MITES NE JALKATREENIT?

Elettiin syksyä 2014 ja aikaa, kun kova pettymys kisoista oli otettu käsittelyyn ja sitä lähdettiin parannuttamaan salille. Olin löytänyt rinnalleni miehen, jolla oli sama intohimo kuin mulla ja yhdessä meille tuli tavoitteeksi kehittää molemmille jalat. Kaikki suunniteltiin sen mukaan, että ”vielä joskus”. Puhutaankin usein Juuson kanssa, että tuo oli sitä sekavaa aikaa, jolla tarkoitamme fitness-kuplassa lillumista ja elämän pyörimistä elämää suurempien tavoitteiden ympärillä. Kuten isojen jalkojen. Heh. Joka tapauksessa, silloin aloitettu jalka-priorisaatio on ollut mulla käynnissä siitä saakka, eli noin 3,5 vuotta.

Pitkän dieetin jälkeen ensimmäinen steppi oli ihan vaan koventaa harjoituksia ja saada voimat takaisin. Sanoisin, että treenaaminen oli kerta kerralta kovempaa ja mittari onnistuneelle treenille oli se mitä nyt kovasta jalkatreenistä ensimmäiseksi mieleen tulee. Paha olo ja kokonaisvaltainen kooma. Ja siis, kyllä mä edelleen olen sitä mieltä että jalkatreenin on tunnuttava siltä, että on ylitetty omia rajoja ja harvemmin siinä tehdessä kovin ihanalta tuntuu. Tuohon aikaan paino nousi sekä henkilövaa’alla, että hack-kyykyssä. Treenipainojen nostaminen ei kuitenkaan ole, tai ollut tuolloinkaan, mulle tekijä, josta pitäisin kirjaa vaan menen kulloisen treenipäivän mukaan. Se nyt sattui vaan olemaan havainto ja onhan se totta, että yleisesti ottaen massa on voimaa ja kun oma kehonpaino 1,5-kertaistuu niin näkyy se myös voimatasoissa.

Treeni ei ollut missään vaiheessa kovaa perustreeniä vaan täynnä harkittuja yllätyksiä. Mä olen aina ollut se, joka suunnittelee meidän treenien sisällöt ja luovuus on päässyt valloilleen. Kyse ei koskaan ollut siitä, että laitetaan samaan treeniin kaikki serpentiinit ja ilmapallot, vaan erilaisten tehokeinojen testaamisesta. Välillä todettiin, ettei joku toimi ja jätettiin pois, mutta useimmiten löytyi hyvin mieluisia jippoja. En sano, että olisi jokin tietty tekniikka mikä olisi kehittänyt paremmin kuin toinen, mutta uskon kuitenkin vahvasti siihen että jotain tuli tehtyä oikein. Keventää olisi voinut aina välillä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

Ei tullut oikeastaan mitään selvää siirtymisvaihetta, kun tapa treenata olis muuttunut vaan lähinnä se jatkoi muovaantumistaan. Mitä tulee mun omaan harjoitteluun niin mä en oo koskaan ollut sellainen, jota kiinnostaa käynnissä olevat trendit. Tiedän, ettei ole yhtä tyyliä, puhumattakaan jostain yhdestä käänteen tekevästä liikkeestä, jolla sais aikaan ihmeitä. Kun pyrkii tekemään oman parhaansa ja katsomaan omaa tekemistä syvälle silmiin niin kyllä ne avaimet sieltä löytyy. Eri tyylit eivät saa sulkea toisiaan pois. Ei tarvitse valita joko tai, vaan nimenomaan kaikki olemassaoleva on mahdollisuus. Kun puhutaan heikosta lihasryhmästä ja sen kehittämisestä niin erilaisia lähestymistapoja kannattaa rohkeasti koittaa — aina jonkin aikaa. Oman tyylin löytäminen on vuosien ja vuosien tulos, johon vaikuttavat kaikki ne ihmiset joilla on ollut pääsy sun harjoitteluun, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tarkoitus ei ole kopioida! Jokuhan nekin treenit aina keksii. Tärkeää mulle on ollut myös se, että ei löydy liikettä mitä en osaisi tehdä. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kaikki täytyy osata ihan senkin vuoksi että mahdollisimman laaja liikepankki monipuolistaa kehonhallintaa ja tekee sitä kautta paremman treenaajan.

Oleellista olisi ymmärtää miksi ja miten saadaan aikaaan jotain haluttua vastetta. Ei ole yhdentekevää millaisia jalkaleveyksiä ja varpaiden asentoja tai syvyyksiä käytetään. Nämä ovat ihan simppeleitä juttuja, jos löytyy kiinnostusta ja mielestäni on jokaisen vastuulla pyrkiä ymmärtämään omaa harjoittelua. Tyhmintä on vaan tehdä ja yhtä tyhmää on jatkuva kyseenalaistaminen. Tietyssä mielessä täytyy olla hyväuskoinen ja pitää peukut pystyssä, että asiat menee oikein tai edes sinnepäin. Me kaikki tiedetään, miten käy kun pomppii kiveltä toiselle, eikä anna millekään mahdollisuutta. Treenin tulos näkyy aina viiveellä. Anna aikaa ja ole kärsivällinen!

Mun kohdalla treenikertojen määrä on kasvanut vuosein aikana ja silloin on oleellista tehdä välillä niitä harjoituksia, jotka vaan tuntuvat kivoilta, eikä näillä välttämättä ole maailman optimaalisimman jalkatreenin kanssa (paperilla) mitään tekemistä. Mä rakastan alakropan treenaamista ja se on varmasti avain onneen tässä hommassa. Mulle on aivan ensisijaisen tärkeää saada hyvä tuntuma juuri sinne minne haluan ja mulle esimerkiksi perse ei ole vaan perse. Siellä on eri osia, jotka vaativat huomiota ja spesifejä liikkeitä: kun kengännauhat osoittavat pakarapotkussa suoraan alaspäin vs. 10 tai 30 astetta viistoon, muuttuu liike toiseksi. Iso lihasryhmä vaatii isot painot on höpöhöpöä. Isoilla painoilla ei tee mitään, jos tekniikat kusee ja muutenkin — esimerkiksi takapuolen lihassolujakauma on sellainen juttu, johon kannattaa tutustua mikäli pepun muokkaus kiinnostaa. Etsi tietoa, älä oikaise. Kysy apua, jos et itse osaa.

Treenaan alakroppaa paljon, todennäköisesti huomattavasti enemmän kuin minkään virallisen suosituksen mukaan kannattaisi. Jokainen treeni on erilainen, eikä mulla ole treeniohjelmia. Ne eivät kuulu mun kisavalmennukseen, enkä halua sellaisia vaan mun täytyy saada olla itse täysin vastuussa omasta kuntosaliharjoittelustani. Se on mun juttu ja asia, jossa olen hyvä. Hallitsen ja tunnen oman kroppani, ymmärrän eri kulmat ja tiedän miten monella eri tyylillä voi treenata onnistuneesti. En siis pysty vastaamaan kysymyksiin, jotka alkavata sanalla ”montako..?”. Montako kertaa, sarjaa, liikettä tai toistoa. Treenit ovat tosissaan niin toisistaan poikkeavia, etten voi antaa suoraa kaavaa jalkatreeni-rutiineistani. Jos kykky ei tunnu testisarjan jälkeen hyvältä, en todennäköisesti jatka sen tekemistä, enkä todennäköisesti tee sillä kertaa minkäänlaista variaatiota kyykystä koska muitakin vaihtoehtoja on. Voin tehdä treenin, jossa teen kaikki erilaiset viritelmät takareisikoukistuksista, mitä keksin ja toisella kertaa voin tehdä 45 minuuttia pakarapotkuja + 8 sarjaa reidenlähennystä ja loitonnusta. Voi olla kuukauden jakso, kun teen selvästi raskaammilla painoilla, suoria sarjoja ja hyvin basic treeniä — sillä olettamuksella, että se tuntuu tuohon hetkeen mieluisalta.

”Se juttu” on oppia muokkaamaan omaa mieluisaa sellaiseksi, mikä mahdollistaa kehittävällä alueella treenaamisen. Mieluisa ei tarkoita mulle mahdollisimman helppoa, eikä kuolemaa. Näiden välissä on paljon harmaan sävyjä. Treeni ei saa sattua ikävällä tavalla esimerkiksi niveliin tai aiheuttaa enemmän painetta päähän kuin lihaksiin. Joskus saatan tarvita pääntyhjäys treenin, mutta kyllä ne kerrat aniharvassa ovat. Enimmäkseen siitä syystä, että tiedän yhdenkin sellaisen treenin vaikuttavan negatiivisesti koko viikon harjoitteluun ja silloin haitta on hyötyä suurempi. Tekeminen on SELVÄSTI erilaista 10 salitreenin viikoissa kuin 4 salitreenin viikoissa.

KLIKKAA YOUTUBE-KANAVALLE TÄSTÄ

jessica

8 vastausta artikkeliin “MITES NE JALKATREENIT?”

  1. Tosi hyvä kirjoitus jälleen. Toit esiin asioita, joita en ole ennen osannut edes miettiä. Hyviä pointteja siis, kuinka eri tavalla asioita ihmiset voi tehdä ja silti saada aikaan hyviä tuloksia.

    • Suuri kiitos, tää on mulle iso juttu saada palautetta kirjoituksista! Ja ilman muuta tulosta voi saada aikaiseksi monella eri tyylillä. 🙂

  2. Sun ajatukset treenaamisesta ja treenifilosofia vastaavat hyvin paljon omiani. Ei ne toistojen ja sarjojen määrät, vaan se mitä ja miten lihas tekee työtä treenin aikana ja miten sitä ärsytetään. Ei pelkästään yksittäiset treenit vaan kokonaisuus, joka vastaa henkilökohtaisia tavoitteita ja päämääriä.

    Olet todella inspiroiva ja vaikka tämä on ensimmäinen kommenttini mihinkään some-kanavaasi, on kaikki tiiviissä seurannassa 🙂 Kiitos siis kaikesta tuottamastasi laadukkaasta materiaalista, sun blogikirjoituksia on aina ilo lukea ja videot ovat todella mielenkiintoista katsottavaa! 🙂

    • Aivan valtavan suuri kiitos, että kommentoit ja piristit mun päivää! Nautin tosi paljon materiaalin tuottamisesta ja se, että niitä arvostetaan on enemmän kuin ilo mulle. <3

  3. Hyvä asiaa jälleen kerran! Teepäs joskus postaus sun lempijalkatreenistä! Tai video 😉

    • Kiitos!! Täytyy alkaa miettiä mikä olis ihan lempitreeni ja laittaa ulos, kiitos ideasta. 🙂

  4. Tulin lukemaan nyt ajan kanssa tekstin uudestaan. Ajattelen itse monissa asioissa kuten sinä. Vaikka teenkin ”ohjelman” itselleni saatan muuttaa sitä juurikin sen takia jos joku juttu ei juuri sillä hetkellä tunnu hyvältä. Ja tosiaan oman kropan ja anatomian ja fysiologian opiskelu on edellytys sille jos haluaa todella kehittyä. Itse fysioterapeuttina mulle on äärimmäisen tärkeää että jokainen liike todella uppoaa sinne minne haluan.

    Sä oot kyllä inspiroivin treenaajaa mitä seuraan. Ja odotan niin sun lavalle menoa.

    Sun valmennettavat on kyllä hyvissä käsissä.

    M/Äiti jumppaa-blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 33
Tykkää jutusta