MITEN MULLA MENEE? TREENI, RAVINTO JA MUU

Muutama päivä hiljaisuutta takana täällä blogin puolella, johtuen ennen kaikkea edellisessä postauksessa mainitsemistani, henkilökohtaisen elämän haasteista. Tänään on ollut ensimmäinen parempi päivä ja toivotaan, ettei tule takapakkia. Kuten te jo tiedätte niin harvemmin vääristelen totuuksia tai esitän, että asiat olisivat hienosti elleivät ne sitä todellisuudessa ole. On osa-alueita, joita en halua sen tarkemmin avata mutta mä voin myös rehellisesti myöntää että some/blogi on mulle paikka käsitellä tunteitani, ainakin jollain tasolla. Mä en ole ihminen, jolla olisi kaveriporukkaa tai läheisiä ystäviä ja se nyt vaan on fakta. Mä en edes koe, että mulla olis Juuson ja äitini lisäksi ketään joka ymmärtäis mua tai kenelle näyttäisin miten haavoittuvainen olen.

Arvostaisin sitä, ettei nyt ainakaan treffipyyntöjä lähetettäis tähän elämäntilanteeseen tai muutakaan vihjailevaa viestintää. Kyse ei nimittäin ole mistään parisuhteeseeni liittyvästä probleemasta.

Ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella vähän treeni- ja ravintokuulumisia niin saadaan pidettyä blogi elossa ja niiden asioiden ympärillä, joihin tämä saitti on enimmäkseen rakennettu. Kevensin siis treeneistä 12 päivää ja tuona aikana kroppa sai mielestäni palautua hyvin. Treenasin muistaakseni 6 päivänä ja aerobista en juurikaan tehnyt. Pääosin noudatin ruokavaliota tarkasti, mutta sallin itselleni muutaman herkun ja jonain päivänä tein iltapalaksi muuta mitä ohjelmassa oli. Tarkemmin ottaen munakkaan tilalta söin smoothien, johon tuli mm. banaani. WoooW. Nyt olen ollut taas sen 11 päivää ihan tiptop-linjalla siitäkin huolimatta, että tässä on ollut kaikkea. Huomaan ehdottomasti, että mitä raskaampaa mulla on henkisesti sen vaikeampi on syödä ylipäänsä yhtään mitään. Mietin tosi paljon vähemmän ruokaa mitä yleensä, mutta kaiken oon saanut syötyä mitä pitääkin. Nälkää en tunne, enkä ole luova keittiössä. Laitan lautaselle tavarat ja syön ne. En tarkoita, että olisin missään nimessä superihminen mutta mä syön ennemmin iloon kuin suruun.

Juu, en ole ollut kunnon kameran edessä hetkeen.

Mun oli tarkoitus aloittaa lauantaina uusi systeemi treeneineen ja ruokineen, mutta tuo päivä olikin aivan katastrofaalinen tunnemyrsky ja lähdin kesken toisen treenin kotiin. Sunnuntaina oli uusi yritys ja se meni kunnialla loppuun saakka, samoin eilinen. Tänään lepään ja olen hoitanut asioita. Noudatan nyt kolmen erilaisen ruokavalion systeemiä eli eräänlaista kalorivaihtelua. Tuttu varmasti monelle mun omalle, pitkäaikaiselle asiakkaalle. En usko, että tämän kanssa tulee mitään ongelmaa ja ainakin paperilla homma on mielekäs: kaikki ruokavalio-kokonaisuuden valiot tuttuja, ruoka-aineet tuttuja eikä noudattaminen vaadi mitään sen kummallisempaa vaivannäköä. Kalorit ovat viikkotasolla hieman alempana, mitä olivat edellisessä jaksossa mutta nälkää ei tarvitse nähdä tässäkään. Olen myös menossa esimerkiksi lauantaina häihin, joihin en aio kantaa omia eväitä mukana tai tehdä itsestäni minkäänlaista haloota. Eli pientä poikkeamista tähän nyt tulee, mutta se tuskin tulee vaikuttamaan mun ensi vuoden kisakuntoon. 🙂

Haluan vielä sanoa, että olen nimenomaan itse vaatinut ja halunnut jatkaa tarkan ohjelman noudattamista. Valmennuspuolelta on kyllä varmistettu moneen kertaan tämä asia. Koen kuitenkin, että mulle parasta on treenata ja syödä hyvin eikä se sinällään mua rasita. Mä oon tehnyt tätä kauan ja tunnen itseni, tiedän miten toimin ja mikä on mulle hyväksi. Arvostan henkistä ja fyysistä terveyttä. En ole enää fyysisesti väsynyt ja oon itseasiassa nukkunut hyvin viime päivät. Silmät ja aivot ovat väsyneet, mutta muuten esimerkiksi voimatasot ovat nousseet merkittävästi kevennyksen aikana. Treenit on vedetty pääasiassa Juuson kanssa kimpassa ja Juuso on innostunut treenaamisesta jotenkin aivan uudella tavalla. Saan siitä hirvittävän paljon intoa omaankin tekemiseen ja treenit ovat olleet hyviä. Polvikipu on huomattavasti parempi ja sekin on iso mielekkyyttä tuova tekijä.

Aion jatkaa alakropan priorisointia edelleen. Tosin olen kyllä miettinyt hiljaa mielessäni, että olisiko lajini kuitenkin edelleen Body Fitness. Sen linjausta on tietääkseni tarkennettu entisestään ja yksi suuri syy miksi lajinvaihtoa alunperin mietin on ilmeisesti nyt pisteitä tiputtava seikka; Silmäänpistävä monsteri-look ei kuulu Body Fitnessiin. Pysyn kuitenkin Bikini-ideassa toistaiseksi, mutta saa nähdä mihin lopputulokseen päädyn. Onhan tässä aikaa ja joka tapauksessa mun täytyy panostaa alakroppaan oli laji mikä tahansa. Kuitenkin etenkin treenatessa yläkroppa näyttää toisinaan Bikini Fitnessiin raskaalta, mutta onhan se lavalla eri asia jos lihaksia ei erityisemmin jännitä. Tällä hetkellä sellainen palava intohimo ja uutuudenviehätys ovat hieman kateissa ja siitä nämä mielessä välähtelevät ajatukset varmasti johtuvatkin. Mieli vaihtuu monestakin asiasta tällä hetkellä aika vikkelään, joten tätä kappaletta ei kannata ottaa kovinkaan kiveenhakattuna totuutena. Kunhan ajattelen ”ääneen”.

Täytyy muuten myöntää, että olin aika yllättynyt millaisen nesteen sain kroppaani kerättyä vaan viikossa. Olin varma, että kevennyksen aikana kroppa luovuttaa nestettä ja kiristyy entisestään mutta toisin kävi. Mahdollisia syitä on monia, mutta ihmiskeho on kummallinen keskus. Oon aina ollut herkkä esimerkiksi sokerille ja tuollaisen 11 viikon täyskatkon jälkeen yksikin jäätelö tekee kyllä tehtävänsä. Siihen samaan tämä kaikki valtava stressi ja treenimäärän radikaali tiputus sun muut. Paino nousi varmasti useamman kilon, mutta nyt alkaa kuitenkin näkyä peilistäkin se tutumpi versio ja olo on senkin puolesta parempi. Iho on mulla akilleen kantapää ja reagoi välittömästi näihin muutoksiin. Oon siis näyttänyt viimeiset pari viikkoa palovammapotilaalta ja atopia on akuuttivaiheessa. Otan muutaman solarium-kerran tähän, mikä toimii valohoitona lääkärin määräyksestä ja lisänä perusvoiteet. Vaihdoin perusvoiteeni toiseen, koska pitkään käyttämäni Canoderm on alkanut aiheuttaa allergisia reaktioita. Canoderm sisältää mm. karbamidia ja propyleeniglykolia. Tietysti tämä ilmojen viileneminen on aina sitä aikaa, kun atooppinen iho on muutosvaiheessa ihan jokaisella sairaudesta kärsivällä.

Toivottavasti tämä oli jo hieman iloisemi postaus ja pääsen takaisin rytmiini mahdollisimman pian. Kiitos teille!

jessica

2 vastausta artikkeliin “MITEN MULLA MENEE? TREENI, RAVINTO JA MUU”

  1. Hyvä, että menee parempaan päin. Mihin perusvoiteeseen vaihdoit? T. Utelias farmaseutti

    • Vahdoin minidermiin farmaseutin suosituksesta. Tuntuu aivan selkeästi paremmalta! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 22
Tykkää jutusta