MISTÄ TÄSSÄ NYT OIKEASTI ON KYSE? – DIEETTI VKO 6

 

Teen itseäni ja teitä varten pienen yhteenvedon koko dieetin tarkoituksesta, koska 9-10kk päässä olevat kisat + dieetti jo tässä vaiheessa ei mene kaikkien jakeluun. Oon saanut ihmetystä osakseni, että miksi mä teen tuplatreenejä tai miksi olen dieetillä nyt. Fitness on todella väärinymmärretty laji ja tietysti meillä lajia julkisesti esiintuovilla on suuri peiliinkatsomisen paikka sen suhteen. Yleisön lisäksi kisaajat itsekään eivät tiedä mikä on oikein ja väärin, tai kenen ohjeita kannattaa tai ei kannata uskoa koska se vaihtuu koko ajan ellei luota omaan intuitioon. Tulee liittoutumia ja yleensä ne perustuvat siihen, että kuka on kenenkin valmennuksessa tai missäkin tiimissä. Vaan ne ihmiset, jotka ovat sisällä tai olleet siellä, tutustuneet oikeisiin ja vääriin tyyppeihin, kokeneet manipuloinnin tai pettämisen ymmärtävät miten moniuloitteisia koukeroita valintohin usein liittyy. Siitä kokonaisuudesta ulospäin näkyvä osa on minimaalinen. Ja siis tää sama asia on ihan joka piireissä, oli kyse sitten ratsastuksesta tai vauvauinnista. Jotain draamaa täytyy saada rakennettua.

Mullahan on tällä hetkellä sellainen tilanne, että en ole missään ryhmittymissä kiinni. Enkä aio ollakaan. Mulla on aina ollut omat mielipiteet ja haluan olla tekemisissä ainoastaan sellaisten tyyppien kanssa lajin parista, joilla on kyky ymmärtää vaikka eri mieltä asioista oltaiskin. Vaikka meillä olis aivan eri maailmoista olevat valmentajat, tyylit treenata ja käsitys fitneksestä niin pystytään jutella ja ehkä myös avartaa toistemme maailmaa. Mä voin ainakin selittää hyvin laaja-alaisesti mun motiivit kaikkiin valintoihin, joita oon vuosien aikana tehnyt liittyen kilpailemiseen, ruokaan ja treeniin. Jos joku on valmis vetämään pitkälle meneviä johtopäätöksiä vaikkapa vaan toisen someen vedoten niin se on ikävää. On niin paljon muutakin, mikä ei tule koskaan menemään julkiseen levitykseen. Mä mietin kaksi kertaa, että tulenko jakamaan tätä mun dieettiprojektia sen enempää blogissa ja en siis miettinyt sitä itseni vuoksi vaan valmentajani kannalta. Onko mulla oikeus jakaa näitä asioita ja onko mahdollista asettaa hänet huonoon valoon? Mutta tulin siihen tulokseen, että jos näin on niin kyllä mä varmaan saan siitä palautetta ja uskon että valmentajanikin on sen verran sinut itsensä ja tyylinsä suhteen että ei häntä vois vähempää kiinnostaa mun kirjoitukset.

Me voidaan käyttää tästä mun tämänhetkisestä projektistani vaikka nimeä välidieetti, jos sillä saadaan jotain tolkkua mun toimintaan. Fitness on kuitenkin niin ulkonäkö-keskeistä, että tästähän voi tulla helposti sellainen olettamus että mun tarkoituksena olis vaan hoikistua, polttaa rasvaa tai what ever. En mä väitä, ettenkö odottaisi ulkoisia muutoksia mutta ne tulevat sitten viimeistään varsinaisella kisadieetillä. Osa tykkää kisadieetistä – minä en. Tai siis en ole tykännyt ja siinähän on mun suuri ongelma kisaamista ajatellen, koska kuntoon on päästävä jollain konstilla. Eli olisko asia niin, että täytyis tehdä jotain nyt että tulevaisuuden kisadieetti ei olis kärsimystä? Oi kyllä, juuri niin meidän täytyy tehdä ja sitä varten mä toteutan nyt tätä jaksoa.

Tosiaan 2014 vuoden kisojen jälkeen mun kroppa sanoi sopimuksensa irti lopullisesti. Ollessani täydellisen romahduksen ja epätoivon partaalla päätin tehdä muutoksen myös valmennusrintamalla ja etsiä itselleni sellaisen avun jolla saisin itseni takaisin kuntoon. Fitneksestä, kilpailemisesta ja kaikesta esilläolemisesta viis – mä olin ihan täynnä sitä jo tässä vaiheessa. Tämän ei ole missään nimessä tarkoitus olla ketään kritisoiva kirjoitus, itse vaan uskon että kaikelle on aikansa ja paikkansa ja jokaisen on oltava valmis tekemään omaa hyvinvointiaan edistävät valinnat. Oli se sitten miten kivuliaan päätöksen tekeminen tahansa. Jokainen osaa jotakin, mutta ketään ei osaa kaikkea. Ainut mikä mua kiinnosti oli terveyteni ja halusin löytää ihmisen, joka on halukas ja osaava auttamaan mua kaikessa hiljaisuudessa, ilman mitään ylimääräistä hypeä tai ilman mitään typeriä lupauksia jostain ammattilaiskortista. Valmentajan valinta tuli aika lailla luonnollisesti, koska Juuso on tehnyt Akin kanssa töitä ja luottamus oli ansaittu sitä kautta. Mä myös näin, että Aki piti Juusosta ja kohteli tätä kunnioittavasti ja mun mielestä se on tärkeää että kaikenlaisissa ihmissuhteissa osapuolet kunnioittavat toisiaan. Myös valmennussuhteissa, joissa toinen on ikään kuin toisen ”yläpuolella” tiedollisesti ja toimii myös auktoriteettina. Sitä ei saa käyttää väärällä tavalla hyödyksi vaan oikeissa tilanteissa, oikeeseen aikaan. Aktoriteettihan on valmentajan valttikortti.

Tiedän, että läheskään kaikki lukijoistani eivät tunnista fitness-alan ihmisiä tai ilmiöitä nimeltä, mutta ne jotka tunnistavat ymmärtävät mistä puhun. Fitness-valmentajat ovat usein massasta poikkeavia yksilöitä ja minkään PT-kurssin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ei ole yleisiä sääntöjä vaan jokainen luo sääntönsä ja tapansa toimia itse. Asiakkaat löytävät valmentajan etsintöjen kautta ja kyllä suurin osa kisaajista on muodostanut huhupuheiden perusteella mielikuvan kaikista markkinoilla olevista tapauksista. On isoja puljuja ja todella matalan profiilin toimintaa, toiset tekevät valmennukset täysin etänä ja toinen osa niin lähellä, että valmennettava saattaa muuttaa ennen kisoja valmentajan kanssa saman katon alle. Mulla on lähipiirissäni ihmisiä, jotka ovat taatusti erikoisia ja omalaatuisia tyyppejä eikä mulla ole haastetta kommunikoida heidän kanssaan. Mä oon tottunut tempperamenttisiin ihmisiin ja mun lähellä oikeasti täytyy olla sellaisia, mä haluan että on. Oonkin tullut siihen tulokseen, että minä henkilökohtaisesti toimin erittäin hyvin niiden ihmisten kanssa, joissa on jotain särmää ja jopa haastetta. Valmennussuhteissa valmentaja valmentaa ja urheilija urheilee neuvoja noudattaen. Jos kuuntelisin muiden mielipiteitä niin todennäköisesti olisin tälläkin hetkellä terveyteni suhteen aivan rappiolla. Eli yhteenvetona: Mulla ei ole mitään tarvetta saada muiden ihmisten hyväksyntää ihmissuhteisiini, eikä kukaan koskaan tiedä koko totuutta.

Siinä siis pieni taustatarina valmentajan valintaan. Ennen tämän välidieetin aloittamista oikeastaan kaikki meidän tekemä työ on ollut aineenvaihdunnan kimpussa hääräämistä ja treenien läpikäyntiä, joten kaiken tapahtuneen jälkeen tämä dieetti on oikeastaan ollut välttämätön ratkaisu. Se on testijakso. Testijakso mun kropalle, mulle urheilijana, Akille mun valmentajana ja siis tosi monessa mielessä tällä ei ole mitään muita kuin positiivisia tarkoituksia ja vaikutuksia. Mä olen myös sanonut Akille monet kerrat, että mä en tule kilpailemaan enää koskaan mutta eipä se ole tainnut mua uskoa. Eli toki siinä vaiheessa, kun ilmaisin ajatuksen kisaamisesta niin on tekemisenkin ollut muututtava jollain tapaa. Etenkin, kun tavoitteena on lajinvaihto mikä oli täysin musta itsestäni lähtöisin btw. Mun kroppa ei vastaa vielä tavoitettani eli varteenotettavan bikini fitness -kilpailijan kroppaa ja, jos se ei muutu riittävästi niin mä vaihdan lajia takaisin body fitnessiin. Kaikki ovet avoinna.

Ainut syy miksi sanon tätä dieetiksi on se, että luulin tämän olevan sitä ja nimesin tämän 6 viikkoa sitten sellaiseksi. Mun aikaisemmat käsitykset dieetistä ja tämä yli 3000 kalorin syöminen ja sen sanominen dieetiksi eivät kohtaa. Mä oon todella iloinen siitä, että käsitykseni ja kokemukseni dieetistä ovat muuttuneet koska mua rehellisesti sanottuna pelotti että tulen menemään perse ruvella ja itku kurkussa viikkoja eteenpäin. Totta on se, että olen treenannut paljon ja olen syönyt siististi ilman mitään herkkuja eli kyllä tämä on ollut kovennus aikaisempaan tekemiseeni. Mä en tiedä tekeekö eron entiseen mun mieli vai ruoan määrä ja palautumisen mahdollisuus, mutta tää on ollut aivan peruselämää ja erittäin mukavaa sellaista. Kaikki on niin hyvin suunniteltua ja perusteltua, eikä mikään ole kuitenkaan muuttunut niin radikaalisti että olisin ollut aivan järkyttynyt. Asiat on tehty ainaostaan fiksummin ja paremmin, valvovan silmän alla.

Kenenkään ei tarvitse olla huolissani mun jaksamisesta, koska kuten aikaisemmin kirjoitin niin jaksaminen, väsymys ja vireystila ovat ne mulle tärkeimmän hyvinvoinnin mittarit joista en ihan herkästi anna periksi. Mun mielestä se, että olen panostanut määrätietoisesti fitnessiin yli 5 vuoden ajan vaatii jo ominaisuuksienkin kehittämistä. Pelkkä sarjapainojen lisääminen ei ole koskaan motivoinut mua tai riittänyt mulle kehityksen mittariksi, vaikka saliharrastuksessa sitä usein sellaisena pidetään. Saan sarjapainoja kasvatettua, kun nostan elopainoani 10 kiloa, mutta samaan aikaan voin huonommin. Sarjapainot nousee, jos olen valmis ottamaan riskejä tai rikon kaikkia periaatteitani salitreenissä. Vaikka mä toitotan teknisestä tekemisestä niin en mä itsekään hinkuta. Mua ei vaan kiinnosta itseni fuskaaminen ja pelkkä liikkeiden tekeminen ilman ajatustyötä. Sehän on silti täysin henkilökohtainen juttu, että mistä kukin tykkää ja saa kiksejä koska mikään maailman optimaalisinkaan suunnitelma ei korvaa omaa intoa ja asennetta tekemistä kohtaan. Mä oon muutenkin enemmän pohdiskeleva kuin tekevä luonne, jos on pakko valita joten ”aivot narikkaan” -treeni ei pääosin ole mun mielestä kauhean kivaa. Teen mieluummin pitkään ja hartaasti.

Koska mä en oo ollut lapsena tai teininäkään mikään erityisen urheilullinen tapaus niin nyt aikuisiällä haluaisin sitä olla. Mä oikeasti jopa uskon, että oon saanut geneettisen lahjan urheiluun koska mun perheenjäsenet ovat ( ainakin olleet joskus 😉 ) selvästi lahjakkaita siinä. Se, missä mä tiedän menneeni hieman metsään on lajivalinta koska mun terveydelliset lähtökohdat fitnessiin eivät ole parhaasta päästä. Olen silti intohimoinen ja valmis tekemään töitä näiden, lajini kannalta oleellisten ominaisuuksien kehittämiseen ja SIITÄ tässä on tällä hetkellä kyse. Se kaikki mitä mun korvien välissä liikkuu tällä hetkellä on vaikea saada kirjoitettuun muotoon ja selittää teille. Mun ajatukset itsestäni ja omasta kyvykkyydestä urheilla ammattimaisesti ovat muutuneet täysin. Se sama ajatusmaailma ohjautuu myös ruokaan ja kaikkiin valintoihin mitä tällä hetkellä teen. Haluan aidosti olla hyvässä kunnossa ja oppia uusia juttuja, pystyä tekemään enemmän ja paremmin, palautumaan paremmin ja pitää mielen avoinna. Unelmoida vähän pää pilvissä. Isona tekijänä on myös suhde ruokaan, jota haluan viedä edelleen eteenpäin. Höpisinkin tällä viikolla snäpissä siitä, että mä oon aina pystynyt noudattaa miten askeettista ruokavaliota tahansa mutta mieliteot ovat olleet rajusti läsnä ja se on tosi epämukavaa dieettaamista. Tää kulunut 6-viikkoinen on ollut aivan eri maailmasta ja mä haluaisin viedä tätä sokerikoukkua vaan kauemmas ja kaueammas. Toistaiseksi menee ainakin tosi hyvin ja mitään mielitekoja ei ole.

Mä pidän tosi tärkeänä sitä, että valmentajalla on aikaa manipuloida valmennettavansa kehoa. Lause kuulostaa nyt ehkä hirvittävältä, mutta siitähän fitness-valmennuksessa oikeasti pitäis olla kyse. Palkkaat jonkun ihmisen muuttamaan sun fysiikkaa ja ominaisuuksia, eli valmennus on valmentajasta lähtöistä ja asiat tehdään valmentajan tavalla. Mä halusin palkata Akin, koska haluan tehdä asiat hänen tyylillään — Aki ei ottanut mua asiakkaakseen, jotta saisi tehdä asiat mun tyylillä (ei poissulje sitä, etteikö mua kuunneltais). Mulla on monia asioita, joita kisavalmennukselta ja valmentajalta haluan mutta myös sellaisia juttuja, joita en koe tarvitsevani. Mä en tarvitse tiimiä, tiimihenkeä tai tiimipäiviä ympärilleni, en virallisia sopimuspapereita tai tarkkoja sääntöjä tai päiviä jolloin lähetän kuntokuvat, virallisia soittoaikoja tai sähköposti-kommunikointia. Se mitä taas tarvitsen niin auktoriteetin, molemminpuolisen kunnioituksen, huumorintajua, vaativan valmentajan joka ajattelee mun parasta ja, josta huokuu välittäminen, osaaminen ja intohimo lajia kohtaan. Valmentajan, joka vastaa mun viesteihin vaikka yöllä ja joka on halukas antamaan omasta vapaa-ajastaan aikaa mulle mikäli sitä tarvitsen. Voin käsi sydämellä sanoa saavani tätä tällä hetkellä. Kisavalmennus on ihan oma maailmansa ja, jos mä veisin jonkun ihmisen kisaamaan niin kyllä se olis tällaista samanlaista. Ovet olis avoinna aina ja ero PT-valmennukseen olis radikaali. Mitä enemmän on nähnyt ja kokenut niin sen paremmin ymmärtää millä asioilla on oikeasti väliä – excell-taulukoilla ja soppareilla vai pelkistetyillä ja selkeillä WhatsApp viesteillä klo 00:00 yöllä.

Omassa työssäni kohtaan paljon sitä kuuluisaa muutosvastarintaa, jossa asiakas selvästi toivoo että vaan antaisin hyväksytty-leiman hänen tekemiselleen ja muutoksia ei tarvitsisi tehdä. Uuden opettelu on kehittymistä ja vanhan toistaminen harvoin tuo samanlaista onnistumisentunnetta tai muutosta mihinkään. Etenkin, kun siis puhutaan urheilusta, kehonkoostumuksen muuttamisesta ja vastaavista. Intoa puhkuen uuden kimppuun vaan niin hyvä tulee, koska mikään ei muutu jos mitään ei muuta.

Tämä kulunut viikko on ollut vaan hyvää hyvän perään. Pidin tarkoituksellisesti vähän rennompaa aikataulua töiden osalta, koska koin tarvitsevani sitä ja nyt on tullut kerättyä hyvää energiaa ensi viikkoon. Treenejä, ruokaa, ystäviä ja paljon sellaista mitä en normaalisti päivittäin tee – niistä on kulunut viikko rakentunut. On ollut helppo pysyä skarppina ja treenata tehokkaasti, kun jo etukäteen päätetty kevennys on ollut merkitynä kalenteriin. Eilen oli siis viimeinen kova treenipäivä ennen tänään alkanutta kevennystä ja olo tuntuukin nyt aika kaikkensa antaneelta. Nyt siis hyvin rentoa meininkiä koko ensi viikko näihin kolmeen edeltäjäänsä verrattuna ja sen jälkeen taas jatkuu kova työ. Meillähän on kuitenkin jo ennaltasovittu päämäärä 11 viikon päähän aloituksesta, josta eka viikko oli täyttä lepoa. Siihen on siis asennoiduttu ja mä meinaan viedän homman kunnialla maaliin.

Jos et ole lukenut edellisiä viikkopäivityksiä niin käyhän lukemassa nekin niin tiedät missä mennään.

DIEETTI VKO5

DIEETTI VKO4

DIEETTI VKO3

DIEETTI VKO2

DIEETTI VKO1

ALOITIN DIEETIN JA ASETIN SUUREN TAVOITTEEN

jessica

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 18
Tykkää jutusta