KEVENNYS JA 7 TUNNIN SAIRAALAREISSU – DIEETTI VKO7

Aiheena kevennysviikko. Mitä se tarkoittaa ja millä tavoin sen voi toteuttaa?

Kuten tiedetään niin lepo on tärkeetä ihan viikkotasolla lepopäivinä sekä unena ja myös ihan erillisten kevennysjaksojen muodossa, osana harjoitusohjelmaa. Mulla oli 3 viikon tuplatreenijakso, jota seurasi viikon kevennys. Kevennys ei ollut ihan totaalilepoa, mutta kuitenkin hyvin dramaattinen pudotus tuplatreeneistä. Salitreenejä on tullut muutama ja niissä olen jättänyt ne kuuluisat, viimeiset toistot tekemättä. Ihan löysäjumpaksi en ole vetänyt vaan tehnyt kyllä kunnollisia treenjä tälläkin viikolla. Ruokia on tiputettu vähän alemmas ja huomisesta alkaen niitä taas nostetaan. Tällä viikolla on ollut nälkä ja on ollut mielitekojakin, mutta ei edelleenkään mitään vaikeeta. Sellaista perus, dieettiin kuuluvaa pientä taistelua minkä voittaminen on itseasiassa todella palkitsevaa.

Tarkoitus oli ripotella tällä viikolla treenejä pitkin viikkoa, mutta otsikon syystä johtuen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Alkuviikko oli siis lepoa ja loppuviikkoon mahdutin muutamat treenit, saamieni ohjeiden mukaan.

Kuten lääkäri mulle keskiviikkona totesi niin ”Sun vatsa on erilainen”. Mun vatsaan on tehty 4 suurta leikkausta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Se tarkoittaa myös sitä, että musta on tullut 1) lääkärikammoinen, 2) helvetin pessimistinen, 3) tarkka, 4) oman vatsani spesialisti ja 5) erittäin kiinnostunut ja sen vuoksi myös varmasti hieman ärsyttävä potilas. Mulla ei ole ainuttakaan, edes hieman positiivista kokemusta Vaasan sairaanhoitopalveluista ja mulla on myös kaikki oikeudet olla vähän ärsyttävä. Vuonna 2013 kävin 3 kuukauden ajan lukemattomia kertoja lääkärissä kovien vatsakipujen vuoksi ja aina mut käännytettiin kotiin vedoten jopa mielenterveyspuoleen. Siis, että keksin nämä kivut. Pienen teatteriesityksen jälkeen pääsin kuitenkin osastolle ja aloitettiin laajat tutkimukset. Kävin läpi kaikki mahdolliset kuvausmenetelmät, joita on mahdollista tehdä vatsapotilaille ja mitään ei löytynyt. Kivut vaan pahenivat, mutta ketään ei kiinnostanut paskan vertaa. Siinä vaiheessa mielenterveys alkoi olla ihan oikeasti koetuksella. Mulla oli hyvä lääkäri, mutta hänenkään mielestä mikään ei ollut vialla. Olin ollut osastolla ehkä viikon, kun sanoin että ”Nyt on sellainen tilanne, että haluan allekirjoittaa lapun jossa annan täydet luvat, jotta mun vatsa avataan ja katsotaan mitä siellä on”. Muistaakseni en allekirjoittanut muuta, kuin lapun jossa lähdin kotiin tän koko spektaakelin jälkeen. Lääkäri huusi, että ”Ja mitä me sieltä leikataan!?”. Vastasin, että ”Ei mulla oo mitään aavistusta, mutta nyt leikataan”. Ja lääkäri sanoi viimeisillä hermoillaan, että ”Selvä. Torstaina on aikaa.”.

Ja me leikattiin. Mun vatsassa oli kaikki ihan päin persettä. Suolet solmussa ja klimpissä. Myös plastiikkakirurgi kävi lupailemassa mulle hienon, uuden navan mutta leikkauksen jälkeen en ole kyseisen kaverin naamaa nähnyt enää ikinä. Voitte ehkä arvata, miten hienosti korjausleikkaus sujui eikä hän taida olla enää koko kaupungissa töissäkään. Tuon leikkauksen jälkeen kaikki on ollut suhteellisen hyvin, lukuunottamatta muutamia kipukohtauksia. Ymmärrän ja tiedän, että leikkauksista tulee kiinnikkeitä ja niiden kanssa on opittava elämään, mutta se ei poista mun kiinnostusta omaa terveyttäni kohtaan. Olis ihan kiva, että annettais mahdollisuus pitää itsestään huolta ennen kuin tilanne on akuutti. Mä oon sitä mieltä, että jos potilaalla on kipuja niin niitä ei vähätellä vaan ne tutkitaan kunnolla. Niitä turhasta valittajia mahtuu aina mukaan, eikä heidän vuoksi voi antaa aiheesta valittavien kärsiä. Se kiire-kortti vedetään aina, mutta kuten on nähty niin kyllä ne potilaat jaksaa odottaa jos hoito on odottamisen arvoista. Kun hoito ei ole edes ihmisarvoa kunnioittavaa niin syntyy tällaisia blogitekstejä.

Mulla on nyt ollut jo jonkin aikaa näitä, kovia ”puukoniskuja” alavatsassa vasemmalla. Tiistai-keskiviikko välinen yö oli sen verran kivuliasta, että päätin varata ajan omalle terveysasemalleni. Sain sen samalle päivälle. Lääkäri tutki mut ja sanoi, että välittömästi keskussairaalaan naistentautien lääkärille. Lähetteen piti olla poliklinikalla 15 minuutin sisällä, mutta siinä meni niin kauan että koko poli meni jo kiinni. Yritettiin soittaa ja faksata, mutta mikään ei onnistunut (lähete oli mennyt toiselle polille). Mut siirrettiin synnytysosastolle, jossa odotin vielä 2,5 tuntia koska lääkäri oli kiinni leikkaussalissa – sen ymmärrän tietysti. Lääkäri tuli ja oli erittäin mukava sekä perusteellinen. Munasarjakystia lukuunottamatta mitään hälyttävää ei löytynyt, mutta lääkärin mukaan koko vasen puoli vatsasta oli koholla ja kovan tuntuinen. Sanoi, että uskoo ongelman olevan suolistossa ja mut täytyy lähettää kirurgin juttusille. Tuossa vaiheessa ainut auki oleva paikka oli päivystys ja tiedän, että siellä ei hoideta tämäntyyppisiä asioita. Mä en hakeutunut hoitoon akuutista vaivasta vaan siitä syystä, että saisin tietää tasan tarkkaan mikä vatsassa on vialla. Mikä sisäelin siellä sekoilee. Jouduin uuteen jonotukseen ja pääsin sisälle joidenkin tuntien kuluttua. Lääkäri ei ollut kirurgi ja hän ei tehnyt yhään minkäänlaista tutukimusta. Katsoi päälle ja sanoi vaan, että ”Sun vatsa on erilainen.”. Särkylääkettä ja seurantaa, ei ole akuuttia. Joo ei ole, enkä halua että sen annetaan sellaiseks kehkeytyäkään.

Mä en niin kuin tiedä, että mitä mä enää ajattelen tästä laitoksesta. Sen olen päättänyt, että mitä toimenpiteitä tahansa mulle täytyy tehdä, johon liittyy nahkan avaaminen veitsellä niin se ei tule tapahtumaan Vaasassa. Vatsa on edellee ihan samassa jamassa ja puukoniskut vatsan vasemmalle puolelle jatkuvat. En mä ole huolissani, kun ei kerta akuuttia ole mutta mua ärsyttää se ettei potilaalla ole oikeutta pitää itsestään ennakoivasti huolta. Ainut tapa saada asiaan jokin selvyys on nyt sitten mennä yksityiselle, mikä tuntuu ihan tyhmältä kun samat kirurgit sielläkin on töissä. Esimerkiksi tuolloin 2013 kävin aivan samalla lääkärillä Mehiläisessä (kun ei otettu vakavasti kunnallisella), joka leikkasi mut keskussairaalassa.

Mä en tee nyt kuolemaa, mutta kun koko ajan tuntuu jotain epämääräistä vatsan alueella niin ei se nyt nauratakaan. Tottakai on se mahdollisuus, että tää nyt on vaan jotain väliaikaista mutta on myös mahdollisuus että ei ole. Mulla on ennenkin jäänyt suolet kiinni kiinnikkeisiin ja niistä on tullut suuria harmeja. Olettaisin, että tällaisella leikkaushistorialla vastaanotto olis hieman toinen koska mistään pienestä en koskaan lähde tuonne vinkumaan. Mun ikäiselle tytöllehän siis ainoastaan paasataan alentavaan sävyyn sukupuolitaudeista ja teetetään raskaustesti. Mä en myöskään tarvitse minkäänlaista moralisoivaa puhetta sairaalan tärkeysjärjestyksestä koska jokainen potilas on tärkeä ja se on ihan eettinen olettamus. Nyttenkin oli sellainen tilanne, että olin tasan ainut potilas polilla, lääkäri oli vapaana huoneessaan ottamaan mut vastaan mutta en päässyt sisään, koska lähete ei tullut oikeeseen paikkaan (eikä sitä voitu hakea esim. mun nimellä jostain tietokannasta, koska luulisin että nää ”lähete meni väärään paikkaan” tilanteet ei kovin harvinaisia ole). Siellä me seisottiin ja ihmeteltiin. Tosin isot pisteet kaikille sairaanhoitajille, jotka hoitivat hommansa erittäin hyvin. Hommat prakaa kyllä jostain muusta päästä.

No se siitä. Huomenna aloitan taas kovan treenijakson ja elelen tämän vatsan kanssa niin hyvin, kuin kykenen. Peruskunto on hyvä ja mun kipukynnys on kasvanut joten kyllä tämän kanssa pärjää joten kuten, enkä anna sen ottaa valtaa tämän enempää. Kai se itsestään ilmoittelee, jos hätä on kovempi.

Ja pahoittelut valittavasta tekstistä. Lupaan kirjoittaa ensi viikolla jotain positiivisempaa. 😉

jessica

10 vastausta artikkeliin “KEVENNYS JA 7 TUNNIN SAIRAALAREISSU – DIEETTI VKO7”

  1. Tätähän se on. Lääkärit ei jotenkin hyväksy, jos potilaassa on vikaa, jota ei oppikirjoilla voida selittää. Itselläni vuosi sitten todettiin parantumaton maksasairaus, jonka löysin juurikin vatsakipujen vuoksi. Onneksi näkyi verikokeessa niin lääkärit otti silloin heti tosissaan. Kuitenkin nyt vuoden tässä sairautta seuraillen lääkäreitä ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa mun vaivat. Ensinnäkin joka kerta kun juttelen kontrollipuhelua lääkärin kanssa, se on eri tyyppi. Eri lääkäri jolla on eri mielipiteet. Osa sanoo että saat syödä lääkkeitä, osa sanoo että et todellakaan. Osa sanoo että ei ne vatsakivut ikinä ole maksavaivoista johtuneet, osa sanoo että tottakai se on maksa mikä kipuilee. Mutta ketään ei kiinnosta puhua sairaudesta enemmän kuin on pakko ja jos jotain satun kysymään, niin huokaillaan ja vastataan kuin tyhmälle. Kertaakaan en ole puhelua lopettanut ja ollut hyvällä mielellä, vaikka uutiset olisivat olleet ihan hyviä. Niin ärsyttäviä ne lääkärit osaa olla, etenkin vatsapolilla.

    • Kirurgithan on tunnetusti sairaalamaailmassa ”ylijumalia”, etenkin vatsaelinkirurgit 😣 en siis ihmettele yhtään noita puheluita, kuulostaa hyvin tutulta.

      • Yritin juuri varata aikaa yksityiselle, jossa on oikeasti hyvä vatsaspesialisti mutta on ehkä lomalla kun seuraava vapaa aika vasta kuukauden kuluttua. Jotenkin elättelen vielä toiveita, josko se oikea lääkäri osuis kohdalle ja yllättyisin positiivisesti.

    • Voimia tuohon taisteluun. Toivotaan, että joskus sattuis sellainen lääkäri vastaan jota kiinnostais kunnolla. Se on kyllä tosi huono homma, kun henkilökunta vaihtuu ja tuntuu että kukaan ei ehdi syventyä tietyn potilaan tilanteeseen.. 🙁

  2. Yks mikä tuli mieleeni, voisko olla divertikuliitti. Todettiinko sulla paksusuolessa umpipusseja eli divertiikkeleitä kun maha avattiin aikoinaan? joskus ne pikku pussukat paksusuolessa voi tulehtua. Tai olisko mahollista että paksusuoli olis ärtynyt vaikka jostain ruoka-aineista? Käytätkö keinotekoisia makeutusaineita? Toki kiinnikkeetkin aiheuttaa kipuja. Onko ummetusta tai onko vatsa ollut kovalla? Tuossa muutamia vaihtoehtoja mitä tuli äkkiseltään mieleen. Toivottavasti syy selviää ja saat apua vaivaan. 🙂

    • Ei ole todettu, enkä usko että johtuu siitä. Mitään ruoka-aineherkkyyksiä mulla ei ole, eikä muutenkaan toiminnallista vikaa mikä on suuri syy siihen ettei oteta tosissaan. Jos vatsa toimii niin silloinhan on kaikki hyvin, ilmeisesti. Ja tosiaan aika hyvin sitä on oppinut tunnistamaan kivun laadun ja kohdentamaan tarkan paikan, kun näiden kanssa on ihan vauvast asti taisteltu. Kaikki on lähtösin syntymästä (gastroskiisi) ja kiinnikkeet on iso riesa. :/

  3. Eipä täällä Helsingissäkään tää terveydenhuolto pelaa kun yksityisellä puolella (joka maksaa hunajaa). Mäkin tappelin yli 2v saatanallisten selkäkipujen kanssa, isä sai kantaa mut monesti ensiapuun kun tunto hävis jaloista enkä päässyt itse ylös. Mulle sanottiin että mulla on vaan noidannuoli ja päässä vikaa (vaikka mulla on selkä kuvattu joskus missä näkyi pieni pullistuma). 2 vuotta myöhemmin kun jouduin osapalkalle duunistakin kun en suoriutunut työtehtävistäni näiden selkäkipujen takia, niin mä todellakin kyllästyin. Menin yksityiselle, vaadin magneettikuvat jne ja siellähän siitä pienestä pullistumasta oli kehittynyt saatanallisen iso välilevypullistuma/repeytymä. Ei ollut vasemmanpuolen halvaantuminen enää kaukana. Että joo, päässähän mulla oli vikaa 😀 Vatsavaivojenkin kanssa on tullut tässä yli vuosi tapeltua mutta kukaan ei jaksa tutkia asiaa sen enempää (tämä siis julkisella puolella). Verikokeissa kun ei näy mitään, niin ei olevinaan tarvii tutkia enempää. Suomen terveydenhuolto, fuck you!
    Mut sä oot kyllä Jessika helvetin kova mimmi. Oon lukenut sun blogia alusta saakka ja saan aina susta ihan helvetisti motivaatiota. Olet todella upea tapaus ja toivotan sulle hurjasti tsemiä kaikkeen mitä ikinä teetkin 🙂 <3 Ja älä lopeta kirjottamista! Ever!

    • Kiitos paljon! Kyllä näitä hurjia tarinoita kuulee vähän liian usein ja verikokeet ei ole ennenkään kertoneet mitään todellisesta tilanteesta. Nämä perus selitykset ”Ei sulla, kun oot niin nuori”, ”Se on niin harvinaista” yms. on raivostuttavia, koska joku on aina se kenelle osuu se harvinainen juttu vaikka olisikin nuori. Kauheeta taistelua oman terveyden eteen, blaah!

      Mutta ei oo muuta vaihtoehtoa, kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja se mitä vastaan tulee selätetään. 😉

  4. No huhhuh! Mulla kyllä välillä loppuu ymmärrys terveydenhuollon suhteen, itsekin olen saanut kamppailla nimenomaan vatsaoireiden vuoksi. Viimeksi eilen odottelin koko aamun päivystyksessä. Minulla on todettu Crohnin tauti, ja diagnoosin vuoksi moni lääkäri ottaa enemmän todesta nykyisin. Silloin kun ei vielä ollut diagnosoitua sairautta sain monesti myös kuulla että ”ei voi olla mitään kun oot niin nuori ja terve”. Samoin raskaustestit, pissatestit ja mielenterveysvihjailut ovat tulleet erittäin tutuiksi.
    En voi sanoa muuta kuin että suuret tsempit sinulle! Oot kokenut jo vaikka mitä terveytesi tiimoilta, hienoa että jaksat jatkaa kamppailua! Kyllä sieltä se vatsaspesiaali lääkäri vielä löytyy 🙂

    Oot huippu!<3
    ~Heidi K.
    https://heidikinnunen.wordpress.com/

    • Kiitos tsempeistä, tulee tarpeeseen! Voi olla, että asia menee nyt eteenpäin kun soitin sairaalaan ja ainakin hoitaja tuntui ottavan vakavasti. Kerroin, että alkaa huumori loppua ja niin paljon on kohdallani tehty hoitovirheitä, etten hyväksy niitä enää. Haluan hoitoa ja haluan nähdä kirurgin, kuten oli tarkoitus tapahtua. Sormet ristissä, että menee hyvin.

      Toivotaan, ettei sunkaan tarvitse enää vastaavaa kokea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 18
Tykkää jutusta