PIENI KIITOSPUHE

52 viikkoa ennen Fitness Classic 2018 -kilpailua asetin tavoitteeksi nousta lavalle 21.4 ja viime vuoden toukokuussa aloitettiin ensimmäinen kisoihin valmistava jakso.

Dieettasin 11 viikkoa, jota seurattiin aktiivisesti täällä bloginkin puolella.

ALOITIN DIEETIN JA ASETIN SUUREN TAVOITTEEN

11 VIIKON JÄLKEEN

Lähdin liikkeelle siitä, että pelkäsin etukäteen herkkujen nollatoleranssia, sokerittomuutta ja muistan sen olleen itseasiassa aika vaikeaa noiden viikkojen ajan. Nyt, lähes vuoden jälkeen sokerittomuus tuntuu täysin luonnolliselta eikä ole varmasti koskaan ollut yhtä herkutonta vuotta mun elämässä. Joulun lisäksi oli ystäväpariskunnan häät ja pari muuta hassua päivää, kun jotain herkkuja söin. Tämä on siis myös ensimmäinen kerta, kun kisojen jälkeinen elämä ja sen tarjoamat ruokamahdollisuudet eivät huoleta mua. Kaikilla edellisillä kilpailudieeteillä oon miettinyt syömistä ja haaveillut ruuista, joita saan tietyn ajan kieltäytymisen jälkeen taas syödä — I’m only human after all. Kisoihin valmistava aika on ollut aikaisemmin niin lyhyt, ettei siinä ole ehtinyt kropan lisäksi treenata mieltäkin ja lisäksi vauhti dieeteillä on ollut tosi kova koska pudotettavaa on yleensä ollut käytössä olevaan aikaan nähden paljon. Nälästä on kärsitty ja kyllähän niitä suklaaleivoksia ja hampurilaisia silloin mieli helpommin tekee.

Tällä kertaa pääsin himoista eroon ensimmäisen 11 viikon rykäisyn jälkeen ja loppu on ollut joulun odotusta lukuunottamatta helppoa. Ensimmäinen ”jakso” loppui elokuun alussa, minkä jälkeen oli parisen kuukautta lepuuttelua kunnes aloitin tämän, käynnissä olevan setin jota joku voisi kisadieetiksi kutsua — itse en näe asiaa niin. Joka tapauksessa 19 viikkoa on nyt takana ja 8 edessä, joten viikkoja tulee 27 + tuo aikaisempi 11, eli 38 viikkoa. Varsinaista dieetiltä tuntuvaa dieettaamista ei ole montaa viikkoa tuosta ajasta ollut ja pitkäänhän mä olen pysytellyt melko samassa kunnossa, ylläpitäen saavutettua. Koko ajan ei ole menty eteenpäin ja muutoksia on tehty koventavaan suuntaan harvoin, kevennysviikkoja on ollut useita. Tää on ollut peruselämää, mutta ilman ”vapauksia” valita mitä suustaan alas laittaa ja toki tässä saa aikamoinen aikatauluttaja-gurukin olla.

Tietynlainen, ehkä vanhanaikaisvivahteinen, valmistatuminen kisoihin tekee mun kokemuksen mukaan liian vahvan kontrastin kilpailijan elämään ja aiheuttaa sitä kautta turhia haasteita. Haasteita on todennäköisesti jo valmistautumisvaiheessa, mutta etenkin kisapäivän jälkeen…ainakin jos on sellainen tyyppi kuin minä. ON OFF -elämä ja kuurimainen dieetti on mielelle ja kropalle raskasta. On vaikea sanoa, missä mittakaavassa mun haasteet tällä kertaa ovat mutta ainakin tässä vaiheessa uskoisin, etteivät kohtuuttoman suurina. Elämä on kuitenkin hyvin balanssissa mitä tulee mun korvien väliseen maailmaan ja tämä pitkä valmistautuminen on siinä merkittävin osatekijä. Mä osasin jo alkujaan odottaa, että valmentajani teettää mulle homman pitkän kaavan mukaan ja kun toiveenani oli syksyn kisojen sijaan nämä kevään kisat niin kello lyötiin käyntiin aika lailla välittömästi. Nyt alan ymmärtää, että miksi.

Oon niin onnellinen siitä, miten paljon aikaa oon kaiken kaikkiaan käyttänyt itseni kehittämiseen myös kaiken muun paitsi fysiikan muokkaamisen osalta. Vaikka treenaaminen ja sitä tukeva syöminen ovat kehityksen edellytykset niin ovat ne myös yllättävän pieni osa onnistunutta kokonaisuutta. Aidosti ajattelen näin, että jos tahdotaan kovia tuloksia niin sitä enemmän tarvitaan myös mielen kehittämistä. Se taas tarkoittaa paljon muutakin, kuin että pitäis olla jotenkin kovempi sietämään kipua ja kärsimystä! Se nimenomaan tarkoittaa sen asian ymmärtämistä, että kukaan ei ole täydellinen ja sinä et ole mikään helvetin superihminen, vaan tunteva, ajatteleva ja kokeva olento joka todellakin epäonnistuu ja on välillä huono siinä mitä tekee. Mä huomasin, että oon mieltänyt itseni tietynlaiseksi robottimaiseksi tyypiksi mitä tulee kisadieettiin ja mä en oo koskaan pitänyt siitä piirteestä. Olis ollut helppoa lähteä tälläkin kertaa toteuttamaan samaa tyyliä, mutta 38 viikkoa on aika pitkä aika olla robotti.

Eihän kisoihin voi valmistautua tyyliin vuotta ja ajatella tavoitetta motivoivana päämääränä jossain tulevaisuudessa. Se on liian pitkä aika. Täytyi siis vaan luoda oma, hieman uudistettu arki ja elää päivä kerrallaan — me ei olla valmentajan kanssa ikinä nimetty tätä dieetiksi, vaan puhuttu aina viikoista. On otettu aivan eri suhtautumistapa. Tässä ollut päiviä, kun joku suunniteltu treeni on jäänyt syystä tai toisesta tekemättä ja on ollut jaksoja, kun on pitänyt keventää kaikkea vaikka niin ei ollut alkuperäisen pläänin mukaan määrä tehdä ja listaa voisi jatkaa. Elämä nyt vaan on sellaista ja mun on ollut paljon helpompi olla hyväksyvä näissä tilanteissa nyt, kuin mitä olisin pystynyt olla lyhyemmällä, kiireaikataululla toteutetulla dieetillä. Nyt, kun loppu lähenee niin mä vasta tajuan mistä tässä kaikessa on ollut kyse. Ymmärrän kaikki metaforat ja piiloviestit, kehut ja kehotukset tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan. Jos joku ihminen pystyy ohjeillaan vaikuttaa muhun näin paljon ja oikeasti muokata mun koko elämänkatsomusta niin kyllä se melko hiljaiseksi vetää. Mutta kyllähän se niin menee, että jos on valmis antamaan niin silloin myös saa.

KAIKKI RUOKAVALIOISTANI // RUOKAVALIONI KEHITYS- JA KILPAILUKAUDELLA

Tämä on varmasti yksi kysytyimpiä kysymyksiä, joita olen menneen puolvuotisen aikana saanut ja nyt on vihdoin aika postata aiheesta. Olen höpissyt ig-storyyn useammankin kerran ruokavalioiden syklittämisestä, mikä on herättänyt kuhinaa ja kysymyksiä, etenkin ei-kilpailevissa mutta ruokajutuista kiinnostuneissa seuraajissani. Todennäköisesti kilpasiskoni ja -veljeni tietävät mitä ovat vaihtuvat kalorit, makrovaihtelut, plus- ja miinuspäivät. Tiedän ja jollain tasolla myös ymmärrän sen, että sähköpostiin tipahtelevia lappuja noudatetaan noudattamisen ilosta tai pakosta, koskaan varsinaisesti ymmärtämättä tai kaipaamatta niille selityksiä. Urheilija urheilee ja valmentaja valmentaa, on mun suhtautumistapa mutta se ei ole lainkaan musta-valkoinen toteamus. Urheilijan olettaisi olevan äärimmäisen kiinnostunut omasta kehityksestään ja kaikista niistä tekijöistä, jotka sitä kohti vievät.

Tyypillisesti ruokavaliota noudattava, joko jonkun toisen ohjeistama tai henkilön itse rakentama, innokas salitreenaaja syö joka päivä suunnilleen samalla tavalla. Yleensä kalorimäärä on aivan liian alhaalla ja tällä jaksetaan 5 päivää. Viikonloppuna on vapaus valita mitä syö ja miten paljon syö. Kun sisään ajetaan suurimmaksi osaksi aivan liian vähän ruokaa yhdistettynä liikaan treeniin, on viikonloppu enemmän uhka kuin mahdollisuus. Syömiskäyttäytyminen on yleisesti ottaen melko pahasti vinksallaan, eikä mikään vallitseva trendi ole vielä päässyt tekemään parannusta tähän. Mä pelkään kertoa syömisestä yhdessä blogitekstissä ja avata sitä 10sek videoissa, kun AINA huomaan miten hemmetin vääriin asioihin jengi kiinnittää huomiota. Hieman harmistuneena totean, että harrastajien keskuuteen on levinnyt termejä, kuten tankkauspäivä, aineenvaihdunta (ja kaikki siihen liitettävät buustaukset jne.), makroilu sekä monet muut. Nyt, kun vielä heitän teoriaa eri ruokavalioiden syklittämisestä ja esimerkiksi tuplatreeneistä niin todennäköisesti työni valmentajana ei tule loppumaan lähivuosina. Nämä ovat niitä juttuja, minkä vuoksi ollaan ongelmissa: napsitaan sieltä täältä namipaloja, koskaan hahmottamatta kokonaisuutta. Ilman tarvittavaa pohjaa tähdätään huipulle ymmärtämättä miten, milloin ja miksi kevennetään ja kovennetaan. Ymmärrettävästi harva kestää jatkuvaa löylyn heittämistä ja lopussa siivotaan sotkuja pitkän kaavan mukaan.

Kysymys kuuluu siis, että haluanko puhua kaloreista, saatika makroravinteista ja niiden jakaumasta? Miten moni ajaa itsensä vaan syvempään kuoppaan, koska tieto lisää tuskaa ja oon nähnyt sitä jo aika paljon.. Ensin leikattiin pois rasvat ja sitten hiilarit. Seuraavaksi lähtee osa proteiineistakin ja korvataan ne juomilla, koska täällä mun blogissa kerrottiin niin. Syön pääosin niin paljon hiilihydraattia ja käytän treenin ympärillä paljon jauheita (kaksi treeniä päivässä), että päivittäinen proteiininsaantini nousee turhan korkealle 150g liha-annoksilla. Voin hyvin syödä vaan 60g kanaa aterialla, eikä lihakset ole sulaneet vaikka teen aerobistakin. Muistakaa kokonaisuus, ei yksityiskohdat! ÄLÄ koskaan kopioi toisen tekemistä.

Kun lähdetään suunnittelemaan kokonaisuutta syömisen ja treenaamisen kanssa, täytyy ensinäkin avata vuosikalenteri. Ei viikkokalenteri. Miten pitkiä jaksoja tavoitteellinen treenaaja koventaa, milloin hän keventää ja miten nämä jaksot toteutetaan sekä syömisen että harjoittelun osalta. Jos olet kiinnostunut omasta kehityksestäsi ja teet itsellesi ohjeita niin ole hyvä ja ota selvää myös näistä. Miten kehitystä seurataan? Olotilan perusteella suurimmaksi osaksi, koska lyhyen aikavälin tarkastelujaksoilla ulkoinen muutos ei voi olla mittari. Se tulee hitaammin, se on pitkäjänteistä, mutta olotila muuttuu nopeasti = opi kuuntelemaan ja, jos olet valmentaja niin opi kysymään. Aloittelijan ja kehittyneen treenaajan, harrastajan ja kilpailijan vuosisuunnitelman täytyy erota toisistaan. Tämän vuoksi täytyy osata lukea häntä, kenelle ohjeet suunnittelee. Luonne määrittää paljon! 3 kuukauden ”kohti parempia elintapoja” -valmennukset ja vuosisuunnitelmat eivät kuulu samaan kategoriaan. Tunne kohde, vaadi sopivasti mutta älä liikaa. Jos haaste on löytää viikosta 3 päivää, jolloin salille raahaudutaan laihduttamisen pakosta tai syöminen on selvä haaste niin niihin keskitytään niin kauan, kunnes opitaan nauttimaan tekemisestä. Luodaan siis uusia tapoja, mutta se miten opetellaan uudesta elämäntavasta nauttiminen on oman tekstinsä arvoinen aihe. Tavoitteellinen treenaaja ja kehittynyt treenaaja ovat myös kaksi eri asiaa. Jokaisen tavoitteena on kehittyä, mutta kehittynyt treenaaja on muodostanut selvästi toimivat rutiinit edistääkseen kehitystään, osaa suurimman osan liikkeistä, tekniikoista ja ymmärtää mitä tarkoittavat treeniohjelmien liikkeet, lyhenteet ja merkinnät. Hänen kanssa on helppo puhua samaa kieltä.

Minä olen kärsinyt todella rajuista fyysisistä ja psyykkisistä hätätiloista, koska syöminen ja treenaaminen sekä muu elämä ovat olleet täydellisessä epätasapainossa. Olen ollut nuorena tyttösenä vastuuton valmennettava, koska olen ”vaan tehnyt mitä on käsketty”. Olen ajautunut näistä valinnoista johtuen vakaviin ongelmiin ja kärsinyt esimerkiksi 5 vuotta ilman kuukautisia, välittämättä siitä sen enempää. Kuukautiset eivät ole ainoastaan ärsyttävä vaiva, vaan ne kertovat naisen kehon toiminnasta. Kun niitä ei ole vuosiin, vaikka niitä ei olisi muutamaan kuukauteen, on selvää että nainen ei ole kunnossa. Mitä kropassa tapahtuu, mihin kaikkeen se vaikuttaa ja mistä se johtuu? Tämä on ainoastaan yksi esimerkki monesta, joista voisin kertoa. Miten tällainen tila sitten muun muassa voidaan purkaa? Ravinnon ja liikunnan suhteella. Se, että ihmiset ja valmentajat vielä tänä päivänä uskovat erilaisten hormonitoiminnan häiriöiden korjaantuvan lisäämällä ruokavalioon oliiviöljyä ja pähkinöitä on huolestuttavaa. Hädässä oleva kroppa tarvitsee lepoa, aikaa ja reilusti hiilihydraattia. Sama ohje sopii monen muunkin ongelman hoitoon. Kaikkia se ei pelasta, mutta kyllä se vaan monesti todella paljon auttaa.

Nyt, kun alkupelottelu on poissa jaloista niin lähetään purkamaan mun syömistä. Syömiselläni on tavoitteita kaudesta riippuen: aineenvaihdunnan tason nostaminen/säilyttäminen mahdollisimman hyvänä, lihaskasvu/rasvanpoltto, urheilusuoritusten tehon lisääminen/säilyttäminen hyvänä, yleinen hyvinvointi, kylläisyys, maistuva ruoka, helppous ja minulle sopiva rakenne.

Syön samoja ruoka-aineita sekä off-kaudella että kisadieetillä, syön myös samassa järjestyksessä ja syklitän viikon aikana erilaisia ruokavalioita aina, ympäri vuoden. Off-kaudella syön vaihtelevammin toisinaan esim. pastaa tai kauraleipää, teen smoothieita tai muuta vastaavaa. Off-kaudella herkuttelen myös silloin tällöin. Dieetillä en makroile, koska ollakseen oikeasti tarkka, eivät makrot juuri koskaan mene täysin yksiin tai se vaatii liikaa vaivaa etten ala nyppiä kalkkunaleikkeleen reunoja tai leivän murusia… Keep it simple.

Ruokavalioiden syklittämisellä päästään puuttumaan spesifisti esimerkiksi yhteen, haluttuun päivään jossa kulutusta on enemmän tai vähemmän. Viikossa kiertävien ruokavalioiden määrä nousee kohdallani dieetin edetessä ja samalla niihin tulee myös yhä pienempiin yksityiskohtiin keskittyviä eroja: esim. kana 60, 70, 100 tai 200g /ateria. Myös tietyn ruokavalion määrä päivinä/vko vaihtelee, eli esimerkiksi alkuun saatan noudattaa tiettyä ruokavaliota 4 päivänä viikossa ja lopussa vain 1 päivänä viikossa. Sama ruokavalio voi olla tietyllä jaksolla maanantaina ja perjantaina ja toisessa jaksossa noudatan sitä perjantaina ja lauantaina. Kaikella on aina tarkoituksensa ja muutokset riippuvat aina myös niistä kaikista muista ruokavalioista ja tietysti harjoittelun määrästä, laadusta ja olotilastani. HUOM! Kaikki eivät osaa rakentaa vaihtuvien ruokavalioiden harmoniaa! Kevennysjaksoina ruokavalio muuttuu aina selvästi enemmän. Tärkeää on muistaa se, että esimerkiksi kisadieetillä kevennyksen aikaan ei vähennetä ruokaa. Silloinhan on tarkoitus päästä palautumaan kovasta rasituksesta. Mutta toisaalta, harvemmin kisadieettien kestoa suunnitellaan niin että sinne voidaan mahduttaa kevennyksiä vaan mennään 20 viikkoa koventaen. Jokaiselle sopii eri tyyli ja itse en tekisi enää niin.

Kaiken syömiseni runkona on seuraava

Aamupala:

  • Puuro
  • Kananmunat
  • Valkuaiset
  • Marjat
  • Banaani

Kaikkien ainesten määrä vaihtelee päivien mukaan aina kokonaisista kananmunista banaaniin. Alimmillaan puuro 40g ja korkeimmillaan 120g. Tässä vaiheessa dieettiä systeemiä on järkytetty jo radikaalimminkin, mutta hiilihydraatti on aina mukana aamussa.

Lounas, välipala ja päivällinen:

  • Kana
  • Riisi
  • Kasvikset

Kolme samanlaista ateriaa. Lepopäivinä ovat osittain rasvaisempia ja kokonaisuus on vähähiilihydraattisempi, mutta runsaampirasvainen (rasva nostaa kaloreita helposti). Silloin käytän riisin tilalta useimmiten perunaa. Kun riisiä on paljon, syön monesti osan keitettynä riisinä ja osan riisikakkuina. Alimmillaan treenipäivän riisi 55g (tässä vaiheessa kisadieettiä) ja korkeimmillaan 120g. Lihan määrä on vaihtuva treenipäivän ja lepopäivän välillä, syynä tähän mm. treenijuomien sisältö.

Edelleen syön viikon aikana riisiannoksia 55-100g väliltä, riippuen päivästä. Kierrätän tällä hetkellä 4 erilaista ruokavaliota, joissa kaikissa on sama punainen lanka mutta eri määrät. Off-kaudella kierrätän 2-3 erilaista ruokavaliota viikon aikana, joissa hiilihydraatin ja rasvan määrä vaihtuu.

Iltapala:

  • Kananmunat
  • Valkuaiset

Kokonaisten munien määrä vaihtuu, eli rasvan määrä.

Yksi valmennusnäkökulmasta haastava asia on se, että suuri joukko tahtoo näyttää huippu-urheilijalta, mutta matka siihen vaadittavien ominaisuuksien kehittämiseen on monen vuoden homma. Pohja puuttuu, eikä urheilu sinällään ole elämän keskiössä. Urheilijan vartalon saavuttaminen vaatii täyttä sitoutumista ja kovaa omistautumista sekä intohimoa itse urheilullista elämäntyyliä ja jotain urheilutavoitetta kohtaan. Täytyy madaltaa omaa rimaa ja suhteuttaa tavoitteet, jos ne ovat mahtua pienempään vaatteeseen tai päästä rantakuntoon. Nämä ovat ulkonäkökeskeisiä ja monella tasolla huteria motiiveja. Kiinnostus treenistä ja ravinnosta ovat tärkeä lähtökohta, mutta käytäntöön viety kropan ja mielen treenaus sekä niiden kanssa kikkailu, niiden analysointi yms. tulee olemaan enemmänkin elämän mittainen matka kuin hetken projekti.

Siinä vaiheessa, kun treenaavan tavoite on kasvaa urheilijaksi, ja saada kaupan päälle sellaisen vartalo, niin kaikki tässä postauksessa kirjoittamani on tarpeellista huomioida. Se, miten oleellista harrastajan (etenkin perusterveen) ruokavalioiden vaihtuvuus viikossa on, on enemmänkin mielekkyystekijä. Se on myös mielestäni tärkeä työkalu, jolla estetään kitudieetti koska pystytään pitämään viikossa myös selvästi korkeampia päiviä ja sitä kautta purkamaan fiilis laihdutuskuurista, estetään säästöliekki jne. Jos terveys on jo menetetty joiltain osin niin ollaan jälleen tilanteessa, jossa kaikki on tarkempaa: siinä vaiheessa ei voida olettaa, että esim. aineenvaihduntaongelmat tulevat kuntoon perushyvillä valinnoilla. Kun vuosikalenterista, tarkoista ruokavalioista ja harjoitusohjeista tulee sairaudenhoito-ohjelmat, ei rakenneta urheilijaa vaan tervettä ihmistä, vaikka suunnitelmallisuus on monilta osin samankaltainen.

ALOITTAMINEN ON VAIKEINTA / UUDET YOUTUBE-VIDEOT

Kaikki sen tietää. Kaikki, jotka ovat joskus jotain aloittaneet ja kaikki ne jotka eivät ole, mutta suunnittelevat sitä.

Mä oon aloittanut juttuja ja onnistunutkin toisinaan ihan hyvin. Määrittelemättä sen tarkemmin, missä olen mielestäni onnistunut hyvin taikka huonosti, uskon voivani kirjoittaa aloittamisen vaikeudesta. Mulle vaikeinta on ollut aina päättää se mitä haluaisin alkaa tehdä. Ehkä oon välillä tyytyväinen aika ”vähään” ja riman voisi asettaa korkeammallekin, mutta kuten oon kertonut niin varinaisesti enemmän tavoittelu ei napostele koko ajan. Haluaisin aikaa ja mahdollisuuden matkustaa, työn mitä vois tehdä aina etänä mutta kuitenkin rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä jne. Onhan tässä ristiriitoja ja niitä selvittelen paraikaa. Tiedän sen, että jotain muutosta on taas aika tehdä kunhan kisaprojekti päättyy ja vapautuu aikaa sekä energiaa muille jutuille.

Mä oon ehkä enemmän sellainen ihminen, joka tykkää siitä itse tekemisestä enemmän kuin tavoitteen saavuttamisesta. Tottakai tarvitaan joku houkutin miksi perseensä saa liikkeelle ja vaikka voittaminen tai raha toimivat sellaisena jollain tasolla, tiettyyn pisteeseen asti. Mutta loppupeleissä ei mua juurikaan kiinnosta muu kuin tekeminen, matka, oppiminen jne. Voi kuulostaa epäuskottavalta lätinältä, mutta tää on täysin sydämestä tuleva toteamus. Mulle itselleni on tärkeää esimerkiksi ”vaikeuksien kautta voittoon” ja muutenkin oman toiminnan kontollointi. Ei tekosyitä, ei uhriutumista tai valitusta — kaikilla on jotain ja ihmiset tekee asioita ja pyrkivät onnellisuuteen joka päivä. Kenenkään ei todellakaan ole pakko olla huonossa työpaikassa, parisuhteessa ja kaikilla on samat tunnit vuorokaudessa. Kyse on siitä, miten ne tunnit käytttää. Mä en ole ääriesimerkki siitä, miten kovasti voi tehdä töitä unelmiensa eteen, eikä mun unelmat ole suuria saavutuksia, mutta kuitenkin…

Ihminen pelkää epäonnistumista niin paljon, ettei uskalla aloittaa. Oli kyse sitten laihduttamisesta tai bisneksestä niin yritykset kuolevat usein jo ennen, kuin saavat vauhtia alleen. Eihän me aloiteta edes kirjan lukemista, koska ajatellan ettei kuitenkaan ehditä lukea sitä loppuun. Tunnin päästä täytyy jo olla seuraavassa paikassa ja sitä rataa. Tekosyitä löytyy aina, siis ihan aina. Mä en voi muuta sanoa, kuin että niiden keksiminen täytyy kerta kaikkiaan lopettaa jos tavoitteena on saada mitään aikaiseksi. Puhumattakaan siitä, että tavoite on onnistua jossain kunnolla. Ainut mitä voi ja pitää tehdä on kulkea eteenpäin, eikä ajatella 1) mitä voi / tulee menemään pieleen tai 2) päämäärää, mikä tuntuu kohtuuttoman suurelta. Osaa suuren tavoitteen ajattelu ja itsensä laittaminen ”paineen alle” voi toki motivoidakin, mutta vähintään yhtä suurta osaa se pelottaa, stressaa ja ahdistaa.

Tekemisestä ja unelmista puhuminen ja sen tutkiminen ovat monelle helppoa. Asiaa on voitu miettiä vuosia, mutta koskaan ei ole painettu play-nappia. Sitä voi kuluttaa vaikka puoli vuosisataa tutkiessa kiinnostavaa aihetta, tsekata treenivideoita, lukea tutkimuksia, ostaa kaikki mahdolliset lisäravinteet ja opetella laihduttamista teoriassa mutta ilman käytäntöä rasva ei pala. Ilman työtä raha ei virtaa tilille, ilman treeniä lihas ei kasva ja haluan uskoa, että ilman sydäntä ja kunnioittavaa käytöstä mikään vuorovaikutusta vaativa bisness ei ole kestävää. Jokainen, joka on koskaan missään onnistunut on joskus joutunut aloittamaan ja se on aina vaikeaa. Se on uutta ja kaikki uusi pelottaa, siihen liittyy riskinsä. Jos sulla on joku unelma/päämäärä, ajatus siitä millainen tahdot olla ja syy sille, eli miksi tahdot olla, niin enää puuttuu tekeminen. Moni on hyvä suunnittelemaan, mutta suunnitelmien vieminen käytäntöön on kohtuuttoman suuri askel. Mä oon enemmän tekijä, vaikka jotkut näkevät mussa harkitsevuutta. Sekin on joiltain osin totta, mutta kyllä mä melko äkkipikaisia ratkaisuja aina teen ja tosi harvoin oon niistä mitään katunut. Yleensä, kun teen päätöksen on siitä luopuminen epätodennäköistä, joskus jopa jääräpäisyyteen asti. Meen monesti sillä asenteella, että mulla ei ole mitään menetettävää.

Mä kannustan myös ehdottomasti kertomaan omista tavoitteista ääneen muille. Tiedän, että sitä pelätään ja osan mielestä on ”hienoa” tehdä omaa juttua salassa muilta, jotta voi sitten tulla puskista ja yllättää, mutta todellisuudessa mä uskon että kyse on siinäkin vaan pelosta. Ettei tarvis selitellä, jos epäonnistuu. Oon itse todennut sen moneen kertaan, että epäonnistuminen ei todellakaan ole asia jota tarttis hävetä tai asia, minkä vuoksi kukaan hylkää, nauraa tai pilkkaa. Ihmiset ei odota toisen epäonnistumista vaan myötäelävät. Ylipäänsä, jos ennakkokäsitys on se, että kaikki toivovat sulle jotain pahaa niin kannattaa alkaa työstää tuota ajatusta. Eivät ihmiset oo niin pahoja, mitä luulet tai siinä tapauksessa olet väärien ihmisten ympäröimänä. Aitous, rehellisyys ja ihmisyys ovat piirteitä, joita toisessa arvostetaan tänä päivänä kaikista eniten.

Itseään ei kannata lähteä muuttamaan siihen suuntaan, missä valtaosa vaikuttaa. Esimerkiksi valmennustyössä, tavassa syödä tai treenata ihan missä tahansa ammatissa: haluatko olla vaan yksi muista vai erottua omalla persoonallasi? Käytä sitä hyödyksi! Silloin saat suurella todennäköisyydellä myös sellaista asiakaskuntaa ja sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka arvostavat sua ihmisenä. Näin se homma toimii, aitouden kautta. Silloin tekeminen on pitkäikäistä ja siitä voi todella nauttia. Tuumasta toimeen. 🙂