VIIMEISTELYVIIKKO ALKAA

Jaahas, täällä ollaan elossa ja kirjoittamis-kunnossa pitkästä aikaa. Suoraan sanottuna koko blogin avaaminen on ollut to do -listan häntäpäässä viime aikoina, kun tässä on ollut ihan pikkusen kaikkea muuta. En aio nyttenkään kirjoittaa mitään sellaista lausetta, josta tulee huono fiilis vaan keskittyä toiveikkaan tekstin luomiseen niin saatan eksyä tänne taas useammin. Heh. Ollaan panostettu Juuson kanssa nyt enemmän videoiden kuvaamiseen ja YouTuben kanssa touhuamiseen, mikä ei tässä vaiheessa rasita mua juurikaan, koska kuvaaminen ja editointi on ulkoistettu. Kirjoittaminen on yhä edelleen mulle ”se juttu”, mutta oon tullut lähinnä surulliseksi siitä ettei aivot ja sormet synkkaa yhteen vaan olen tuijottanut näyttöä tyhmänä. Poissa silmistä, poissa mielestä -metodilla on siis menty tämän kanssa, mutta tänään tuntuu paremmalta voinninkin suhteen ja tässä junassa istuskellessa on rentouttavaa kirjoittaa.

YouTube-kanavalle tulee matskua kisoista myös!

 

Kisoihin olisi nyt aikaa 5 päivää ja viimeiset viikot on paiskittu hommia niin maan perkeleesti (tuonkin kirjoittamisesta tuli vielä suhteellisen hyvä olo). Olen ollut viimeisen kuukauden hiilarittomalla ruokavaliolla ja suurista ruoka-annoksista on jäljellä enää kaukainen muisto. Tällaisessa syömisessä plussaa on sen helppous, se ettei ole nälkä ja se, että mun kohdalla se myös toimii loistavasti tehokeinona viemään kuntoa eteenpäin. Miinuksena on todella vetämätön olo ja kaikki siihen liitettävissä oleva, eli mitään energistä tunnetta en todellakaan itse saa hiilarittomasta ruokavaliosta. Jos valita täytyy niin otan kuitenkin mieluummin tämän, kuin kovan nälän. Pitkälle astihan mä sain syödä tosi reilusti, eikä varsinainen dieettaaminen sen radikaalissa merkityksessä ole kovin kauaa kestänyt. En voi silti vähätellä missään määrin sitä duunia mitä olen tehnyt joka ikinen päivä ja ylpeä saan olla itsestäni. Nää viimeiset viikot ovat vaan olleet melko rankkoja etenkin mielelle ja avaankin tuossa uudella videolla sitä enemmän.

Tämä viikko onkin sitten se kuuluisa viimeistelyviikko, minkä sisältö on aina huippusalaista ja ihmeellistä kikkailua. Vai miten se meni? Viimeistelyissä on tapoja yhtä monia, kuin tekijöitä mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitus on saada viritettyä kilpailijan kunto kisatilannetta varten LAJIN VAATIMUKSIA vastaavaksi. Jokainen tahtoo olla kuiva ja kireä, mutta riutunut lookki ei palvele oikeastaan mitään naisten lajia, mikä täytyisi munkin muistaa itseäni arvioidessa. Se on todellakin ollut haaste, että kilpailen Suomen ensimmäisessä wellness-kisassa, koska ei ole vertailupohjaa tai sitten erehtyy vertaamaan itseään tämän hetken maailman parhaisiin. Tällainen luonne mikä itsekin olen, suorastaan kärsii epätietoisuudesta ja se antaa oivan mahdollisuuden panikointiin. Ikävä kyllä en kykene hallitsemaan tunteitani täydellisesti, enkä edes psyykkaamaan itseäni ajatukseen ”tämä on vaan yksi kisa”.

Terve, urheilullinen, naisellinen, hyvinvoiva ja muodokas. Säännöissä sanotaan selvästi, että wellnessissä kyse ei ole body fitness tai women’s physique –kilpailusta.

Kilpailijalla tulee olla lihasten muotoja, mutta ei:
  • Lihasten selvää erottuvuutta
  • Lihasryhmien selviä yksityiskohtia
  • Liian alhaista kehonrasvapitoisuutta
  • Kuivuutta ja lihaskovuutta kuten body fitness –kilpailijoilla
  • Lihaskokoa ja –laatua kuten women’s physique –kilpailijoilla

Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että näyttääkseen lihaksikkaalta, urheilulliselta ja ylipäänsä fitness-kilpailijalta, on naisen oltava vähissä rasvoissa aina. Kuivuus ja säikeinen lookki eivät voi kuitenkaan olla mitenkään sitä mitä tässä lajissa haetaan. Sääntöjen mukaan meitä wellnessissä on kielletty olemasta liian lihaksikkaita ja liian rasvattomia. Ensimmäisestä tuskin tulee ongelma kenellekään, mutta rasvattomuus on ollut itselleni aina se ultimaattinen tavoite. Näiden vaatimusten sisäistäminen on ollut mulle kilpailijana vaikeinta ja olen sanonut Juusolle noin kymmenen kertaa päivässä, että ellen ole tarpeeksi kireä lauantai aamuna niin mua ei saa päästää lavalle. Että sillä ei ole merkitystä, vaikka olisin panostanut näihin kisoihin viimeiset 10 vuotta, mutta kireä täytyy olla. Kuulemma hän aikoo arvioida mun kunnon ja lavalle päästämisen wellnessin kriteerien mukaisesti, eikä mun omien kriteereiden. 😀

Olen juuri matkalla Helsinkiin ja viettelen siellä koko viimeisen viikon, lähellä valmentajaa. Mulle tämä on tietysti suuri henkinen tuki ja helpotus, koska minkäänlaista oman itsensä arviointikykyä ei ole jäljellä vaan lähinnä kehittelen päässäni erilaisia kauhuskenaarioita ja sen sellaista. En ole saanut etukäteen ohjeita, kuin yhdelle päivälle kerrallaan ja katsotaan mitä viikko tuo tullessaan. Vettä, suolaa ja hiilihydraattia ja näistähän on sitten useita eri mielipiteitä, enkä osaa vielä tässä vaiheessa sanoa miten tämä mun kohdalla toteutetaan. Tiedän, mitä syön ja juon tänään, mutta huominen on uusi tarina.

Ylipäänsä tässä ehtii kelata päässään kaikenlaisia ajatuksia, kun elämä pyörii melko vahvasti tietyn tavoitteen ympärillä. Nyt muistan taas sen, miksi kilpailuista kestää niin kauan henkisestikin palautua. Tää on oikeasti aika stressaavaa, kun tavoite lähenee loppuaan ja kaikki siihen liittyvät tunteet ovat pinnassa. Tavoitteellisuus imaisee kuplaansa, mutta onneksi näin kävi vasta nyt tässä loppumetreillä eikä menty koko preppiä jossain omassa ulottuvuudessa. Uskon, että pitkä kilpailutauko teki todella hyvää paitsi kropalle niin myös mielelle ja niinhän mä aikoinaan sanoinkin, että ei uusia kisoja ennen kuin vanhat on unohdettu. Mä oon todellakin sellainen tyyppi, joka tekee asiat täysillä kun johonkin ryhtyy ja tämä kisoihin valmistautuminen on yksi hyvä esimerkki siitä. Töitä on tehty paljon ja suurin osa ehdottomasti ennen tätä viimeistä kuukautta. Nyt vaan viimeinen silaus ja hyvillä mielin korkkarit kattoon!