ARVASIN, ETTÄ TÄSSÄ KÄY NÄIN!

Tuntuu, ettei aika ole mennyt koskaan näin vauhdilla kuin nyt. Aamulla silmät auki ja hetken päästä ollaankin jo pää tyynyssä, koko ajan on viikonloppu tulossa mikä tarkoittaa yhtä viikkoa vähemmän kisoihin. Mä oon niin kova jännittämään, että varmaan pilaan hommani sillä jos ei mitään muuta ilmaannu tielle. Huomatkaa positiivinen asenne ja suomalaiselle tyypillinen kyky nähdä asioiden valoisat puolet. Ei, mutta jos rehellisiä ollaan niin onhan tää aivan mieletöntä odottamisen aikaa ja ihan pian ollaankin jo kisamatkalla. Mun hartain toive olisi se, että oon oikeasti kunnossa sinä päivänä kun auto startataan eikä tarvis stressata siitä. Oon pahimmillani todella kova stressi-ahdistus-möykky ja pahoitteluni jo etukäteen heille, jotka tulevat tänä vuonna kisaviikonloppuani lähietäisyydeltä todistamaan. Helppoa se ei tule olemaan, mutta selviätte kyllä. 😀

YOUTUBESSA UUSI VIDEO

 

Ennen kisoja on vielä muutamia asioita hoidettavana ja niitä onkin tarkoitus alkaa vielä tällä viikolla järjestämään.

  • Hotelli: OK, varattu.
  • Matkat: OK, menemme omalla autolla.
  • Väri: OK, varasin Jan Tanalta suihkurusketuksen.
  • Bikinit: Hoidossa. Haen bikinit parin viikon päästä Tampereelta. Niiden kanssa saa toki jännittää vielä.
  • Hiukset ja meikki: OK, varasin Katarina Lagukselta molemmat.
  • Korut: OK.
  • Liput: OK, kaikille hommattu.
  • Piilolinssit: Hoidettava ASAP! Kävin tänään ottamasta asiasta selvää, mutta mun täytyy ensin saada silmäni kuntoon. Mahdollinen silmätulehdus tai muuten vaan tosi ärtyneet tällä hetkellä.
  • Kampaaja: Varattu.
  • Hieronta: Hoidossa, varattu. Tämän viikon sunnuntaina ja sitten vielä kerran ennen kisoja.
  • Kynnet: Mietin liimattavia, mutta katsotaan…
  • Sokerointi/karva-asia: Mietin vielä tätä karvojenpoisto-operaatiota, että millä metodilla sen tällä kertaa tekisi. Ihohan mulla on superherkkä. Sama juttu ihon kuorinnan kanssa, eli täytyy hakea joku hellävarainen tuote.
  • Muuta merkittävää? Kerro, jos tulee mieleen.

Fiilis on kaiken kaikkiaan hyvä, vaikka olotilat vaihtelevat päivästä riippuen voimakkaastikin. Mua ei haittaa olla puolikuutamolla silloin, kun ei ole mitään tähdellistä tehtävää mutta tilanteet jotka vaativat läsnäoloa ja skarppaamista eivät tunnu kivoilta hoitaa jos käy hitailla. Tärkeintä olis pystyä olee stressaamatta turhia ja ottaa suhteellisen rauhallisesti, keskittyä treenaamisen lisäksi vahvasti lepäämiseen ja sitä rataa. Melko vastakohta sille, mitä moni normaalisti duunailee tässä suorittamisen maailmassa. Tuntuu nyt ehkä vähän hölmöltä avata näitä kisajuttuja täällä, kun kenenkään on vaikea päästä mun pään sisään jossa nää asiat pyörivät ympyrää yhä voimakkaammin, mutta eiköhän tästä kuitenkin kiinni saa. Joskus aikaisemmin kirjoitin siitä, että en löydä sitä sisäistä fitness-Jessicaa millään ja kisojen ajattelu ei herätä tunteita. Sanotaan vaikka niin, että tilanne on heittänyt häränpyllyä. Sama juttu koskee sitä ”tämän” lopettamista, kun nyt ei tekis mieli luopua enää millään. ARVASINHAN mä, että näin tässä käy.

Tässä on yksi elävä esimerkki siitä kuuluisasta intohimosta. Oonhan mä ennenkin todennut, että fitness on mulle sellainen maailman isoimmalla I-kirjaimella, mutta kun piti taukoa kilpailemisesta niin siinä se vähän hämärtyi ja ihan hyvä niin koska jatkuva intohimossa eläminen on jo pakkomielle. Kun vaan lähtee tekemään niin tunteetkin voimistuvat. Oli kyse sitten motivaatiosta, tuloksista (ja sitä kautta motivaatiosta), tekemisen laadusta ja rutiineista tai sitten sen tajuamisesta, että tää ei oo mua varten. Tekeminen vahvistaa tunteita ja mä nyt näköjään satuin tykkäämään tästä vieläkin. Tai taas. Toisaalta pakkohan sen on tässä vaiheessa tunteita herättää, että on saattamassa loppuun pitkää projektia ja kisojen jälkeen on sitten aika kasata ajatuksia kunnolla, kun on sielu ravittu ja saanut jossain kohti vähän etäisyyttä tähän kaikkeen.

Mä yritän parhaani mukaan nauttia tästä ajasta, koska kuten kirjoitin viimeksi niin nää on ne hetket mitkä jää mieleen. Enhän mä missään nimessä tahdo luoda hyvästä reissusta huonoja muistoja! 🙂

 

jessica

2 vastausta artikkeliin “ARVASIN, ETTÄ TÄSSÄ KÄY NÄIN!”

  1. huhuh oot UPEA.
    Millaisia liikkeitä suosittelet kun haluan treenata käsivarsistani ”lihaksikkaan laihat”? Oma tilanteeni on se että en halua enää hartiaseutuni leveentyvän mutta haluan saada käsivarsiin voimaa ja muotoa.

  2. Oiii! Vähänkö upea asenne-asu! Tämän haluaisin nähdä ehdottomasti kadulla vastaantulijalla ja saada jo näkemisestä keväistä energiaa, vaikka lunta tuiskuttaisi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 45
Tykkää jutusta