LÖYSÄÄ NAHKAA – DIEETTI VKO9

Viikot menee nopeasti ja nyt olis enää 2 viikkoa tätä ”dieettijaksoa” edessä. Sen jälkeen otetaan varmaan hetki vähän iisimmin ja aika näyttää mitä sen jälkeen tapahtuu. Mä oon avoin kaikelle ja valmis jatkamaan tällä samalla systeemillä millä tähänkin asti on menty, kunhan saan muutaman ekstra-lepopäivän johonkin väliin ja käydä Juuson kanssa ulkona syömässä. Jos jotain kaipaan niin yhteistä aikaa muuallakin kuin salilla ja keittiössä ja kyllähän mullekin on tärkeitä esimerkiksi synttäreiden juhliminen ja vastaava (täytän tiistaina vuosia). Yhdessäolo ilman aikatauluja kuulostais erittäin hyvältä. 🙂 Kesä yhdistettynä tähän tosi suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen jaksoon ei sinällään ole mulle mitään uutta, mutta ero vaikkapa viime kesään on suuri. Tiedän, että oon todellakin tarvinnut nämä pari kesää tässä välissä ja ilman taukoa tästä ei olisi tullut mitään. Kroppa tarvitsee lepoa, mutta niin tarvitsee mielikin. Viime kesänä tuntui siltä, kuin se olis ollut mun ensimmäinen kunnon kesä pitkään aikaan. Silloin mä kaipasin kaikkea muuta kuin rutiineita 3 tiukan kisavuoden jälkeen, mutta nyt on tilanne taas aivan eri. On pitänyt vähän etsiä itseään ja hakea uutta suhtautumista kilpailemiseen.

Jaksottain kovaa tekemistä ja jaksottain rauhallisempaa toimii mulle. Ruokaa on edelleen se reipas 3000 kaloria, mikä on ollut tosi jees ja auttanut paljon. Lepopäivinä ruokaa on niukemmin ja silloin voin jopa sanoa kärsiväni (kovasta) nälästä. Suuri kontrasti päivien välillä sen varmasti tekee, mutta kyllä siitä aina selviää kun vaan asennoituu haastavampaan päivään sen vaatimalla tavalla. Mä en voi sanoa tykkääväni nälän tunteesta, mutta vuosien varrella oon oppinut toimimaan sen kanssa. Tiedän mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä silloin, kun on nälkäpäivä. Käytännössä siis aina, kun mulla on lepo salilta. Herään samalla tavalla klo 06 aamulla, mutta yleensä venytän ruokia aina jonkin verran koska 3 tunnin ateriaväleillä päivän sapuskat olis syötynä klo 18 mennessä ja se ei vaan kerta kaikkiaan käy. Eikä käy 5 aterian pilkkominen 6 ateriaankaan, koska kerta-annoksista tulis niin pieniä että lähtis järki. Usein syöminen menee niin, että ateriat tulee klo 8, 12, 16, 19 ja 21:30. Nyt, kun oon vielä vatsani vuoksi karsinut kasvisten määrää ruokavaliossa niin lepopäivien ruokamassa tippuu entisestään, mutta se on kuitenkin vaan yksi päivä kerrallaan ja kyse on ainoastaan ruoasta. Pahemmastakin on selvitty. Treenipäivinä treenit ja treenijuomat syklittää ateriat hyvin, eikä asiaa tarvitse sen enempää miettiä. Treenipäivien ateriat ovat myös sen kokoisia, että tulen oikeasti kylläiseksi niistä.

Aerobisen määrää oon nostellut viikko viikolta hieman ja tuun nostamaan vielä ensi viikolla ja sitä seuraavallakin. Mun oma tavoite on etsiä rajojani ja oppia kuuntelemaan kroppaani vieläkin paremmin, jotta osaan kertoa valmentajalleni mikä on ok ja mikä ei. Mihin asti olen valmis menemään ilman, että se alkaa kääntyä mua vastaan. Se on kuitenkin aina homman haastavuus, kun tehdään yhteistyötä etänä että osaat oikeasti kertoa miltä tuntuu. Tiedostaen, että aina ei voi tuntua hyvältä mutta mikä on väsymyksen ja uupumuksen ero. Urheilijalla on aina etänä toimittaessa suurempi vastuu ja, jos joku menee mönkään niin peiliin on osattava molempien katsoa. En halua joutua lähempänä kisoja tilanteeseen, jossa mun olis jaksettava tehdä töitä kovemmin mihin pystyn ja sellaiseen tilanteeseen joutuminen on todennäköisempää silloin, kun kukaan ei tiedä mikä on urheilijalle liikaa tai liian vähän. Ei hän itse, eikä valmennuspuoli.

Tilanne on nyt ikävä kyllä se, että kaikesta painonnoususta johtuen mulla on löysää nahkaa mikä täytyis saada vetäytymään. Sen eteen on tehtävä töitä ja kunto on pidettävä siistinä, ettei tilanne ainakaan pahene. Tästäkin syystä mun tavoite on pysyä hyvässä kunnossa koko tämä aika mitä kisoihin on jäljellä eli 39 viikkoa. Mun toiveena olis hakea mahdollisimman kireä kunto, jossa mun on silti hyvä olla fyysisesti ja psyykkisesti ympäri vuoden ja myös sellainen rytmi treeniin ja ruokaan jota pystyn ylläpitää. Mä oon tottunut olemaan kisojen ulkopuolella vähintään sen +15kg, joten tottakai se vaikuttaa myös mun mieleen olla mun entisestä normaalista poikkeavan kokoinen. Siitäkin huolimatta, että ollaan menty ns. parempaan suuntaan niin ei kropan muutoksiin ole koskaan ihan helppo tottua. Kisakuntoon tähdätessä tulee monesti se olo, että ”ei tämä ole mun kroppa” tai mä en ainakaan ole kokenut olevani missään vaiheessa oma itseni, johtuen muutosten ääripäistä. Ei sellaiseen ehdi aivot mukaan ja sitten tuntuu, että elää koko ajan vieraassa kropassa ja elämä on vaan yhtä vaatekoon vaihtumista. Tosi kova pala päälle rehellisesti sanottuna.

Massankasvatus on mun kohdalta ohi ainakin tarkoituksellisesti tehtynä, koska sen seuraukset terveydellisesti ja ulkonäöllisesti eivät ole positiivisia. Lihas kasvaa hitaasti joka tapauksessa, eikä tarkoituksellinen massankasvatus ole mitään muuta kuin tekosyy laittaa kättä suuhun ja lopettaa aerobisen tekeminen kokonaan. Se määrä mitä suurin osa naisista toivottavasti syö kilpailudieetin ulkopuolella riittää kyllä kehittymiseen, eikä päivittäinen ylensyöminen tee muuta kuin sekoittaa kropan hormonitoiminnan ja lisäksi se tekee jatkosta vaikempaa. Painonpudotus on aina edessä, mikäli kisoihin on vielä tarkoitus mennä. Treenin tulee olla kovaa ja pääpaino on salitreeneissä, mutta aerobisen täydellistä lakkauttamista ei kenenkään tarvitse tehdä siinä pelossa että lihas ei kasvaisi. Jos sitä ei halua tehdä niin se on fine, mutta mm. hyvä hapenottokyky tuskin on keneltäkään pois.

Oon myös lisännyt tälle viikolle vielä entisestään töitä pakaralle ja treenannut sitä aina, kun edellisestä treenistä on kutakuinkin palauduttu. Jos ei muuta niin ainakin rasva on palanut selvästi alakropasta ja tällä viikolla on ollut lohkot näkyvissä. Sekin oli yksi mun tavoitteista tämän 11-viikkoisen aikana, joten feeling good. Tiedän kuitenkin sen, miten vaikeaa naisen on päästä kireäksi nimenomaan alakropan osalta ja voi hyvin olla että sille tarvitsisi tehdä kokonaan oma dieettinsä. Näin radikaalisti ilmaistuna. Yläkroppa saattaa olla jo 10 viikkoa ennen kisoja todella kireä samalla kun peppu+takareidet laahaavat pahasti perässä. Tästä syystä naisten dieetit ovat tai ainakin niiden tulisi olla kestoltaan hieman pitempiä, mikäli tarkoitus on päästä tiukkaan kuntoon joka paikasta. Mä oon itse huomannut tän asian vaikeutuvan vuosi vuodelta, enkä sitten tiedä onko kyseessä ikä, dieettien määrä vai voimakas jojoilu mutta joka tapauksessa haaste se aina on. En osaa sanoa mikä tulee olemaan homma ensi vuonna, mutta ainakin yritän pitää itseni liikkeessä sen mukaan että jalatkin kiristyisivät aikataulussa.

Tässä kuulumiset tältä erää! 🙂

Jos et ole lukenut edellisiä viikkopäivityksiä niin käyhän lukemassa nekin niin tiedät missä mennään.

DIEETTI VKO8

DIEETTI VKO7

DIEETTI VKO6

DIEETTI VKO5

DIEETTI VKO4

DIEETTI VKO3

DIEETTI VKO2

DIEETTI VKO1

ALOITIN DIEETIN JA ASETIN SUUREN TAVOITTEEN

jessica

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta