kuitenkin samalla idealla. 🙂

  2. Itselläni on ollut ongelmia myös nukkumisen kanssa. Mun isoin ongelma on aamuheräily eli mitä pidemmälle viikko etenee ennen viikonlopun lepoa, sitä automaattisemmin alan heräillä ennen herätyskelloa. En enää edes osaa kuvitella millaista on nukkua niin pitkään kuin haluaa, koska en yksinkertaisesti saa enää unta.

    Olin FirstBeat-mittauksessa muutama vuosi sitten. Siinä mitattiin palautumista ympäri vuorokauden. Siinä opin, ettei kannata stressata aamuheräilyä tai sitä jos ei illalla saa heti unenpäästä kiinni. Mun keho palautui, vaikka vain loikoilin sängyllä. Nykyään siis tiedän, että kannattaa jäädä odottelemaan sitä herätyskellon herätystä sänkyyn, vaikka tekisikin mieli pompsahtaa jo ylös.

    Kannattaa välillä antaa kropalle totaalilepoa useamman päivän ajan eikä vain kevennettyä jaksoa. Rauhoita myös kaikki muu tekeminen ja muut menot täksi ajaksi ja koita ihan vaan olla, jotta kroppa palautuu. Kun hermosto palautuu, rentoutuu paremmin myös mieli ja uni tulee helpommin.

    • Kiitos kommentista ja toivottavasti nukkuminen helpottaa sullakin jossain vaiheessa. Oon itse myös ollut tässä kaikkien näiden treenivuosien aikana levossa jopa kuukausia kerrallaan. Mulla oireet kumpuavat muusta henkilökohtaisesta elämästä, jolle en oikeastaan voi itse juuri mitään tehdä. Paitsi olla välittämättä, mutta se on aika vaikeeta.. :/

  3. Kertakaikkisen ihanaa, että kirjoitat monipuolisesti asioista. Aivan kuin olisi taas itse ollut kirjoittamassa, niin tähän postaukseen samaistuin.
    Kirjoitat tekstejä rehellisesti, mutta toiveekkaaseen sävyyn. Panostus blogissa näkyy lukijalle. Upeaa! 🙂

  4. Aivan ihanaa lukea sun blogia, kun kirjotat niin rehellistä tekstiä. Itsekin olen kärsinyt paljon noista nukahtamisvaikeuksista. Yhdessä vaiheessa ihan pelkäsin nukkumaanmenoa, kun ajattelin ja kuvittelin mielessäni vain sen ahdistuksen, minkä sängyssä pyöriminen mulle aina toi. Ainoa toimiva keino on ollut hyväksyä se fakta, että aina ei saa nukuttua. On niitä hyviä ja huonoja öitä.
    Samanlaisten kokemusten lukeminen tuo niin paljon vertaistukea ja apua, kun tajuaa ettei olekaan yksin ongelman kanssa. Kiitos siitä!

    • Kiitos kommentista! 🙂 Sama homma täällä – hyväksyy vaan, että aina ei saa nukuttua ja joskus tulee tosi hyviäkin jaksoja. Tsemppiä univaikeuksiin!

  5. Mulla on samankaltaisia ongelmia. Viime kevään oli käytössä mirtazapin ensimmäistä kertaa, koska unta oli yksinkertaisesti saatava, sillä hain opiskelemaan.
    Tällaista se tulee olemaan lopun ikää, koska tällaista se on ollut lapsuudesta asti. Päiväkodissa kiellettiin päiväunet, koska vaivuin äkkiä syvään uneen ja valvoin iltaisin myöhään. Muistan lapsuudesta mielettämät pelkotilat iltaisin. Vieläkin vaivun päiväunilla helposti syvään uneen, jos yöunet on jääneet lyhyiksi, joten epäilen näillä olleen jotain yhteyttä. Ihmettelen miksei asioihin koskaan puututtu fiksusti, mutta vanhempani ovat sodanjälkeistä sukupolvea, toisin sanoen lapset ansaitsee heidän mielestään remmiä ja tukkapöllyä enemmän kuin ymmärrystä ja haleja. Uniongelmat on keksittyjä, senkus käyt nukkumaan jne.
    Omat unet on myös lähes aina painajaisia tai muuten ahdistavia. Joko ne on perinteisiä absurdeja hirviöunia tai sitten ne on unia, joissa käyn läpi menneisyyden haamuja ja yritän korjata jotain pieleenmennyttä.
    Uniongelmat ovat kyllä itsellä ottaneet ja paljon. Elämänvaiheet ovat siirtyneet vuosilla eteenpäin, kun minä en saa mitään aikaseksi, kun yö on päivä ja päivä on yö.

    • Ikävä kuulla, että tilanne on noinkin paha sulla. :/ Toivotaan, että jokin ratkaisu löytyisi ennen pitkää. Kuulostaa kyllä osittain ikävän tutulta.. Tsemppiä kovasti!

  6. Oletko kokeillut ikinä Ataraxia? Atarax on vanhan polven antihistamiini (=allergialääke) joka tunnetaan sen väsyttävästä että kutinaa hillitsevästä vaikutuksesta. Kyseessä on reseptillä saatava lääke jota määrätään nykyään lähinnä aikuisille uniongelmiin sekä kutisevasta ihottumasta kärsiville lapsille (=lapsi ei raavi öisin). Atarax ei kuitenkaan varsinaisessa mielessä ole unilääke, joita siis suositellaan vain lyhytaikaiseen käyttöön.

    • Moikka! Joo kyllä on ollut käytössä useammankin kerran (kuten muutkin markkinoilla olevat, reseptillä ja ilman), mutta ei auta kumpaankaan vaivaan mulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta