ÄLÄ HEI OO TOLLANEN

Meinasin, että en kirjoita aiheesta omia muistiinopanojani pidemmälle, koska todennäköisesti ainoastaan lietson, mutta eihän tässä pian voi kirjoittaa enää mitään jos tolle linjalle lähtee. Oon saanut viime aikoina totuttua enemmän palautetta mun vakavavuudesta. Tai ehkä ollut vaan enemmän tekemisissä ihmisten kanssa ja todellisuudessa suhdeluku on pysynyt samana, koska ainahan mua on sellaiseksi kuvattu ja kehotettu, että ”älä hei oo niin vakava”.

Mä oon itse ihan tietoinen asiasta ja aivan samalla tavalla, kuin ylipainoiselle vihjailu yhden tutun onnistuneesta painonpudotuksesta ja tiedottaminen pullassa olevasta sokerista on pelkästään toisen tyhmänä pitämistä, niin on luonteenpiirteisiinkin tarttuminen. Mun vakavuus on voimakas piirre minussa ja sellainen, mikä ei lukeudu myöskään omiin suosikki-ominaisuuksiini. Sen vuoksi tai sen ansiosta kaikki mun voimassa olevat ihmissuhteet, parisuhdetta lukuunottamatta, ovat luonteeltaan jonkinasteisia ammattisuhteita. Joskin suurin osa onneksi melko vaivattomia sellaisia, eivätkä turhan asiallisia kuitenkaan. Mun kanssa ei jutustella muuten vaan, vaan muhun ollaan yhteydessä ja tottakai tunnen, että välillä pullo viiniä tekis mulle todella hyvää. Niin hyvää, että voisin jopa luopua omista juomiseen liittyvistä periaatteistani.

Mä oon antanut monesti halukkaiden lukea rivien välistä, että ”heh heh, elämässä on välillä vähän kaikenlaista”, eikä nää asiat ole dieettejä, silmätulehduksia tai vatsaleikkauksia. Eli niitä vakavempia asioita, joita saatan tuoda välillä sosiaalisessa mediassa esille ikään kuin elämän haasteina. Henkilökohtaisesti mun elämä on ollut ihan aina vakavaa ja pyörinyt oikeasti vakavien aiheiden ympärillä. Tällä hetkellä menee moneen muuhun hetkeen nähden aika hemmetin hyvin siinä mielessä, että olen kaikessa vakavuudessani kyvykäs esimerkiksi kirjoittamaan blogia ja harrastelemaan tässä jonkinasteista luomista. Elämä tekee meistä tietynlaisia ja, vaikka mitään dramaattista vakavoittavaa asiaa ei tapahtuisi juuri nyt, niin se mitä on tapahtunut tai minkä tietää olevan edessä vaikuttaa ainakin muhun. Se on yksi mun unelma ja tavoite rakentaa uusi suhtautuminen elämään, mutta kisadieetillä muutos ei tule tapahtumaan. Tää on aivan liian vakavaa hommaa, tavoitteellisuus on sellaista, suorituspaineet ovat sellaisia ja itsekriittisyyteni on ehdottomasti sellaista. Ei itseään muuteta ihan noin vaan.

En oikeastaan juurikaan pidä siitä, miten helpoksi elämänviisauksien jakaminen on netissä tehty. Tutut ja tuntemattomat analysoivat sua ja antavat sulle satunnaisiin kohtaamisiin tai some-persoonaasi perustuvia neuvoja tai vielä pahempaa…niitä luonneanalyyseja! On olemassa fraaseja, kuten ”kyllä se siitä” tai ”päivä kerrallaan”, joita voidaan käyttää monessa tilanteessa mutta tietämättä tarkemmin kenelle ja milloin näitä käyttää, on tiedettävä jotain enemmän. Tottakai ymmärrän, että kyse on kommunikoinnista ja osallistumisesta, mutta ehkä pääsette kiinni syvempään ajatukseeni. Mulle tää kaikki some-säätö on ihan puhdasta ajanvietettä, eikä kukaan voi tietää millaisessa tilanteessa olen ollut vaikkapa vartti ennen jonkin jutun julkaisemista. Voi hyvin olla, että julkaisen kivan kuvan siitä syystä, että siitä tulee mulle itselleni parempi fiilis. Mitä enemmän postaan, sitä huonommin todennäköisesti voin. Kun mulla on kivaa oon aina hiljaisempi. Mä en koskaan julkaise sen takia, että mun feedi houkuttelis kaupallisiin yhteistöihin tai suuriin seuraajakuntiin tai, että saisin tehtyä siitä kauniin yhtenäisen. Sieltä löytyy kuitenkin sanoma, jos sen haluaa nähdä ja tiedän että joku tajuaa mistä on kyse.

Mun antama kuva ulospäin on todellisuutta paljon laimeampi ja oikea minä on vähintään sanavalmis ja fiksu. Oli se suomalaiselle miten ylimielistä tahansa sanoa, niin enhän mä mikään tyhmä ole. Tää kirjoittaminen tuo eniten ”mua” esille ja tällä on ihan aito merkitys mulle itselleni, vaikka pintaraapaisusta on edelleen kyse. Harvoin reagoin tosielämässä yhtä vaisusti mitä netissä. En todellakaan ole vapautunut itseni jossain 10sek insta-videossa, enkä voisi kuvitella kuvaavani itseäni kadulla pelleillen. Toiselle itkeminen on pyhää ja henkilökohtaista, mutta mulle se on juuri päinvastoin eli aito riemu on sitä mitä ehdottomasti vähemmistö mussa näkee. Jotta mun elämä olis enemmän naurua ja hauskanpitoa niin tyyliin kaiken pitäis muuttua ympäristössä, minussa, työssä, ihmissuhteissani ja ehdottomasti menneisyydessäni. Osaan myös kunnioittaa suuresti sitä kaikkea, mitä mulla on vaikka se on tehnyt musta tällaisen.

jessica

5 vastausta artikkeliin “ÄLÄ HEI OO TOLLANEN”

  1. En ole somessa sinua seurannut sen enempää kuin satunnaisen blogitekstin silloin tällöin lukenut. En siis tiedä mistä tekstissä on pohjimmiltaan kyse, mutta minulle välittyi siitä vahva tunne. En tiedä oliko se sama tunne mitä koit kirjoittaessasi, mutta kokemani tunne sai ajattelemaan, että tämä teksti on aitoa etkä yritä esittää muuta kuin olet. 🙂 kiitos kun jaoit ajatuksiasi, antoi aihetta omillekin pohdinnoille!

  2. Tää oli hyvä kirjoitus! Mulle sun instan perusteella on välittynyt juurikin kuva vahvasta ja älykkäästä ihmisestä, jolla on selkeä tavoite elämässä. Sun sivu on juurikin perinteisistä yhteistyö-perseenherutus-tileistä poikkeava, ja siksi siitä tykkäänkin. Eikä siinäkään siis mitään, jos joku sillä tavoin haluaa itsensä tuoda esiin.
    Aluksi itsekin ehkä ihmettelin vakavuuttasi, mutta samalla se oli piristävää, sinun ei tarvinnut esittää olevasi mitään muuta kuin olet. Olen myös kokenut elämässä asioita joiden takia on välillä vaikea luottaa ihmisiin ja uskoa elämän kantavan. Olen kuitenkin oppinut siihen hyvien kokemusten kautta uudelleen ja hyväksynyt myös menneet asiat osaksi itseäni. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rakkautta elämääsi.

  3. En oo koskaan ymmärtänyt toisen luonteen kommentointia ilkeään sävyyn. Kaikenlaisesta muusta arvostelusta puhumattakaan. Ite oon saanut kuulla, varsinkin nuorempana, siitä että oon aina ollut vähän hiljanen. ”Puhuisit vähän enemmän”. Kaikelle kun on syynsä ja jokainen on just sellanen mitä elämä meistä on muovannut.

    Sä oot ihan huikee tyyppi ja kirjoittaja. Oon aina ajatellut, että oot tosi älykäs ja jotenkin ’astetta syvällisempi’. Sun juttuja on kiva lukee just siks, että niitä jää usein pohtimaan jälkikäteen. Toivon että saan jatkossakin lukee juuri sun tyylisiä postauksia ja pohdintoja, oli ne vakavia tai ei.

  4. Mistä tuo sun niken paita tuossa on? Tai mistä sen löytäis vaikka netistä?

  5. Mahtavaa, että kirjoitit aiheesta. Yleensä tulee seurattua somessa ihmisiä, jotka pystyvät tekemään aidosti sen oman juttunsa. Elikkä heidän erikoisuus ja omanlaatuisuus tulee esiin. Hävittäisin somekanavat elämästäni jos kaikki ois yhtä massaa. Voin kyllä arvata myös mistä nämä saamasi kommentit on tullu. Selvästikin ihmisenlukutaito on hukassa.. En ole tainnu kuitenkaan nähdä yhtään videota missä et olisi edes hymyillyt😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 68
Tykkää jutusta