AEROBINEN HARJOITTELU JA LIHASKASVU

Joskus aikoinaan ehkäpä miesten suusta lähtöisin oleva väite, että aerobinen treeni estää  lihaskasvun on toivon mukaan jo vähän kuolemassa. Samoin, kuin bulkkaaminen ja ääripääajattelu näissä asioissa. Aivan yhtä lailla voitais tehdä yhteenvetoa siitä, miten huono aerobinen kunto vaikuttaa salitreeniin ja sitä kautta lihaskasvuun eli kokonaisvaltaisesti toimiva kroppa on avain kehitykseen. Uskon, että aerobista treeniä kritisoidaan puhtaasti siistä syystä että osa ei jaksa tehdä sitä. En ole koskaan huomannut, että salitreeni kärsisi tehokkaiden cardioiden vaikutuksesta vaan päinvastoin, se paranee samalla kuin aerobinen kuntokin. Tehokkaan treenin tekeminen huonolla aerobisella kunnolla vs. hyvällä aerobisella kunnolla ovat kuin yö ja päivä. Tänä päivänä ihan ammattilaistason kehonrakentaja-miehetkin tietävät aerobisen harjoittelun tärkeyden (oli sitten meneillään mikä tahansa on/off-season) jo pelkästään terveyssyistä: mm. verenpaine, sydämen kunto ja aineenvaihdunta. Ne ”kovat” treenaajat, jotka eivät edes lämmittele ennen jalkatreeniä ja meinaavat saada sydänkohtauksen rappusissa eivät ole niitä keiltä ottaisin minkäänlaisia neuvoja treeni- taikka ravintopuolella. Uskon siis, että ajatus aerobisen lihasta polttavasta vaikutuksesta tulee jostain aivain muualta kuin naisten fitness-urheilusta, terveestä kehonmuokkauksesta ja urheilullisen ulkomuodon tavoittelusta. Ei ole mitään syytä vältellä kaikkea sykettä nostattavaa liikkumista siinä pelossa, että patti ei kasvaisi ja täytyy myös pitää mielessä että nainen ja mies ovat kaksi eri asiaa.

Mikäli ongelma on kehityksen hitaus niin syy lienee kokonaisuudessa, eikä yhdessä palasessa. Salitreenin täytyy olla riittävän tehokasta, raskasta ja oikein suoritettua jotta se kehittää lihasta. Kehotan ehdottomasti keskittymään salitreenin laadun parantamiseen ja pitämään mielessä, että kuminauhalla tehtävät aktivointiharjoitukset tai pakaraluistelut villasukka jalassa eivät ole omiaan kehittämään lihasmassaa. Lihas kuuluu ehdottomasti lämmittää ja siihen kannattaa hakea hyvä kontakti esimerkiksi kuminauhaa apuna käyttäen ennen kovan treenin aloitusta, mutta itse treenissä lihaksen on jouduttava paineen alle kerta toisensa jälkeen, joka kulmasta. Lihakset täytyy laittaa työntämään, nostamaan ja vetämään rautaa. Ruoan merkitystä lihaskasvussa ei voi liikaa korostaa, mutta riittävä ravinnonsaanti ei missään nimessä tarkoita 12 viikon massakuuria tai syytä syödä itsensä ylipainoiseksi. Täytyy syödä fiksua ravintoa ja antaa lihakselle sen tarvitsemat ravinteet, jolloin jokaisen jalkatreenin jälkeen syöty mäkkäriateria ei ole paras vaihtoehto korjaamaan rikottua lihasta. Mikäli siis tuntuu, että kehitys laahaa ei ole syytä ensimmäisenä leikata aerobinen treeni kokonaan pois ohjelmasta. Aerobinen ja salitreeni kulkevat käsi kädessä, kunhan osaat määritellä oman tavoitteesi ja rakentaa treenikokonaisuuden sitä tukevaksi. Oon aikaisemminkin todennut, että 150% optimointi tai sen tavoittelu kääntyy yleensä vaan itseään vastaan. Hyvänä esimerkkinä myös maksimaalisen lihaskasvun tai maksimaalisen laihtumisen tavoittelu.

On totta, että mitä enemmän treenaat yhtä muotoa niin sen vaikeampi on yltää toisessakin samaan. Eli tavoitteiden realistisuus; tähtäätkö samaan aikaan fitness-lavalle ja maratonille? Uskon ja tiedän, että monen ensisijaisesti lihasta kasvattavankin tavoite on lisätä myös lihaserottuvuutta ja täten olla aavistuksen rasvattomammassa kunnossa. Urheilullinen olemus kuvaisi parhaiten tavoitetta. En siis valehtele, jos kerron että 99% tavoite on samaan aikaan kasvattaa lihasmassaa ja polttaa rasvaa. Se, että muututaan kolmessa kuukaudessa rasvattomaksi ja lihaskimpuksi samaan aikaan on hyvin epätodennäköistä mutta ei se rasvanpoltto + lihaskavu samaan aikaan mikään täysi mahdottomuus ole — tai ainakin illuusio siitä on mahdollista saada aikaan. Tällöin ei tehdä massakuuria, eikä tehdä kitudieettiä vaan aletaan elää aktiivista, hyvinvointia tukevaa elämää eikä kuuritella ylös- taikka alaspäin sen radikaalimmin. Se on terveellistä ja vie kohti pysyviä tuloksia.

Jos luonnostaan todella hoikan ihmisen tavoite on kasvattaa lihasmassaa ja ruokaa on tosi vaikea saada muutenkin alas niin en itse ohjeistaisi tekemään sen enempää aerobista harjoittelua. Suurimmalla osalla tavoitteet ovat kuitenkin monimuotoisempia, kuin vaan pelkkä massankasvatus ja sopivassa suhteessa olevat aerobiset edesauttavat aivan varmasti urheilullisen olemuksen aikaansaantia. Mikä on liikaa ja mikä liian vähän? Se on yksilöllistä, mutta pääpaino kannattaa toki pitää omassa lajissa eli tässä tapauksessa salitreenissä myös silloin kun ensisijainen tavoite on laihduttaa. Aerobisen tekeminen salitreenin ja hyvän olon tueksi ei tarkoita sitä, että koko urheilumuoto muuttuu lenkkeilyksi mutta muutamat cardiot viikossa ei tee mitään hallaa kenenkään lihasmassalle. Ei edes sille poikaystävälle, jolla on bulkki meneillään. 😉

Mä en tiedä miten paljon salillakävijät ihannoivat vielä sitä tyyliä, että kaikki salin ulkopuolinen kulutus laitetaan ”massakaudella”  täysin nollaan ja päivän sisältö koostuu nukkumisesta, pöntöllä istumisesta ja lapiolla syömisestä. Hiki valuu ja kuorsataan niin että seinät tärisee, liikkuminen on vaikeeta. Siinä ei ole mun mielestä mitään hienoa, eikä se ole urheilua jota itse harrastan ja jossa kilpailen. Treenaaminen, oli se sitten cardio tai sali, vaikuttaa monella muullakin tavalla kuin kaloreita kuluttavasti. Terveyssyitä on lukuisia, mutta myös muita hyötyjä löytyy. Vaikka kohdistettua rasvanpolttoa ei sinällään ole niin aivan takuuvarmasti porraskoneen viikoittainen käyttö tekee hyvää hänelle, jonka alakerta on tukkoinen ja aineenvaihdunta näyttänee olevan jumissa. Jos olet menossa fitness-lavalle ja tiedät että kaikki rasva kertyy ensisijaisesti perseeseen etkä ole koskaan saanut takapuolta tiukkaan kuntoon niin suosittelen lämpimästi ympärivuotista kulutusta sinne myös aerobisen muodossa. Lihasmassan tärkeyttä unohtamatta. Ja tämä koskee toki muitakin, kuin kisaajia mutta järjenkäyttö on salittua ettei mene överiksi. Mä voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että selluliitti on palanut perseestä ja reisistä, kun on vähän laittanut tossua toisen eteen pelkän punttailun lisäksi ja tiedostan, että harvan alakroppa ehtii kisakuntoon muutamassa kuukaudessa. On siis hyvin eri näköinen kehonkoostumus verrattuna siihen, kun en aerobista tehnyt.

Urheillessa kuuluu tulla hiki ja hengästyä. Fyysisen kunnon tulisi parantua, kun urheilet eikä kaikkea liikkumista kannata ajatella aina ulkonäön kautta. Myös plus/miinus -kaloreiden kautta ajateltu kehitys on hieman harhaanjohtavaa etenkin fitness-skenessä, jossa hormonitoiminnan häiriöt ovat yleisiä. Vaikka sykemittari näyttäisi, että mä olen kuluttanut 1000 kaloria tai kävellyt 50 000 askelta niin se ei tarkoita mitään siinä vaiheessa, kun kropan toiminta on epänormaali. Kaikkien kroppa ei todellakaan vastaa samalla tavalla syötyyn ruokaan tai tehtyyn treeniin, vaikka sykemittari näyttäisi mitä lukuja tahansa. Päivittäistä kalorintarvetta ei voi laskea pelkästään iän, pituuden, painon ja sukupuolen mukaan kun siihen vaikuttaa todellisuudessa miljoona merkittävämpääkin tekijää. Aineenvaihdunnan hidastuminen on yhä useamman ongelma ja siitäkin syytetään aerobista harjoittelua, mutta totuus ei todellakaan asu siellä. Myös tässä, kuten kehityksen hitaudessakin on kyse kokonaisuudesta ja tottakai ongelmia tulee jos syödään pitkän aikaa tosi vähän ja tehdään ihan hulluna aerobista. Kehitystä halajavalla aineenvaihdunnan parantaminen olisi ehdottomasti oltava keskiössä ja siinä on cardiollakin oma roolinsa. Aineenvaihdunta ei missään nimessä ole vaan dieetin asioita vaan se on nimenomaan kehityskauden asioita! Keho on pidettävä toimivana ja sen toimintaa kannattaa aina ja ikuisesti yrittää viedä jollain tapaa eteenpäin.

Painon nouseminen ja massankasvatus antavat usein vähän vääränlaisia signaaleita, että lihasta olisi kertynyt kilo tolkulla mikä harvoin pitää paikkaansa ja siitäkin syystä kunto kannattaa ennemmin pitää sen verran siistinä, että kehitystä pystyy arvioimaan realistisesti. Se, että dieetillä huomaa olevansa sittenkin pieni ei johdu siitä että aerobinen treeni olisi polttanut lihat pois vaan siitä että sitä ei alunperinkään ollut rasvan alle kauheasti ehtinyt tarttua. Aerobisessa harjoittelussa on otettava huomioon sen intensiivisyys, ajallinen kesto, ajankohta ja muoto missä sitä tehdään. Kuntopyörän rauhallinen polkeminen 60min 7 kertaa viikossa ei ole paras idea, kun taas porraskoneen/crosstrainerin tms. kanssa tehty, ajallisesti puolet lyhyempi ja haastava sessio on. En tule selittämään mikä on sen enemmän tai vähemmän ”rasvanpoltto-aerobista”, kun en sellaiseen sisänsä usko. Jokainen ymmärtää, että hitaasti tallustelemalla vaikka 4 tuntia kerrallaan ei saada sellaista vastetta kuin sekä tehollisesti että ajallisesti intensiivisemmällä sessiolla. En usko, että mun lukijoissa on ketään sellaista jonka ensisijainen ongelma kehitystä ajatellen olisi sykkeiden tarkkailu aerobisessa treenissä joten pysytään oleellisessa.

Kulutus mahdollistaa myös enemmän ruoan syömisen, eikä ruoka tarkoita pelkästään polttoaineen lisäämistä vaikka sekin on merkittävä hyöty. Se on oikeasti kiva voida syödä enemmän ja olla pelkäämättä lihomista jokaisesta leivästä, jota päin katsoo Lidlin paistopisteellä. On kiva syödä sen verran, että makroista on mahdollista rakentaa erilaisia ruokia ja on kivaa syödä niin paljon että palautuu. On kiva jaksaa liikkua myös aerobisen muodossa ja hikoilla, mennä kotiin ja syödä kunnon ateria kuten urheilevan kuuluu. Ihminen voi päästä huomattavasti lihaksikkaampaan kuntoon kuluttamalla enemmän kuin kuluttamalla vähemmän, riippuen siitä millainen on kokonaisuus ja onko ravintoa riittävästi jotta lihaksella on mahdollista rakentua.

On olemassa väitteitä, joiden mukaan cardio hidastaa palautumista ja että cardion tekeminen suoranaisesti poistaa salitreenistä saatavan hyödyn. Kuitenkin, kun aerobinen harjoittelu on suunniteltu ohjelmaan oikein niin siitä on lukuisia hyötyjä, eikä se ole pois lihaskasvusta millään lailla tai etenkään hidastuta palautumista. Aerobinen harjoittelu alkaa oikeasti vaikuttaa negatiivisesti lihaksiin vasta siinä vaiheessa, kun sitä tehdään paljon ja ravinnonsaantia supistetaan. Muutaman aerobisen treenin tekeminen viikossa ei varmasti tee muuta kuin tehosta salitreeniä ja treenaamisessa tarvittavia ominaisuuksia.

  • Aerobinen treeni edesauttaa korkeampaa treeni-kapasiteettia ja se taas auttaa ihan huomattavasti esimerkiksi dieetillä.
  • Hyvä aerobinen kunto mahdollistaa intensiivisen salitreenin, jossa sarjojen välissä palautudutaan huomattavasti nopeammin ja sama ilmiö tapahtuu myös ihan yhdestä harjoituksesta palautuessa. Tää on mun mielestä hyvin oleellinen asia, jotta päästään treenaamisessa eteenpäin — kehitä palautumista.
    • Voit koittaa treenata intensiivisen salitreenin poikakaverin kanssa ja katsoa kumpi jaksaa paremmin. 😉
  • Ei ole perusteltua laittaa aerobiset nollaan sen vuoksi, että dieetillä olisi enemmän kortteja käytettävissä kun korkea työkapasiteetti on ehdottomasti yksi oleellisimmista korteista. Pelkkä rasvattomaan kuntoon pääseminen 20 viikon dieetin aikana on kova työ, saatika että sen aikana pitäisi vielä rakentaa kova aerobinen kuntokin kun lähtötaso on nolla. Jos aerobinen harjoittelu on ollut ohjelmassa koko ajan niin voi jopa olla, että dieettinsä aloittava on paremmassa lähtökunnossa (sekä ulkoisesti että aerobisen kunnon puolesta) ja dieetistä tulee aika paljon helpompaa.
  • On myös hyvin todennäköistä saada päivittäistä kalorinsaantia nostettua niin, että vaikka dieetillä kaloreita lasketaan niin ollaan edelleen hyvässä lukemassa. Dieetin kovuus on kuitenkin aika pitkälti kiinni siitä, miten vähällä ruoalla joudutaan pärjäämään ja dieetin ulkopuolella olisi järkevää pyrkiä nostamaan ruokavalion hiilihydraattimäärää unohtamatta lähtökunnon siistinä pitämistä. Se saattaa tarkoittaa sitä, että myös aerobista pidetään mukana mutta uskon monen olevan tyytyväisempi peilikuvaan tällä yhtälöllä. Olettamus ei ole se, että dieetin lopussa ollaan päädytty katastrofiin treenimäärien ja ruoan vähyyden kanssa.

Sen verran aktiivisesti mitä itse seuraan muiden maiden fitness-urheilijoita niin hyvin harva jättää aerobista harjoittelua koskaan pois. Samaan aikaan nämä ovat pääsääntöisesti todella hyväkuntoisia ja jaksavia. Aina kunnossa. Aamun aloitus lenkillä on monelle rutiini ja salitreeniä ajatellen taas lämmittelyn ja jäähdyttelyn tulis olla aivan itsestäänselvää. Vapari Fitnessin vapaaohjelman treenaaminen on aerobista treeniä ja moni fitness-kilpailija ohjaa työkseen ryhmäliikuntaa – molempien ryhmän edustajien ollessa usein lihaksikkaita. Ihminen vaan yksinkertaisesti voi paremmin tehdessään monipuolista liikuntaa. Kaikkia treenimuotoja ei voi pitää ohjelmassa yhtä paljon, mutta JunttiPunttailusta ei ole ainakaan mulla tullut koskaan hyvä olo tai ulkomuotokaan.

 

jessica

14 vastausta artikkeliin “AEROBINEN HARJOITTELU JA LIHASKASVU”

  1. Tiukassa istuu tuokin luulo. Täälläkin portaalissa yksi bloggaaja väitti, että kunhan salitreenissä pitää riittävän lyhyitä taukoja ja pitää ”sykkeen ylhäällä”, niin aerobista ei tarvitse harrastaa ollenkaan! Tällainen salitreenaaminen kun kehittää niin tehokkaasti hapenottokykyä ja muita aerobisessa liikunnassa vaadittavia ominaisuuksia, että tunti salia vastaa tuntia nopeatempoista ryhmäliikuntaa tai jopa juoksulenkkiä! Suuttui tietysti, kun kommenteissa asiaan suhtauduttiin hieman epäilevästi.. 😉

    Liian moni unohtaa, että monipuolisuus on hyve. Varsinkin tavalliselle ihmiselle. Vaikka tavallisen ihmisen HARRASTUS olisikin fitness. Eikö ole yhtään kummallista, että kaikki juoksijat, soutajat, tenniksen pelaajat, kamppailulajien harrastajat yms treenaa oheislajina salia, mutta tuntuu että suurin piirtein kukaan (fitnessblogia pitävä -) salilla kävijä ei harrasta ohessa mitään muuta? ”Koska aerobinen harjoittelu sulattaa lihakset” ??? 😀

    Siitä olen eri mieltä, että kovempaa treenaaminen olisi aina parempi. Usein ja maltillisella teholla pääsee hyviin tuloksiin (ja kuten aina, aloittelijan kannattaa aloittaa rauhallisesti, aivan kuten salitreenissäkin, tai kohta on vaivana kaikenlaista kremppaa). Maltillinen aerobinen myös käy hyvin aktiivisesta levosta. Lisäksi kaikilla vempaimilla pääsee hiljaa tai kovaa, oli sitten kyseessä kuntopyörä tai porraskone. Jälkimmäisessäkin voi ”lönkötellä”. Minä ainakin ja täysin häpeilemättä 😉

    Hyvä kirjoitus aiheesta kuitenkin, vaikka ihan kaikkea en allekirjoita itse. Kummallinen myytti joka elää sitkeästi 😀 Kukahan tästä hyötyy ja miten.. Burnereiden valmistajat?

    • Se on nimenomaan näin. Koko salikulttuuri on yksi suuri uskonlahko, jossa tämä voisi olla erittäin hyvä väittelynaihe. Mutta mielipiteistä voi kiistellä ja jokaisella on oikeus omaansa.
      Teksti yritti käsitellä erityisesti salitreenin ja aerobisen yhtälöä, jolla lihaskasvu ei kärsi ja siihen nähden ihan liikkumaan aloittelevan osuutta en vetänyt mukaan (tämän tekstin otsikko oli toivepostaus). Siitä saisi ihan oman tekstin, että miten lähetään salille. 🙂 Mikäli se ensisijainen liikuntamuoto on kuitenkin kuntosali/punttitreeni ja päätavoite olla lihaksikkaamman näköinen niin en suosittele tunti tolkulla kuntopyörän päällä olemista taikka porraskoneessa roikkumista, heh. On täälläkin joskus roikuttu kahvoissa kiinni. Eli siinä mielessä, jos tarkoituksena on ottaa pari aerobista mukaan salitreenin tueksi niin joku ajallisesti ja tehollisesti ei-niin-pitkäkestoinen ja/tai löysäily olis mun suositus. Tietysti arkiliikunta, työmatkapyöräilyt ja koiralenkit ovat ihan peruselämää.

  2. MINÄ liputan aerobiselle myös offilla! 🙋

    aamulenkki käynnistää päivän näppärästi ja salitreenin päätteeksi lyhyt ja tehokas intervalli sessio antaa hyvät hiet ja mielen.

    En kyllä koe että lihas ois kasvanu heikommin, lähinnä saa nimenomaan syödä hyvin (ilman pelkoa että kaikki menis kylkiin, heh) eikä kovassa jalkatreenissä lopu happi, haha! 😄 ja saa sitä vaihtelevuutta treeniin.

    ekalle dietille siirryin lähes olemattomasta aerobisesta kunnosta kun taas toiselle pidin kokoajan hyvässä kondiksessa, jolloin dieetti oli todellakin helpompi ja kuntokin sitämyötä kovempi.

    Mutta tosiaan, liika on aina liikaa ja sekin kokeiltu täällä. Mut kaikesta oppii, onneksi! 🙋

    • Kiitos kommentista! Mulla on samat ajatukset ja kokemuksetkin. Ennen salitreeniä harrastin juoksua ja aerobinen kunto oli kova, mutta jostain syystä sitä ei ”saanut” tehdä ollenkaan kun ei ollut dieetillä ja kyllä oli rankkaa. Oon kuvannut puhelimella mun ekalta kisadieetiltä v.2012 mun ensimmäisen aamulenkin ja meinasin kuolla KÄVELLESSÄ! Jos ei kilpailemaan tähtäävä ihminen jaksa edes kävellä niin jossain on menty pahasti pieleen. Eli hyvä kunto on pelkkää bonusta. 🙂

  3. Joo kyllä noi salitreenaajat on yks ”uskonlahko” 😃 Ite kun on nyt treenannut salilla, pelannut jenkkifutista ja nähnyt sitä joukkueurheilun maailmaakin. Nyt alottelemassa painonnostoa ja bodyfitness kisat edelleen tavotteena, niin joutuu oikeesti miettimään että mitä ne treenien sisällöt on. Pitäis kuitenkin kasvaa isoksi, olla nopee ja räjähtävä sekä liikkuvainen ja vielä hyvässä fyysisessä iskussa kaikinpuolin. Ja pitäis vielä palautuakkin kaikesta! Ei mikään ihan helpoin tie, mutta ei sitä helpolla mitään saavutakkaan:)

    • Siinä on suunnittelemista. 😀 Mutta tosiaan voihan sitä pyrkiä olemaan hyvä kaikessa ja paras versio itsestään, eikä vaan isoin tai vaan liikkuva. Kuulostaa hyvinvointia tukevalta tavoitteelta. 🙂

  4. Hei ihan mahtavaa, että vastasit mun toiveeseen näinkin laajan postauksen muodossa ja näin nopeesti! KIitos hurjasti, arvostan sitä miten hyvin otat tällaiset yksittäisetkin lukijat huomioon 🙂

    Sulla on ihan todella relevantteja pointteja. Etenkin toi, että salitreenin suorittaminen hyvällä aerobisella kunnolla vs. huonolla on kuin yö ja päivä, on kyllä aivan totta. Se ei välttämättä näy niin vahvasti eristävissä liikkeissä tai pienten lihasryhmien treenaamisessa, mutta moninivelliikkeitä/isoja lihasryhmiä treenatessa varmasti kova aerobinen kunto korreloi intensiivistä treeniä rautojenkin parissa.

    Tosi mielenkiintoinen oli myös toi aspekti, että aerobisen poissulkeminen lihaskadon pelossa on osaltaan myös vaan totuttu tapa/fitnessharrastajien keskuudessa oleva uskomus. Kuitenkin, kuten totesit, naisen ja miehen kropat toimivat ihan eri tavalla. Siinä missä monella miehellä siistiin kuntoon voi riittää oikeasti se pelkkä kova punttitreeni yhdistettynä puhtaaseen ruokavalioon, niin naisilla metaboliikka ei välttämättä ole yhtä tehokkaasti plus-kaloreita lihakseksi hyödyntävä, joten aerobista on syytä tehdä just sen aineenvaihdunnan(kin) tehostamiseksi.

    Mutta joo, aivan totta on myös sekin, että se aerobinen kunto ei ole pahitteeksi vaikka kunto siistinä pysyisi ilmankin. Huomaan itsekin syyllistyväni tuohon mustavalkoiseen plussa/miinus-ajatteluun. Ihan varmasti kaikenlainen erilainen ärsyke (mekaaninen sekä aineenvaihdunnallinen) edesauttaa lihaksen kasvamista. Oli kyseessä sitten just toi porraskoneella sykkiminen tai vaikka vatsatreeni.

    Tää teksti sai miettimään aerobisen tekemistä ihan uudesta näkökulmasta ja näin ollen inspiroi muakin muuttamaan omia toimintamallejani treenien parissa, kiitos siis siitä 🙂 Innolla jään lukemaan tuleviakin blogikirjoituksiasi

    • Tosi hyvän toiveen heititkin, joten kiitos siitä! Ja sun kommentti oli aivan mieletön, ei lisättävää. Kirjoitat hyvin ja ajattelet hienosti. Mahtavaa! 🙂

  5. Hei!

    Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä! 🙂 Jo aiemmissa teksteissäsi kun olet maininnut aiheesta, jäin itsekin pohtimaan asiaa ja toivoinkin kuulevani mielenkiinnosta perusteluja väitteellesi. Ja tässä olikin täydelliset sellaiset!
    Aiemmassa postauksessasi kerrot, että treenaat sellaisella mentaliteetillä, että pyrit olemaan joka treenissä parempi. Totesit sen olevan kuitenkin psyykkisesti kuluttavaa. Tämän allekirjoitan ihan täysin, ja itsellä on lähes joka kerta ennen salille lähtöä suurinpirtein itku kurkussa ja vatsa kipeänä suorituspaineista – pelkään epäonnistumista treenissä, tekeväni treenin, joka ei ole tarpeeksi kova ja kehittävä. Koska olet kertonut opiskelleesi psykologiaa, voisitko mahdollisesti kertoa vaikka kirjallisuusvinkkejä, löytyisikö tästä aiheesta self-help -opusta, jota voisit suositella? 🙂

    • Kiitos kommentistasi! 🙂 Tosiaan, kun itse treenaan tällaisella jaksotus-systeemillä jossa tulee esim 3 kovaa viikkoa ja yksi kevyt (tmsv.) niin pystyn jollain tasolla tekemään tuon ”joka treeni parempi” sen hetken, kun kova jakso on menossa. En mitenkään saisi itsestäni 365 päivän vuodessa tällaista suorituskykyä irti, eikä se onnistu aina edes viikkoa putkeen mutta yritys on kova. Kannattaa kokeilla ensin vaikkapa sellaista metodia, että pyrkii viikon ajan parantamaan omaa tekemistä (mielellään laadullisesti ja keskittymise puolesta ennen painoihin, toistomääriin ja sarjamääriin siirtyessä). Voin ehdottomasti laittaa hyviä kirjavinkkejä jakoon! Kiitos ideasta.

  6. Okei, en ole täydellinen asiantuntija, mutta johan sitä jaksaa paremmin lihastreeniäkin jos aerobinen kunto ei ole aivan pohjalukemissa! 😀 Jos parin kyykyn tai punnerruksen jälkeen hengästyminen on suurempi ongelma se miltä lihaksessa tuntuu, on vaikea uskoa että teho olisi paras mahdollinen. Itsekin onnistuin keväällä tehostamaan aerobisen osuutta (mikä ei kuulu suosikkeihini ainakaan alkuvaiheessa), alkoi muukin treeni luistamaan paremmin. Yllätys yllätys.. tämä syy-seuraus -suhde oli siis tiedossa, olin vaan talven aikana hävettävän laiska aerobisten suhteen.. https://aliisantarinakirja.blogspot.fi/

  7. Olipa pitkä teksti jaksoin kuitenkin lukea, aihe kiinnostaa. hyvä kun tekstit ei ole pelkkää faktaa vaan myös omia mielipiteitäsi ja kokemuksia, niitä ehdottomasti lisää ja kannatan! ei sitä voi aiheesta kunnolla kirjoittaa(esim uupumus, masennus, kasvisruokavalio) ellei ole kokemusta mielestäni. itse rakastan aerobista kävelyt, 30min hölkkälenkit, vesijumppa/juoksu(mummolaji?)zumba ja pyöräily; päivittäin tulee ainakin tunti jotain näistä salitreenin(2h)lisäksi. ja painoa/lihasta haluan saada lisää. mietin onko väliä kuinka paljon aerobista tekee” lihaskasvukaudella”jos kuitenkin energiasaanti jää plussalle? vai haittaako silti vaikka saanti menisi yli kulutuksen?

    • Kiitos, kiva kuulla! Tiedän, että mun ongelma on kirjoittaa vähän liian pitkiä postauksia mutta ehkä joskus opin. Heh.
      Kyllä sillä varmasti jotain väliä on, että meneekä aerobisen tekeminen ihan hullutteluksi mutta jos salitreeni on oikeasti kehittävällä tasolla ja ruokaa hyvin niin en näe etteikö lihaksella olisi mahdollista kasvaa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 31
Tykkää jutusta