HYVINVOINNIN LÄHETTILÄS?

En pidä itseäni vieläkään hyvinvoinnin lähettiläänä. Tai ehkä pidänkin, jos saan mahdollisuuden selittää mitä se mulle tarkoittaa. Sanaan hyvinvointi liittyy paljon sellaista, mitä en itse halua myydä ja myös paljon sellaista mihin en välttämättä itse pyri — Tiedän, että siihen hommaan löytyy parempiakin myyntikasvoja kuin minä. Mua kiinnostaa relevantti määrä hyvinvointia, mutta balanssin ja monipuolisen liikkumisen sijaan olen enemmän kiinnostunut tarkkarajaisemmasta ja tavoitteellisemmasta tekemisestä. Myönnän kuitenkin sen, että yhä useammin hyvinvointia lähemmäs päästään opettelemalla mielellistä balanssia. Ihmiset ovat niin äärimmäisen stressaantuneita, eivätkä peittele sen myöntämistä, että juuri muuta ratkaisua ei ole. Stressi ja uni ovat oikeasti jokaisen ihmisen elämässä muuttuvia ja näiden kahden ympärillä pyörivä hysteria on lähtenyt aika kovasti lapasesta. Yritetäänkö meille nyt opettaa, että on epänormaalia kokea työstressiä tai herätä yöllä vessaan? Ajoittaista kovaakin stressiä tai väsyneitä, vähäunisia jaksoja mahtuu lähes jokaisen elämään enkä mä ainakaan väitä että ne yksinään tekee ihmisestä pahoinvoivan. En suosittele murehtimaan näistä sen enempää vaan ennemmin tekee parhaansa kulloisellakin hetkellä ja se riittää.

Vaikka tänä päivänä erilaisia liikkumisen ja syömisen muotoja ilmaantuu kuin sieniä sateella niin ei se ole suurimman osan ongelma valita näistä sopivat muodot. Ongelmat ovat niitä tuttuja: yhteen asiaan keskittyminen, itseluottamus ja kärsivällisyys. Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää, että me liikkujat ja ”hyvinvoinnin” parissa työskentelevät tarjotaan erilaisia näkemyksiä tai näytetään esimerkillämme eri tyyppisiä ratkaisuja päästä johonkin lopputulokseen. Hyvinvointi tarkoittaa mulle omaa tervettä suhtautumista siihen mitä tekee ja tämä taas on hyvin henkilöstä riippuvaa. Ei ole yhtä reseptiä, joka toimii kaikille. Se mikä on toisen hyvä voi olla toisen paha. Hyvinvointi on siis ennen kaikkea subjektiivinen kokemus ja tuntuu omituiselta, että esimerkiksi ravinnon ja liikkumisen piirissä sanaan hyvinvointi liitetään vahvasti tietyt asiat ja kaikki niiden ulkopuolelle jäävä onkin sitten pahoinvointia. Se on aivan totta, että kyse on kokonaisuudesta ja mikään satunnainen valinta ei ole se mikä loppupeleissä ratkaisee.

Tavoitteellisuus mielletään hirmu negatiivisesti ja yhdistetään helposti stressiin ja ankeaan, suoritusmaiseen elämään jota toteutetaan äitini sanoin hampaat irvessä. Ääriesimerkkinä siis jonkin lajin huippu-urheilija, joka elää lajilleen ja lajillaan, toteuttaa sitä erittäin määrätietoisesti päivästä toiseen. Onko hän automaattisesti hyvinvoinnin vastakohta? Ei ole. Mutta, jos ei-ammatikseen-urheileva elää ikään kuin kaavamaisesti niin sitä ei katsota hyvällä. Mä koen, että kroonisesti stressaantunut ja ravinto- sekä treeniasioista jopa ahdistusta kokeva ihminen ei vaan välttämättä ole koskaan sopinut tai tule koskaan sopimaankaan tarkkaan ja tavoitteelliseen tapaan vaikkapa liikkua. Ei tarkoita sitä, että vika olisi tavassa tehdä tai tekijässä vaan näiden kahden sopimattomuudesta toisilleen. Aivan, kuten kaikki ihmisetkään eivät vaan sovi toisilleen. Tai voi olla, että joskus tulevaisuudessa on mahdollista tehdä asioita samaan aikaan tavoitteellisesti, armollisesti ja ilolla, kunhan on ensin käytetty aikaa mentaalipuolen treenaamiseen.

Balanssi on ajatuksia. Balanssin ei ole pakko tarkoittaa terveellisen ja epäterveellisen ruoan yhtälöä ihmisen elämässä. Tai työn ja loman suhdetta. Tai treenin ja levon suhdetta. Ei se ole niin mustavalkoista. Siinä on aivan merkittävä ero, kun rennon letkeän tyypin laittaa noudattamaan jotain tarkkaa systeemiä ja hän asettaa itselleen korkeitakin tavoitteita. Sitä on mukava katsoa vierestä ja homma rullaa eteenpäin kuin itsestään. Tällainen tyyppi keskittyy usein oleelliseen sen kaiken ylimääräisen tilpehöörin sijaan. Kun jo valmiiksi yli-stressaantunut ihminen vielä kaiken muun kukkuraksi asettaa itselleen, usein hyvinkin spesifejä ja nopean aikataulun tavoitteita, ja lähtee esimerkiksi noudattamaan ravinto- ja treeniohjelmaa niin siitä ei välttämättä seuraa mitään kovinkaan hyvää. Kokonaisuuden sijaan keskitytään aina ykistyiskohtiin ja jotenkin tämä alkaa olla jo liiankin tuttua. Nautinto tulee harvoin tekemisestä, se tulee syömisestä, se tulee kaikesta sellaisesta jolla saadaan hetkellisesti ajatukset pois omasta, kovasta stressistä ja ToDo-listoista. Tällöin ruokavalio tai ostettu treeniohjelma ovat usein vaan hetkellisiä keinoja saada ajatukset muualle siitä, mikä pinnan alla oikeasti kuohuu.

Asioita voi tehdä tavoitteellisestikin armollisuudella ja järkeyydellä. Sehän lähtee itsestään ja rakkaudesta tekemistä kohtaan. Jos pakottaa itsensä muottiin, mikä ei tunnu hyvältä, liikkuu vaan ulkonäön vuoksi niin lopputulos ei yleensä ole ainakaan hyvä psyykkinen olotila. Ihminen myös usein arvioi itse itseään joko vähän yläkanttiin tai alakanttiin esimerkiksi jaksamisen tai ravintotottumusten suhteen, mikä vaikeuttaa hirmuisesti terveen minäkuvan rakentamista. Se, että joku nauttii rutiineista ja vaikkapa aivan pilkuntarkasta tekemisestä on monelle vaikea ymmärtää. Rutinoituneelle ihmiselle taas on vaikea ymmärtää, miten joku voi nauttia kauhallisesta bearnaisekastiketta ruokansa päällä tai sohvalla loikoilusta. Se vaan on tällä hetkellä niin IN tuoda esille sitä, miten onneton olinkaan kun tein näin. Miten kankeaksi tulin, kun kävin vaan salilla ja miten huono itsetunto minulle tuli kun punnitsin ruokani. Okei – se ei sopinut sulle tehdä asioita noin, mutta onko vika todella ollut pelkästään salitreenissä tai kotitalousvaakassa vai suhtautumisessa, mielen treenaamattomuudessa, motiveeista lähteä moista edes tekemään. Sama homma toimii toisinkin päin: sokeri/maito/kofeiini/poikaystävä/gluteeni pilasi elämäni. Ei sekään välttämättä aivan yhdestä asiasta kiinni ole. Hyvinvointi-alaan liittyy myös paljon trendejä, joista tällä hetkellä tavoitteellisuus ei ole korkeimmalla vaan johtoasemaa vetää lepo. Mikä ei ole lainkaan huono asia, sen oltua niin kauan vaiettuna. Kunhan pidetään mielessä, että väsymys ja ylikuntotila eivät ole toistensa synonyymit.

Mä oon itse nähnyt ja kokeillut montaa eri tyyliä ja ajatustapaa näiden asioiden toteutuksessa. Mielestäni kenenkään ei tarvitse liikkua monipuolisesti voidakseen hyvin: viikon aikana tulee salitreeniä, juoksulenkkiä, venyttelytunteja, koiralenkkejä, spurtteja ja työpaikan sählytreenit. Kuntosaliharjoittelu on esimerkiksi mulle niin täynnä mahdollisuuksia, että suurimmaksi osaksi joudun pidätellä itseäni tekemästä liikaa kaikkea. Toiselle juoksukunnon parantaminen on aivan riittävän monipuolista. Monipuolisuus tulee sen kautta, että hallitsee oman kehonsa aika lailla täysin, on liikkuvuutta, intoa, mielikuvitusta, palavaa halua ja tutkimusmieltä. Kenenkään ei myöskään tarvitse syödä viikon jokaisena päivänä ja jokaisella aterialla monipuolisesti kalaa, riisiä, avokadoa, kasviksia, marjoja, ripaus sitä ja toinen tätä. Monipuolista syömistä voi ajatella päivätason sijaan viikkotasolla, eikä 10 erilaisen hedelmän lisääminen ruokavalioon ole ainut, tai ainakaan toimivin ratkaisu, monipuoliseen syömiseen. Ei tarvitse pitää herkkupäiviä, jos ei tykkää sokeriövereiden sivuoireista tai sitten voi pitää jos se on tärkeä tapa nauttia viikonlopusta ja pitää sosiaalisia suhteita yllä.

Me halutaan usein ajatella, että hyvinvointia tukemaan ja parantamaan tarvitaan nimeomaan tämä omega3-kapseli tai, että juuri aamupalan yhteydessä juotu vastapuristetun luomu-sitruunan mehu on avain onneen. Niin simppeleitä nämä hyvinvointi-asiat eivät kuitenkaan ole (olisipa). Myös se ilmiö, että tavallaan kerätään motivaatiota ja lähdetään sen huippumotivaation kanssa noudattamaan jotain uutta ja ihmeellistä on yleistä. Kun matkalle osuu yksi kivi tai kanto niin motivaatio laskee ja hommat menee pipariksi. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun se uusi ja ihmeellinen alkaa muuttua tavalliseksi ja rutiiniksi. Me halutaan lisää! Tämä on aivan yhtä lailla naisten kuin miestenkin keskuudessa tapahtuvaa. Pitkäjänteisyys ja tavoitteen kanssa eläminen ei ole meidän vahvuus. Mieluummin valitaan kolme viikkoa täysillä näin ja kahden viikon loma Turkissa. Sitten taas 3 noin ja 2 näin. Ruuvia kireämmälle.

Hyvinvoinnin vastakohta on pahoinvointi. Jos ihminen kokee voivansa huonosti niin jotain täytyy muuttaa. Muutos tarkoittaa jokaiselle eri asioita, joten tiedustele itseltäsi että mikä on todella se asia mitä nyt tarvitset. Onko se tarkka tavoite, onko se sääntöjä, onko se loma, tyttöjenilta, treenityylin muuttaminen, kasvisruoka? Onko ongelma jossain aivan muualla kuin syömisessä tai treenimotivaatiossa? Esimerkiksi parisuhteessa tai siinä, ettet osaa sanoa ei ja teet töitä ympäri vuorokauden. Ylipäänsä lyhyet ajanjaksot laittaa ihmisen antamaan 110%, mikä taas on vaikkapa elintapojen muuttamisen kannalta vääristynyt käsitys. Elämää ei voi elää niin ja pysyvää muutosta ei tehdä kuureilla. Samaan aikaan kuitenkin se, että näkee ja kokee pystyvänsä suuriin lisää uskoa itseensä eli haastetta täytyy olla. Ihminen oikeasti motivoituu älyttömästi itsensä voittamisesta. Kaksipiippuinen juttu siis, jossa jälleen kerran mielen on oltava aktiivisesti ja kypsästi mukana. Vaatii aivan hulluna toistoja tulla sinuksi uuden kanssa, joten tapojen muuttamiselle on annettava pitkäaikainen mahdollisuus. Sellainen ajanjakso, jossa tulee takuulla vastaan nousut ja laskut — vain näin oppii ottamaan uuden osaksi elämää terveellä ja pysyvällä tavalla.

Mulle hyvinvointi on siis sitä, että mieli voi hyvin. Ainakin useammin kuin huonosti. Mikään elämätyyli ei kuitenkaan poista ihmiselämän raadollisuutta ja vastoinkäymisiä.

jessica

2 vastausta artikkeliin “HYVINVOINNIN LÄHETTILÄS?”

  1. Asiaa kirjoitat!!! Mua vaivasi yhdessä vaiheessa se, kun en ole yhtään sellainen go with the flow tyyppi ja sitä kovasti hehkutettiin, mua ahdistaa yrittää olla armollinen itselleni ja tehdä asioita vain puoliksi ja rennosti ja katsotaan mielellä 😀 Mä rakastan rutiineja ja tavoitteita ja sitä että saan tehdä asioita tavoitteellisesti, vaikka se ei kovin muodikasta olekaan.

    • Ihan sama juttu omassa tekemisessä, mutta terve asenne on löytynyt vasta vuosien jälkeen vaikka ulkoisesti moni homma saattaa näyttääkin suhteellisen samalta ennen ja nyt. Asiakkaiden kanssa täytyy enemmän pystyä näkemään, että mikä olis just tälle ihmiselle se mitä hän tarvitsee voidakseen paremmin. Monesti voi joutua ehdottaa jotain muuta mitä asiakas oli alkujaan ajatellut, jos sen vaan näkee että karatan kaueammas psyykkisestä terveydestä toteuttamalla X-tyyliä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta