TREENILAUKUN SISÄLTÖ

*Sisältää mainoslinkkejä

Mitä kaikkea mä kannan laukussani mukana päivän aikana?

Suurin osa mun ajasta menee treenivaatteissa salilla – oon lähes aina joko salilla töissä tai treenaamassa, tai menossa jompaan kumpaan. Väliajoilla käyn kotona syömässä eli tosi harvoin kannan ruokia mukana, kun välimatkat ovat täällä kuitenkin aika lyhyitä. Autossa tulee istuttua paljon ja tarvittaessa auto toimii mun toimistona. Haluaisin kuitenkin parhaani mukaan välttää sitä, että auto alkaisi muistuttaa sisältä kaoottista työpistettä ja näin ollen pitää tavarat järjestyksessä.

Laukku TÄÄLTÄ

Treenivaatteet ja treenikengät/kenkiä

Perinteisesti liikun treenivaatteissa joka päivä joka paikassa, mutta monesti käytän töissä eri asua kuin omissa treeneissäni. Joskus saattaa jopa olla, että päällä on jotain muutakin ja vaihtovaatteet on oltava mukana.

Vaihtelen kenkiä vähän väliä ja tuntuu, etteivät mitkään ole ihan nappivalinta. Hyviä kenkiä on vaikea löytää! Mulla on ollut tarkoitus käydä teettämässä pohjalliset noin 10 vuotta, mutta hankinta on edelleen suunnittelu-tasolla. Siitäkin huolimatta, että kärsin kovista jalkapohjajumeista lättäjalkojen vuoksi. Nyt voisi olla korkea aika tehdä asialle jotain niin ei tarvitsisi syyttää kenkiä kaikista ongelmista. Onko teillä kokemusta pohjallisten vaikutuksesta hyvinvointiin? Kertokaa ihmeessä ja, jos on Vaasassa suositella jotain hyvää paikkaa niin antaa tulla vaan.

*Faskiapallo on muuten aivan täydellinen huoltoväline jalkapohjille!

Versa Gripps ja kuminauhat

Ei treeniä ilman Versoja, se on saletti. Mun omat ovat yhtä vanhat, kuin niiden rantautuminen Suomeen ja nämä kyseiset yksilöt ovat palvelleet siitä asti uskollisesti. Nyt on kuitenkin pito hävinnyt ja Versoista jää ainoastaan käsiin musta väri. Yksi juttu taas lisää hankinta-listalle. Ennen Versoja käytössä olivat perinteiset vetoremmit. Osassa liikkeistä ja etenkin raskaita kuormia käyttäessä perinteiset remmit ajavat asiansa paremmin, kuin kumiläpyskät mutta saattaa olla ettei multa enää vanhoja remmejä edes kotoa löydy. Mitään salihanskoja en oo koskaan oppinut käyttämään ja kädet on muuten sen näköisetkin..

Kuminauhojen käyttö treeneissäni on vaihtelevaa, mutta ne täytyy olla laukussa kaiken varalta. Myös asiakkaiden kanssa tulee käytettyä kumppareita ja ne on aivan lyömätön apuväline esimerkiksi smith-kyykyissä.

Treenijuomat ja pullot

Kassista löytyy vesipullo ja, treenaaman mentäessä yksi sheikkeri jossa on treenin aikainen intrajuoma ja toinen, jossa on palautusjuoma. Täytyy muuten antaa itselleni pisteet siitä, että mä en koskaan unohda vanhoja pulloja laukkuun. Enää — niin paljon traumoja. 😀

Tosi harva pullo on enää oikeasti vuototiivis, mutta nämä vanhat MyProteinin pullot hoitavat asiansa edelleen. Jos joku suunnittelee teettävänsä sheikkereitä niin tämä on mun mielestä paras pullomalli, joka ei vuoda tai hajoa muutenkaan ihan äkkiä. Meiltä löytyy kaikki mahdolliset kanisterit ja uudet mega-pullot, mutta kyllä ne vaan vuotaa ja korkit hajoaa, tiivisteet irtoaa yms.

Kuulokkeet x 2

Kannan aina mukana kahdet eri kuulokkeet siltä varalta, että langattomista loppuu akku. Pääsääntöisesti kuuntelen siis treenin aikana (ellen treenaa Juuson kanssa) ja aerobista tehdessäni musiikkia Marshallin bluetooth -kuulokkeilla ja varalla on iPhone 7+ omat, langalliset nappiversiot. Oon tykännyt Marshalleista tosi paljon, mutta pitkän aikaa jos ovat päässä niin alkaa korviin sattua. Kyllä niillä kuitenkin hyvin pärjää ja äänentoisto pelaa hienosti, eivätkä ne valu treenatessa ja akku kestää todella kauan. Parhaat, jotka mulla on koskaan ollut mutta varmasti löytyy muitakin hyviä. Mä en oo aina ollut musiikinkuuntelija treeneissä, mutta nykyään ajaisin ennemmin takaisin kotiin jos unohtaisin kuulokkeet treenikassista. Joko treenikaveri tai musiikki!

Asiakkaiden treeniohjelmia, kalenteri, kyniä…

Pääsääntöisesti ohjelmat ovat puhelimessa, mutta varmuuden vuoksi niitä on tuolostettunakin aika moinen läjä jäänyt laukkuun pyörimään. Mä suunnittelen aina aikatauluni perinteiseen vuosikalenteriin, mutta muita merkintöjä on puhelimen muistiinpanot täynnä. Nämä ovat kaikki tärkeä osa mun organisointia ja tietokonetta kannan tosi harvoin mukana, ellen ole reissun päällä. iPadit ovat myös sellaisia, joita en koskaan oppinut käyttämään hyväksi vaikka niitäkin kotoa löytyy.

Laukku TÄÄLTÄ

OLIKO SEN ARVOISTA?

Sunnuntai ja viikkokuulumisten aika. Meinasin, että pidän nämä mukana blogissa kun niistä on tullut positiivista palautetta. Tosi kiva, että jaksatte seurata ja innostua rennommistakin postauksista joissa ei mun mielestä tunnu olevan juuri päätä ei häntää. Kulunut viikko on ollut kaiken kaikkiaan todella raskas, eikä se liity kevennysviikkoon vaan ihan muun elämän haasteisiin. Lomaa voi ottaa treeneistä ja lomaa voi ottaa töistäkin tarvittaessa, mutta on asioita joita ei voi paeta tai olla tekemättä ja ajattelematta. Mulla ei oo koskaan toiminut se tyyli asioiden käsittelyyn, jossa koitan vaan olla ja rentoutua tai unohtaa. Tarvitsen aktiviteetteja ja ärsykkeitä, mielellään tietysti sellaisia joista nautin. Se on paras lääke. Huomenna menen saattamaan 7-vuotiaan pikkusiskoni ensimmäiseen koulupäivään mikä on varmasti ikimuistoista.

Nythän oli niin, että viikko sitten elin viimeisen ”dieettipäivän” 11 viikkoa kestäneestä projektistani. Tällä viikolla oon siis ottanut rennommin ja käynyt salilla muutamia kertoja. Treenit on mennyt tosi hyvin, enkä ole tehnyt mitään varsinaisia pumppailutreenejä vaan ihan sellaisia mulle tyypillisiä harjoituksia — selvästi vähemmän mitä normaali treeniviikkona. Jatkan näin vielä 5 päivää ja tulevana viikonloppuna aloitan sitten taas uuden vaihteen ruokavalioineen ja treeneineen. Aivan super hienoa enkä oikeasti malta odottaa! Kerroinkin, että ruokavalioon tulee vielä enemmän syklitystä ja haluan jatkaa tuplatreeneillä mahdollisuuksieni mukaan. Mun oma tavoite on päästä edelleen parempaan kuntoon ulkoisesti ja ominaisuuksiltani myös, se ei ole muuttunut mihinkään. En halua pitää minkäänlaista off-seasonia tai kasvukautta vaan tehdä töitä, jotta oon huhtikuussa kunnossa lavalla. Eli jatkan jaksottaisella tekemisellä, kuten tähänkin asti. Step by Step.

Ruokien suhteen kaloreita otettiin tälle viikolle aavistuksen verran alaspäin ja lupa oli herkutella, jos siltä tuntuu kunhan normaalisapuskatkin pysyvät päivän ohjelmassa. Tai vaihtoehtoisesti jonkun päivän aterian voi korvata muulla ruoalla, mikä on oikeasti kunnon annos. Ei esimerkiksi salaatti tai leipä. Kaikki normaalit ateriat olen syönyt ja vähän ekstraa päälle. En oo rehellisesti sanottuna kauheasti suolaisen perään, enkä muista koska olisin syönyt pitsan tai burgerin vaikka ne hyvältä maistuvatkin. Olen enemmän sokerihiiri ja päädyn mieluummin syömään jäätelöä, jos valita voi. Nyt olin ajatellut mielessäni, että mentäis Juuson kanssa jonnekin syömään mutta kun tämä viikko koitti niin heräsin vaan miettimään että missä täällä nyt jotain sitten söisi… Laittautuneena ihmisten ilmoille jonnekin ravintolaan niin ei kiitos. En ollut suunnitellut, koska olisi se päivä jollekin vapaammalle aterialle ja perjantaina treenin jälkeen klo 20:30 menimme kauppaan ja ostin extempore Subin. Sehän oli hyvää ja ihan riittävä. Ei jäänyt nälkä tai tehnyt mieli mitään muuta ruokaa. Kiitos. Koko viikon paras juttu oli kuitenkin subista ostetut cookiet, jotka jaettiin Juuson kanssa ja siis aivan kerta kaikkisen hyvää.

Eniten mä olin odottanut jäätelöä ja söin B&J sellaisen ”uuden” toppedin. Hyvää, mutta ei paras makuvaihtoehto jos multa kysytään eli en söisi uudelleen tuota versiota. En muuten syö koskaan muita, kuin B&J jätskejä koska tykkään niiden koostumuksesta. Jäätelö ei saa olla liian vaahtomaista tai pehmeää. Heh. Tulihan tosta nyt ihan hirvee olo ja jatkoin syömistä vaikka purkin kansi olis kannattanut laittaa kiinni. Ei kai sitä ikinä täysin opi. Olin vähän yllättynyt, miten omasta mielestäni pienestä määrästä jotain muuta syötävää tuli tosi huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikea selittää, mutta ei vaan tuntunut hyvältä ja tuli ikään kuin krapulaiseksi, laiskaksi ja alakuloiseksi. Ei ollut sen arvoista. Nukuin kuitenkin ihan hyvin, joten ei haittaa ilman hyötyä. Elän siinä uskossa ja toivossa, että unet ottavat kyllä parantuakseen pikkuhiljaa.

Kyllä se niin vaan on, että terveellistä ruokaa ja kevyttä oloa ei voita mikään hetkellinen maku tässä maailmassa. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että jos antaa pikkusormen niin se vie koko käden ja helposti yhdestä herkusta tulee kahden viikon putki kun aina seuraavana aamuna on ehtinyt unohtaa sen pahan olon. Mun kohdalla treeni jeesaa tässäkin ja on paljon pienempi todennäköisyys heittää ranttaliksi ravinnon kanssa, jos treenaa ja haluaa kehittyä. Osalle urheilu voi toki olla ansaittu teko herkutteluun, mutta ainakin kehonmuokkauksessa oikeanlaisella ravinnolla on niin valtava merkitys tuloksiin että sen tiedostaminen motivoi suuresti.

Kävin myös maanantaina lpg-hoidossa ensimmäistä kertaa ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Aion ehdottomasti jatkaa tätä ja uskon siitä saatuihin hyötyihin. Ero oli kuin yöllä ja päivällä lihaksen pehmeydessä ja esimerkiksi kipeä polvi helpotti hoidon jälkeen huomattavasti. Kyllä sen huomasi hoitoa tehdessä, että koko oikea jalka (jossa polvikipu) oli aivan järkyttävän kireä kauttaaltaan. Lisäksi oon antanut jaloille täyden levon koko tämän viikon ja ensi viikolla aion uskaltautua testaamaan niille joitain vähän polvia rasittavia liikkeitä.

Jos lukijoissa on vaasalaisia, jotka ovat kiinnostuneita LPG:stä niin suosittelen lämpimästi Klinikka Jonas Kesti. Nettiajanvaraus löytyy TÄÄLTÄ

Lue myös POLVIKIPUISEN ALAKROPPATREENI

MUN UNIONGELMAT

Mä oon aina ollut enemmän tai vähemmän huonouninen. Ongelma on selvästi enemmän nukahtamisessa kuin itse nukkumisessa, eli kun joskus nukahdan niin nukun ihan hyvin ja sikeästi. Ainakin ajoittain. Unettomuus on kyvyttömyyttä nukkua riittävästi ja mulla se ilmenee erityisesti vaikeutena nukahtaa iltaisin, heräilynä tai liian aikaisena heräämisenä. Saatan olla hereillä aamuyöstä ja mietin, että koska viitsin alkaa keittää kahvia. Klo 06 on mulle aika, kun nousen lopullisesti ylös.

Oon nähnyt oikeastaan painajaisia niin kauan kuin muistan. Joka yö, poissulkien jotkut erityisen hyvät jaksot elämäni aikana. Mulla on muutama toistuva teema painajaisissa ja osa on pysynyt ihan lapsesta asti muuttumattomana. En näe fiktiivisiä unia vaan hyvinkin todellisia ja liittyen ihmisiin, jotka tunnen. Oon oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että osaan sanoa 90% varmuudella nukkumaan mennessäni mistä tulen näkemään painajaista tulevana yönä. Painajaisten laatu on sinällään muuttunut, että joskus ne loppuivat ennen kuin jotain pahaa tapahtuu mutta nykyään painajainen menee niin pitkälle ettei paluuta ole. Tää on suurin syy, miksi mä en halua tai tykkää nukkua. Toinen suuri syy on raapiminen. Atooppisen ihon ikuinen ongelma, johon keskityn erityisen voimakkaasti sängyssä kun ei muutakaan tekemistä ole. Raavin ja raavin ja raavin. Uskon, että raapiminen on mun kohdalla totuttu tapa ja siitä on ihan hemmetin vaikea päästä eroon. Kuten joku kommentoi mun iho-postaukseen niin geelikynnet on muuten toimivin ratkaisu. Niillä raapiminen on lähes mahdotonta, joten taitaa olla aika käydä laittamassa.

En ota juurikaan stressiä nukkumisesta enää tässä vaiheessa. Tiedän, että kun oon tarpeeksi väsynyt kaikesta valvomisesta niin nukun kyllä jossain vaiheessa sen hyvänkin yön. Ja täytyy sanoa, että mulla on takana erityisen pitkään jatkunut hyvä jakso nukkumisen kanssa, mikä on alkanut kuitenkin taas rakoilla. Kova treenaaminen lisää unen tarvetta ja, koska se on mun heikko kohta muutenkin niin onhan se nyt taas häiriintynyt. Tässä kevennyksen aikana stressi jotenkin raukeaa ja huomaan että olen levottomampi monessa mielessä. Silloin, kun kaikki menee hyvin niin esimerkiksi kofeiinilla ei ole mitään vaikutusta mun vireystilaan ja voin hyvin juoda klo 19 kupin kahvia ja nukahtaa klo 22, nukkua kokonaisen yön herämättä kertaakaan. Kisojen ympärillä oon aina nukkunut erityisen huonosti ja sama homma silloin, kun juoksin paljon. En missään nimessä menisi sänkyyn pyörimään ennen kuin koen vähintään keskivahvaa väsymystä. Katson kyllä telkkaria iltaan asti ja pahin ajatus olisi se, että mehustelisin tulevia painajaisia hiljaisessa ja pimeässä asunnossa jo pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tyyny, sänky, peitto, lakanat ja sisäilma ovat tärkeät ja niiden häiriintyessä tilanne olisi entistä pahempi.

Ongelma on harvemmin täysin fyysisistä syistä johtuva. En ole huomannut, että esimerkiksi yksinään treenin ajankohta vaikuttaisi mun nukkumiseen vaan kyllä ne mielessä pyörivät asiat ovat suurimmassa roolissa. Kerroinkin teille, että mua ei ole stressanut oikeastaan mikään ja ehkä voi olla että treenaaminen vei ajatuksia kivasti muualle ja nyt kun oon levännyt niin on taas aikaa ajatella sitä muuta todellisuutta. Mulle ei ole häpeä myöntää, että käytän varmasti urheilua omana terapiamuotonani ja aion sitä myös jatkaa niin kauan kuin se toimii ja tuntuu hyvältä. Mulla ei ole koskaan niin hyvä olla kuin urheilutavoitteisiini panostaessa ja vielä niin, että saan tehdä sitä yhdessä kumppanini kanssa. Tiedän kuitenkin, että tällä hetkellä ykkösprioriteetti on rauhoittaa ajatuksia ja saada uni takas kuntoon, jotta voin jatkaa treenihommia. Käyn salilla kevennyksenkin aikana, mutta huomattavasti vähemmän ja rennommalla otteella. Sanonkin aina, että kumpa elämä voisi olla vaan itsestä riippuvaa mutta kun ei se mene niin…

Pitkään jatkunut univaje vaikutttaa tietysti myös mielen lisäksi kehoon. Lisämunuaisen ja kilpirauhasen toiminta voi häiriintyä ja leptiinin määrä pienenee. Uskotaan, että väsyneenä ihminen haluaa syödä enemmän ja tästä syystä lihoo mutta se ei ole mikään varmuudella tapahtuva asia. Jos ei himoista huolimatta syö niin lihomista ei tapahdu. En ole myöskään omalla kohdallani huomannut, että olisin väsyneenä alttiimpi syömään enemmän koska niin kauan olen syönyt tietyn kaavan mukaan. Joskus olin varmasti tunnesyöjä, mutta enää en tunnista sitä itsestäni. Pystyn myös suorittaa väsyneenä ja ärtyneenä pakolliset asiat, mutta eihän se kivaa ole. Koenkin, että ärtyneisyys on univajeen tyhmin sivuoire joka häiritsee mun normaalia elämää.

Mikään luonnolinen ”unilääke” ei auta, koska kuten huomataan niin vaikuttajat ovat enemmänkin psyykkisiä. Lääkkeitä en syö, en nukahtamiseen enkä mihinkään muuhunkaan. Vuonna 2015, pahimpaan kriisiaikaan, en nukkunut käytännössä vuoteen ja käytin hetken lääkkeitä, joihin koin jääväni koukkuun. Lopetin ne, enkä ajatellut koittaa enää uudelleen. Mielestäni en ole missään määrin taipuvainen esimerkiksi masentuneisuuteen ja vaikka uniongelmia on niin pystyn elämään niiden kanssa. Painajaisten syy olisi hyvä selvittää ja tottakai tiedän ne lukuisat syyt, mistä asiat johtuvat. Varmasti joku voisi diagnosoida mulle traumaperäisen stressihäiriön, mutta tieto siitä ei mun öitäni pelasta. Elämä on loputon retki, johon mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä. Sen ymmärtäminen auttaa ainakin mua parhaiten ja täytyy muistaa, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Mä koen olevani erityisen vahva ihminen ja mulle se tarkoittaa sitä, että pystyy puhua tunteistaan. Mä olen hyvä puhumaan tunteistani, enkä ole koskaan sulkeutunut. En häpeä mitään, en piilottele mitään, enkä välitä muiden mielipiteistä. Ymmärrän itseäni, itken jos itkettää ja nauran jos naurattaa. Tunnistan heikkouteni ja vahvuuteni, mutta kumpikaan ei lamaannuta mua. Tämä ei suoranaisesti liity tähän uniasiaan, mutta oon tavallaan aina uskonut että selviän mistä vaan ja se auttaa paljon. Tiedän, että asiat järjestyvät aina jotenkin ja vaikka hetkellisesti olisi vaikeeta niin kyllä se kelkka kääntyy jossain vaiheessa.