Kuulumisia, kaveruus ja tuplatreenit

Terveisiä sairastuvalta. Täällä on oltu koko viime viikko kipeänä, ensin Juuso ja sitten minä. Pää täynnä räkää, kurkku kipeä tai vähän kuumeinenkin olo. Vielä ei oo alkanut helpottaa, mutta eikös se tästä pikkuhiljaa. Tuntuu olevan vähän joka toinen sairaana.

Aloitin kirjoittamaan pariakin aihetta, mutta päätin että tästä tulee nyt tällainen puhdas kuulumispostaus. Aivot ei tee yhteistyötä mun kanssa nyt mihinkään syvälliseen. Huomaan kyllä, että tämäpä vasta vaikeaa onkin. Keksiä, että mitä mulle kuuluu.

Nyt on menossa melko tasainen vaihe. Sopii mulle kyllä ihan hyvin. Seuraava kalenteriin merkitty odotettava asia on vko 10, kun saan kavereita Vaasaan ympäri Suomen. Mulla kaikki läheisimmät ystävät asuvat muualla ja näen heitä harvoin. Mä oon ehdottomasti enemmän face-to-face -ihminen, kuin vaikkapa puhelimessa rupattelija. Tarvitsen sen aidon kontaktin, ilmeet, eleet ja tällaiset. Viimeisen parin vuoden aikana oikeastaan kaikki mun solmimat ihmissuhteet on olleet asiakassuhteita tai muulla tavalla työhön liittyviä. Yksi motiivi mulla tämän blogin kirjoittamisenkin suhteen on löytää samanhenkisiä ihmisiä ympärille ja saada kavereita. Oon varmasti huono tutustumaan tai edes lähestymään ihmisiä, mutta nyt oon ainakin julkisesti sanonut että yritän parantaa tapani. Mun kavereiden ei todellakaan tarvitse tehdä samoja asioita, kuin minä vaikka samanhenkisyydestä mainitsinkin. Tarkoitan sillä enemmän asennetta ja arvoja. Se, että treenaako mun kaverit, onko niillä rahaa tai seuraajia instagramissa ei vois vähempää kiinnostaa. Luotettavat, reilut ja aidot ihmiset kunniaan. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta toisen mielipiteitä arvostetaan ja keskustelu onnistuu.

Tällä hetkellä mua hitusen harmittaa, että joudun perua sovittuja töitä tän taudin takia mutta onneksi mulla on asiakkaat, jotka ymmärtää. Joustoa löytyy molemmin puolin – oon itsekin joustava mitä tulee äkillisiin muutoksiin. Teen fyysisesti töitä ma-pe klo 9 niin myöhälle iltaan, kuin tarve vaatii. Hyvin eläväistä ja päivästä riippuvaa. Viikonloppuna pyrin pitämään nykyään yhden vapaapäivän, mutta muuten teen tietokonehommia. Samoin arkisin silloin, kun ei ole ohjauksia. Tietokonehommat vievät ajallisesti selvästi kauemmin. Paljolti työ on myös puhdasta yhteydenpitoa sähköpostin, facebookin, whatsapin, kuvien, videoiden ja puheluiden välityksellä. Siihen en ole asettanut kellonaikoja tai päiviä, palvelu pelaa lähes ympäri vuorokauden ja äkilliset asiat haluankin hoitaa helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Alkuun mietin, että vedän tarkempia rajoja ja teetän sopimuksia mutta se ei ole mun tyylistä ja haluan tehdä hommaa omalla tavallani. Vastustan tätä sääntöyhteiskuntaa muutenkin. Mulle asiantuntevuus tai osaaminen ei ole riippuvaista stereotypisista seikoista, eikä mulla ole tarvetta vakuuttaa ketään. Aito välittäminen kyllä huokuu tekemisestä ja tuloksesta, sen verran jokainen osaa toimia ihmistuntijan roolissa. Itse olen valmis tekemään asiakkaideni eteen paljon. Nykyään on mistä valita ja jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto. Mä panostan paljon siihen puoleen mitä itsekin arvostan ihmisissä ja valmennuksessa. Mulle työ tarkoittaa muutenkin joustavuutta, joten tää on ihan luonnollinen tapa toimia ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Toinen harmittava juttu on omat treenit, joihin oli tarkoitus tulla tällä viikolla pientä muutosta mutta näköjään homma venyy ensi viikkoon. Muuttuvien treenien myötä myös ruokapuoleen tulee muutosta plussan merkkisesti eli lisää sapuskaa osalle päivistä. Itsehän teen ja olen tehnyt jo jonkin aikaa sykleissä tuplatreenejä. Nyt on ollut selvä kevennys menossa, minkä oli tarkoitus loppua tänään. Mulla on työ, jonka aikataulut pystyn järjestämään pitkälti itse, joten kahdesti päivässä treenaaminen onnistuu helposti. Toki sen suunnitteleminen vaatii ajatustyötä koska itse haluan suunnitella harjoitukset aina etukäteen, eikä tällaista hommaa voi lähteä ihan fiilispohjalta toteuttamaan. Lepopäivät on saatava oikeisiin väleihin ja riittävästi taukoa treenien väliin muutenkin. Palautuminen on tärkeää, samoin treenien laatu ja kesto. Nosta, vedä, työnnä – kyllä se jonnekin menee, lisää rautaa, maksimeita, penkki/kyykky/veto, suolet pitkin seiniä ja oksennus kaupan päälle. Ei mun tyyli lainkaan. Jos tällaisia treenejä vetää pari kertaa päivässä niin tuskin on järkevää tai hermostolla mahdollista palautua, joten ongelmia voi odottaa. Itse olen hyvin pitkälle tekniikkatyylinen treenaaja ja tekniikka tulee aina ykkösenä. En mene salille tyhjäämään päätäni tai pelkästään hikoilemaan. Voin mennä vaikka spinning-tunnille sitä tekemään. Siellä tulee hiki ja keuhkot joutuu töihin.

Tekniikkaa työstämällä tiedän tulevani paremmaksi kaikilla niillä osa-alueilla mitä treenaamiselta odotan. Oli se sitten työ tai oma kroppa ja suorituskyky. Kuka tahansa voi vetää yhden kovan oksennustreenin enkä pidä sitä taitona urheilussa tai valmentamisessa. Tekniikan pitäisi olla numero yksi ja sen hiominen on pitkäjänteistä työtä. Sen toteuttaminen ja opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja nöyrtymistä esimerkiksi treenipainojen kanssa. Se ei myöskään näytä niin kovalta treenaamiselta, eikä yleensä tarvitse esimerkiksi huutaa eläimellisesti tai irvistää jo siinä vaiheessa, kun on vasta kävelemässä painojen luokse. Koska käytännössä tämän tyylinen treenaaminen ei ole suuren massan suosiossa niin välillä mietin.. Liikkeitä tehdään 3 kertaa liian isoilla painoilla, selät kyttyrässä, polvet sisäkierrossa ja hartiat korvissa ja sitten odotetaan esteettistä lopputulosta. Treenaamisen voi aloittaa painoprogressio mielessä, mutta jossain vaiheessa se tekniikan hinkkaaminen on edessä, joten miksi ei lähtisi lähestymään treenaamista sen kautta jo heti kättelyssä. 100 metrin juoksussakin on taustalla kulmien laskemista, voimaharjoittelua, jarrutus, työntö, nopeuskäyrät ja vaikka mitä. Ei sinne tulla nappiverkkareissa kilpailemaan sillä perusteella, että ”mä olin koulussakin nopee juoksemaan”. Punttisalilla käsitellään vieläpä kuormia ja niiden liikuttelu on vaarallisempaa väärin tehtynä, kuin omien raajojen. Näistä on monia mielipiteitä, mutta tässä omani pähkinänkuoressa.

Palatakseni taaksepäin niin en siis ole kokenut mitään ongelmaa tämän tuplatreenaamisen suhteen. Tietysti se on vaatinut sen, että olen terve ja palautunut, energinen, saan nukuttua ja kehonhuolto pelaa. Tavoitteena on kehittyä monellakin osa-alueella, eikä tämä liity mulla esimerkiksi kisaamiseen millään lailla. Aloitin aikoinaan treenaamisen puhtaasti kisojen vuoksi ja jälkeenpäin homma on pyörähtänyt ympäri. Treenaan treenaamisen ilosta ja sen vuoksi, että saan, haluan ja pystyn. Nautin siitä suunnattomasti. Treenaaminen on asia, jota rakastan ja työkapasiteettini kehittäminen sekä hyödyntäminen on mulle tärkeää. Aikaahan tämä vie, mutta kun sykleissä tehdään niin pystyy suunnittelemaan myös muut tavoitteet kulkemaan tämän rinnalla. Mulla ei ole koiraa, enkä suorita aamulenkkejä tyhjällä vatsalla joten ei tässä sen enempää aikaa ainakaan mene.

Ensi kertaan! Pysykää terveinä. 🙂

(Visited 980 times, 1 visits today)
jessica

2 vastausta artikkeliin “Kuulumisia, kaveruus ja tuplatreenit”

  1. Jos saa toivoa postauksia, niin lukisin mielelläni lisää sun ajatuksia noista tuplatreeneistä! 🙂 Mitä lihasryhmiä ja millä volyymillä kannattaa/voi treenata saman päivän aikana ja miten lepopäivät on järkevä ajoittaa. Ja miten pitkään tota kannattaa ylipäänsä harrastaa? Onko mukana aerobista tai intervalleja?

    xx
    http://rosanna-m.blogspot.fi

    • Moikka! Voisin tästä kirjoitella jossain vaiheessa enemmän, mutta pääpiirteittäin: treenit eivät saa rasittaa hermostoa! En treenaa koskaan samaa lihasryhmää kahdesti samana päivänä. Teen täysin kehonrakennustyylisiä harjoituksia (kaikki treenit siinä mielessä saman tyylisiä), enkä esimerkiksi voima+volyymi -treenejä. Harjoitukset ovat intensiivisiä ja kohdelihasta rasittavia. En tee aerobista tai intervalleja samaan aikaan, kun on tuplat menossa. Toki perus lämmittelyt ja jäähdyttelyt on aina osana treeniä.

      Se, miten pitkään tätä kannattaa yhtäjaksoisesti tehdä riippuu paljon henkilöstä ja erityisesti siitä miten treenit toteuttaa. Omalla kohdallani, kun harjoittelu on edellä mainitsemaani kehonrakennustyylistä ja lihasta rasittavaa harjoittelua niin palautuminenkin on nopeampaa. Olen tehnyt tuplajaksoja 4 viikkoa kerrallaan ja se alkaa olemaan aika maksimi. Riippuen toki myös siitä, miten monta tuplapäivää viikkoon tulee. Siinä on suuri ero tuleeko viikkoon 7 vai 10 harjoitusta. Itse olen kokenut parhaaksi tehdä kaksi treenipäivää ja yksi lepo. Mä käytän tuplatreenejä selkeästi tiettyjen lihasryhmien priorisointiin.

      Ennen kaikkea hyvä pohja ja oman kehon kuuntelu. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta