JUHANNUS JA DIEETTI? – DIEETTI VKO5

Kulunut viikko saa multa arvosanaksi 4/5, koska mikään ei ole täydellistä. 😉 Sen verran hyvin on silti mennyt, että mitään varsinaista valittamista ei ole ja yleinen fiilis on erittäin hyvä. Tällä viikolla ei ole ollut mitään haasteita ruoan kanssa, nälän kanssa tai mielitekojen kanssa. Eikä myöskään jaksamisen tai edes kiinnostuksen kanssa. Aina ei huvita, mutta tällä viikolla on huvittanut.

Lue myös aiemmat dieettikuulumiset

DIEETTI VKO4

DIEETTI VKO3

DIEETTI VKO2

DIEETTI VKO1

Alkuviikko meni ihan kotona Vaasassa, töitä ja treenejä tehden. Varasin meille junaliput Helsinkiin kolmen viikon päähän, enkä malta odottaa tapaamista valmentajan kanssa. Saan siitä aina niin paljon hyvää energiaa, että nyt on todellakin mitä odottaan. Etenkin, kun vihdoin koen tehneeni hyvää muutosta niin on kiva päästä näyttämään työn tulos ihan paikan päälle. Mä oon muutenkin ehdottomasti enemmän face-to-face -ihminen kuin virtuaalisesti toimiva kone. Valmennusjutut on vielä erityistärkeä asia, jossa en vaan luota pelkkään sähköiseen kommunikointiin. En asiakkaana tai valmentajana. Ihan ihmisen ilmeistä ja eleistä lähtien lähikohtaaminen on tärkeää ja siinä saa kertalaakista asiat selväksi, ilman sitä viestihelvettiä ja odottelua. Sähköinen kommunikointi on valmennuksen tukena, mutta olen ottanut matkustuskustannukset huomioon jo tähän lähtiessäni.

Viikko on tuntunut pitkältä, mikä ei tässä kohtaa ole huono asia koska pidin itsekin kolme vapaapäivää. Torstaina tein vielä töitä ennen kuin lähdettiin ajamaan Uuteenkaupunkiin, mutta muuten on tullut rentouduttua (vihdoin). Viikonlopulle jäi useampi treeni tehtäväksi, mutta täällä on erinomaiset puitteet ja mikä sen kivempaa kuin päästä treenaamaan lähes tyhjälle salille. Aivan huippua. Lauantaina tuntui, että loukkasin takareiden jalkatreenissä ja vaihdoin sitten vähän lennosta treenattavaa lihasta ettei jalan tilanne pahene. Nyt ei tunnu mitään kipua, joten säikähdyksellä selvittiin. Kun treenaa ”uusilla” laitteilla niin ei aina tiedä miten painavia painopakat mahtavat olla ja niin kävi mullekin. Menin reisikoukistus maaten -laitteeseen ja laitoin sopivalta näyttävän painon, mutta kappas vaan kun pakka olikin raskas. Täydestä venytyksestä, kun lähtee koukistelemaan aivan liian raskaalla kuormalla niin näinhän siinä helposti käy. Täytyy olla jatkossa varovaisempi.

Tälle viikolle on tullut matkustamista ja olosuhteiden muutoksia, mutta eipä ne enää juurikaan vaikuta kuten joskus aikaisemmin ( matkustusnesteet on ehkä hauskin ilmiö ikinä 😀 ). Ollaan niin paljon reissattu tätä väliä, että ihan suht iisisti se menee vaikka autossa saa istuakin. Pidin matkustuspäivän lepopäivänä ja kävin hakemassa kaupan salaattibaarista hyvän salaattipohjan, ettei tarvinnut ostaa kotiin enää kaikkia salaattitarpeita. Lisäsin itse salaattiin lohta, avokadoa, paistoin vihreitä papuja ja keitin perunaa. Tuli aivan törkeen hyvä setti ja oli helppo roudata annos siinä isossa pahviastiassa, minkä voi heittää syömisen jälkeen suoraan roskiin. Muutenkin viikonloppuna on ollut erityisen hyvät pöperöt, kun on saanut laittaa grillissä lihaa ja kasviksia. Meillä ei ole grilliä itsellä, joten täähän on todellista luksusta!

Juhannus ja dieetti, miten se onnistuu? Mun kohdalla ja tässä hetkessä erittäin hyvin. Ollaan oltu koko juhannus Juuson vanhempien luona Uudessakaupungissa ja täällä ei tarvitse koskaan selittää mitään kenellekään. Omien ruokien syöminen, ruokavaa’an käyttäminen, treenaaminen, treenijuomien sekottaminen tai mikä tahansa muu, ei aiheuta kenessäkään kysymyksiä. Enkä mä ole muutenkaan koskaan selitellyt omia valintojani tai kokenut edes tarvetta sille. Toki hyvät käytöstavat täytyy muistaa ja, kun mentiin grillaamaan isommalla porukalla niin mainitsin grillijuhlien järjestäjille että mä syön tänään näin tästä syystä. Asia ok. Kun täällä sanotaan, että Jessica on menossa kisoihin niin asia on loppuunkäsitelty – Tiedetään mitä se tarkoittaa, millaista sitoutumista se mahdollisesti vaatii. Ainakin mä haluan olla sitoutunut ja tehdä työni hyvin jo tässä vaiheessa, kun on vielä mahdollista saada muutoksia aikaan. Kuten sanottu, pelkkä laihduttaminen ei motivoi mua ja tämän käynnissäolevan jakson aikana tavoitteena on hyödyntää itsestäni kaikki mahdollinen urheilija-potentiaali, kasvattaa sitä ja vahvistua fyysisen puolen lisäksi myös henkisesti. Hyvin menee ainakin toistaiseksi.

Tiedän, että moni kokee olevansa ymmärrystä vailla etenkin silloin jos haluaa treenata tosissaan ja syödä sitä tukevasti ilman mitään kilpailutavoitetta. Se aiheuttaa ihmetystä, etenkin työpaikoilla, ja tulee olo että kaikki omat valinnat täytyy selittää. Mä oon itse vastannut aina kysymyksiin asiallisesti, kun niitä on ilmaantunut mutta en selittele. Se on mun oma asia mitä syön ja teen, aivan kuten muakaan ei kiinnosta muiden syömiset. En ikinä kommentoisi toisen ruokaa, ellei kyseinen henkilö multa mielipidettäni pyydä. Tietysti se että sanot kilpailevasi lajissa joka vaatii myös jossain määrin eväiden tarkastelua ymmärretään yleensä paremmin. Kun taas, jos sanot syöväsi niin tai näin pudottaaksesi painoa tai koska haluat muutosta kehonkoostumukseesi yms. niin yleensä et saa muuta kuin tuhat mahtavaa neuvoa tai moitetta. Mun mielestä kukaan ei ole oikeutettu antamaan palautetta toisen syömisistä, mikä on aika henkilökohtainen asia, oli se sitten jonkun mielestä liian terveellistä, yksipuolista, epäterveellistä tai muuten vaan vääränlaista. Oon ollut itse työpaikoissa, joissa jokaisen ruoasta on etsitty kaiken maailman virheet ihan väristä ja ulkonäöstä hintaan asti. Kukin syö mitä tykkää ja silloin kuin tykkää. Kahvitauolla pulla, patukka, energiajuoma tai banaani ovat sallittuja, mutta auta armias jos syöt 15 minuutin aikana kokonaisen aterian niin johan riemu repeää.

Ensi viikolla jatkan vielä samaan malliin ja sen jälkeen tulee kevennys. Jos jotain täytyy parantaa ensi viikolle niin koitan saada vähän pidennettyä yöunia. Mä nukun aika vähän ja oon tottunut heräämään aikaisin, että saan jotain oikeasti tehtyäkin, mutta viime aikoina nukkumaanmeno on myöhästynyt. 7-8h unet on mulle hyvä, mutta 6h ei riitä ja sen tuntee olossa.

AIDOT KUVAT

Mulla on pieni yliannostus treeni- ja ravintoaiheisista jutuista ja oonkin tässä nauranut, että miten ihmisiä voi kiinnostaa mitä mä syön ja miten paljon. 😀 Mutta mikäs siinä, kyllä mä kirjoitan jos te luette. Haluan silti korostaa sitä, että vaikka lukijat ovat mun yleisö niin teen tätä ennen kaikkea itseäni varten. Oon saanut ihan mahtavia onnistumisentunteita kirjoittamisesta ja huomaan, miten paljon sutjakammin tekstit syntyy verrattuna vaikkapa helmikuuhun. Mun on pakko saada kirjoittaa siitä, mistä itse haluan ja silloin kuin haluan. Eli nyt tarvitsen jotain muuta ajateltavaa, muuta postattavaa ja toivottavasti teillekin kelpaa jokin muu luettava tähän väliin.

 

Ajattelin siis kirjoittaa valokuvaamisesta. Sehän on ihan valtavan suuri osa bloggaamista ja saattaa olla, että hyvät kuvat voivat joskus pelastaa huonon tekstin.

Me ollaan oltu Juuson kanssa enemmän tai vähemmän innostuneita kameroista ja kuvaamisesta nyt ehkä parisen vuotta. Tai Juuson innostus on kyllä mun mittakaavalla aika paljon enemmänkin. Kellosta vaan meinaa loppua tunnit kesken, eikä aikaa vaan ole (=saa järjestettyä) ikinä riittävästi kaikkiin juttuihin. Ja juurikin tässä kuvaushommassa tulee äkkiä turhautuminen vastaan, jos ei saa tuotettua mitään ulos ja vielä tietää sen, että kaikissa kamera-vehkeissä on melko paljon rahaakin kiinni. Tästä sais vähintään yhtä paljon aikaavievän harrastuksen, kuin fitness-kisaamisestakin mutta kaikesta ajanpuutteesta huolimatta ollaan kuitenkin otettu kuvia ja käytetty vapaa-aikaamme muuhunkin kuin Netflixin katsomiseen. Siitä mä oon ylpeä! Parantua ei voi muuta kuin tekemällä ja se koskee ihan kaikkea.

Koska Juuso tykkää tosi paljon kuvata niin mulle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin olla kuvattavana. Rehellisesti sanottuna mä inhosin sitä pitkän aikaa ja olin ihan pettynyt aina, kun katsoin otoksia. Mun oli huono olla itseni kanssa ja, kuten naiset yleensä niin olin mielestäni aina liian iso joka suunnasta katsottuna. Sitten meille tuli kinaa, kun mä haukuin jokaisen kuvan enkä osannut katsoa niissä mitään muuta kuin omia virheitäni. Ja sama se on varmaan kaikilla, kun on tottunut katsomaan itseään peilistä tietyssä kulmassa ja yleensä vielä joku tietty ilme naamalla niin onhan se nyt yllätys nähdä toisen ottama kokovartalokuva. Mutta nyt ajattelen niin, että mä näytän siltä miltä näytän ja olen tyytyväinen siihen. Vaikka mua on moneen kertaan kehuttu kauniiksi tai mitä milloinkin niin en näe sitä kyllä itse lainkaan. Kehuja on jotenkin todella vaikea ottaa vastaan, kun ne koskevat ulkonäköä eikä esim. jotain taitoa tai saavutusta.

Tää blogi on oikeastaan ollut tosi hyvä juttu kuvaamista ajatellen, koska mulla on joka päivä tarve saada kuvia. Oon myös ihan suunnitellusti halunnut laittaa IG-tilini uuteen uskoon ja oon ihan tyytyväinen siihen tällä hetkellä. Tarkoituksena on pitää kuvat pääosin laadukkaina, mutta myös välillä voin laittaa kännykkäselfien tuomaan rentoutta kaavaan. Ruokakuvat otan aina kännykällä ja softbox-valolla. Vaikka nämä ”paremmat kuvat” yleensä otetaankin äkkiä ennen salia, 12h naamassa ollut meikki päällä niin ne otetaan kuitenkin. Kuvien ottaminen on myös auttanut mua hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. Mun kasvojen ”virheet”, pienet huulet, valkoinen iho ja mitä kaikkea nyt itsestäni löydänkään, eivät enää haittaa mua samalla tavalla kuin ennen. Kenestä tahansa saa otettua kauniin kuvan kovalla meikillä, tekorusketuksella ja heittämällä photoshoppia päälle. Ja onhan niitä kiva katsoa, todellakin! Mä vaan itse koen, että mun on helpompi ja parempi olla vaan minä. Osaa julkaisemistani kuvista en olisi vielä jokin aika sitten laittanut mistään hinnasta esille, mutta nyt oon ihan sinut kaikessa epätäydellisyydessänikin. Tiedän, että jokaisen hyvän kuvan takana voi olla aika monta epäonnistunutta otosta.

Mä en todellakaan pidä itseäni mitenkään kuvauksellisena, mutta se että pystyn olla oma itseni kameran ja Juuson edessä on vienyt kuviakin eteenpäin. Aika monet kuvat, mitä julkaisen on ns. tilannekuvia ja me karsitaan suurimmaksi osaksi ne tekemällä tehdyt poseeraukset pois. Juuso ottaa kuvan monesti silloin, kun mä rikon jonkun asennon tai ilmeen ja silloin niistä tulee aidompia. Jos kuviin sais välitettyä jonkun tunteen niin se olis ihan mahtavaa ja mun mielestä koko kuvaamisen idea onkin siinä! Sellainen tietynlainen feikkiys menee koko ajan kauemmaksi siitä, mitä itse haluan olla tai mitä haluan edes ympärilleni, enkä valokuvauksellisestikaan tykkää liian tehdyistä kuvista. Oli se sitten mallin epäaitous tai muokkauksen yliampuvuus. En mä laittais vastaan olla Kim Kardashianin näköinen, mutta oon tajunnut että jonkun muun ihmisen ulkonäön tavoittelu on aika hiton turhaa. Niin klisee kuin se onkin niin itsevarmuus on kauneinta. Muutenkin erilaisuus, erilaiset ihonvärit, pisamat, hörökorvat, raot hampaiden välissä, oranssit kulmakarvat ja kaikki normaali-kauneusihanteesta poikkeava on just älyttömän kaunista.

 

Tämä somen aikakausi ja siihen vielä lisättynä fitness-kilpaileminen pyörii niin valtavasti ulkonäön ympärillä, että se vie helposti mukanaan. Oli bikini fitness -streotypia mikä tahansa niin mä en halua liittyä mihinkään klaaniin. Haluan tehdä omaa juttuani just omalla tyylilläni ja ihan vaan itseäni varten. Tarvittaessa laitan tissit vähän korostetummin esille sinä kisapäivänä, mutta se riittää – Hyväksyn, että tietty ulkoinen olemus on osa kisalookkia. Mulla ei ole mitään syytä tai tarvetta heruttaa salilla, kaupassa tai toisen häissä tilanteeseen epäsopivalla pukeutumisella. Joskus aikoinaan mulla oli joku lapsellinen tarve korostaa kaikessa pukeutumisessa ”lihaksia” tai sitä että käyn muuten salilla, mutta enää se ei muuta kuin naurata. Oon tosi onnellinen siitä, että mulla on paljon muutakin elämässäni eikä tarvitse jatkuvasti miettiä että miten saan viestitettyä muille mun sali-minää. Mitä enemmän harrastuksesta tulee osa jokapäiväistä elämää sen vähemmän sitä tarvitsee muille selitellä. Kunhan tekee itselleen.

ANNOSTEN KALORIT KUVINA

Multa pyydettiin ruoka-aiheista postausta, josta kävis ilmi miltä tietty kalorimäärä näyttää lautasella. Mä saatan usein puhua ja kirjoittaa kaloreista sekä makroista, enkä aina muista että lukijoissa on varmasti myös niitä joille nämä asiat eivät sano juuri mitään vaikka aiheesta ollaankin kiinnostuneita. En mäkään vielä joitain vuosia sitten ajatellut näitä sen enempää, mutta nykyään ei ole päivää ilman laskinta, exceliä ja numeroiden pyörittämistä. En mä nyt omia kaloreitani mieti yhtään sen enempää, mutta työ kuitenkin pyörii pitkälti näiden asiaoiden ympärillä.

Mutta anyway, mennään asiaan. Syön päivässä 5 ateriaa ja lisäksi tulee treenijuomia 0-650 kalorin edestä. Riippuen päivästä. Treenijuomat sisältävät aminohappoja, hiilihydraattia ja hydrolisoitua proteiinia. Varoitan välipalojen ystäviä siitä, että mä en syö minkäänlaisia välipaloja vaan pelkkiä lämpimiä aterioita, aamupalan ja iltapalan, joten välipalavinkkejä multa tuskin tullaan saamaan. Laitan tähän postaukseen kuvina viikon aikana syömiäni aterioita, eli kaikkia näitä en syö saman päivän aikana. Mun syöminen on hyvinkin vaihtelevaista sen mukaan, miten treenit menee minäkin päivänä eli kulutus ja energiansaanti kulkevat käsi kädessä. Iltapalaksi syön aina munakkaan, mutta sitä ei ole tullut jostain syystä koskaan kuvattua. Ei mikään järin kuvauksellinen annos.

Tuplatreeneistä täytyy vielä muuten sen verran sanoa, että niitähän on tietysti paljon järkevämpi tehdä silloin kun ruokaa on paljon ja palautuminen senkin puolesta parempaa. Eli, kuten minä teen nyt. Eikä silloin, kun ollaan jossain dieetin kituvaiheessa ja sitä käytetään ainoastaan kulutuksen lisäämisenä. Salitreenin tarkoituksena on kehittää lihasta ja muokata kehoa, mikä saattaa aina välillä unohtua. Tarkoitus on kehittyä ja tuplatreenit ovat siihen hyvä tehokeino, hetkellisesti käytettynä.

640 kaloria

Aamupalassa on niin paljon kaurahiutaleita, että niitä en saisi ikipäivänä puuroksi tehtynä alas. Enkä pidä puurosta muutenkaan. Eli paistan tai laitan uunissa tällaisen lätyn ja siinä ei ole mitään salaisia ainesosia, kaurahiutaleita, banaania, valkuaista ja kanelia.

 

5 seuraavaa kuvaa n.400 kaloria

Lohta tulee syötyä yleensä 2-4 kertaa viikon aikana ja kasvikset vapaalla kädellä – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Yleensä nälästä riippuen. 😀

 

n. 550 kaloria

Riisi on mun pääasiallinen hiilihydraatinlähde ja valkoisesta riisitä on tullut jo niin paljon kysymyksiä, että selvennetään sen tarkoitusta. Ensinäkin se on HYVÄÄ ja tumma riisi on PAHAA. Valkoinen riisi imeytyy erittäin hyvin ja esimerkiksi pasta-annoksen, peruna-annoksen tai tumman riisi-annoksen jälkeen en menisi treenaaman ihan äkkiä. Eli valkoinen riisi on ehdottomasti treenaajan kaveri. Treenin jälkeen saatan syödä perunaa/bataattia, mutta määrä on niin järkyttävä että usein päädyn riisiin tässäkin. Riisin hiilihydraattipitoisuus on yli 5-kertainen esim. bataattiin nähden eli saadakseen saman määrän hiilihydraattia on pottuja tai bataattia syötävä massallisesti todella paljon.

Mulla ei oo koko valmennusurani aikana ollut yhtäkään asiakasta, joka ei olisi voinut valkoista riisiä syödä. Pelko sen, yleensä lihottavasta vaikutuksesta, on kaikkea muuta kuin tarpeellinen. Se ei lihota tai millään tavalla estä laihtumista. Oletus, että painonpudottajan tulisi syödä hiilihydraatinlähteinä ainoastaan ruisleipää ja täysjyväpastaa on tullut todistettua monta kertaa vääräksi.

390 kaloria, ilman proteiineja (eivät ole kuvassa)

Riisikakkuja syön joskus lisukkeena tai reissueväänä ja aina kaduttaa, että miksen keittänyt oikeeta riisiä koko määrän edestä.

Syön siis hyvin pitkälti oikeeta ruokaa, jonka pystyn valmistamaan itse. Mikään pyhimys en ole ja esimerkiksi pepsi maxia ja kahvia maidolla tulee juotua, mutta ruoan haluan syödä haarukalla. Maitotuotteita syön aniharvoin ja vaikka mulla on hyvä vatsa niin ne vaikuttaa aivan TODELLA paljon vatsan toimintaan. Mutta sehän ei selviä muutoin, kuin olemalla pitemmän aikaa ilman niin huomaa radikaalin muutoksen. Ei se viikossa vielä tunnu.

Jokaisella aterialla ei tarvitse olla prosentuallisesti samanlainen jako hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan suhteen. Kuten näistäkin kuvista näkee niin osa annoksista on huomattavasti enemmän hiilihydraattipainoitteisia ja osa taas rasvapainoitteisempia. Proteiinit säilyvät aina jokaisella aterialla. Esimerkiksi pelkkä banaani tai omena ei ole järkevä ateria/väliapala. Aterialla tulee olla myös selvä proteiininlähde.