TAAS MENNÄÄN — KOHTI KISAKUNTOA, KALVOKÄSITTELYÄ JA TYÖJUTTUJA

Jaahas! Kuten otsikkokin kertoo niin jotain on taas alettu tekemään kisakunnon edistämiseksi. Luvassa olis siis 6-8 viikon kovempi jakso, mikä eletään kuten kisadieetillä koska oletettavasti tämä jakso on yksi pala kokonaista kisadieettiä. Tästä tulee nyt kaiken kaikkiaan tällainen ajatustenjuoksu -postaus, kun päätin oikein tunnollisesti istua alas ja antaa palaa.

 

Fiilikset on ihan hyvät ja ennen kaikkea odotan tietysti tässä vaiheessa näkeväni ulkoista muutosta. Hhaha, mites muutenkaan. Matkasta nauttiminen on tottakai se tärkein juttu, mutta mä koen että mun matka on kestänyt jo tähän mennessä 3 kokonaista vuotta. Yksi 6 tai 8 viikkoa on pieni osuus, mutta ei mitenkään vähäpätöinen! Tältä jaksolta mä odotan ihan konkreettisia tuloksia eli parempaa lihaserottuvuutta/vähempää rasvan määrää kropassa. Painokin sais alkaa liikkua alaspäin ja vaikka se ei olekaan oleellisin mittari niin totuus on se, että kisoissa en voi yli 50 kiloa painaa. Joten…pudotuksia odotellessa. En aio kuitenkaan ottaa asiasta mitään stressiä ja murhetta vaan pyrin tekemään parhaani ja toivon, että kroppa olis yhteistyöhaluinen.

Mitään sinällään uutta ja ihmeellistä ei tapahtunut tänä maanantaina, muuten kuin että lautasella olevat riisit ja puurot ovat toisinaan vähän aikaisemmaa pienempiä. Samaan tapaan syön päivässä 5 ateriaa: aamupalan, iltapalan ja kolme lämmintä kana ja riisi -ateriaa. Lisäksi treenijuomat, joissa on aminohappoja ja hiilihydraattia sekä palautusjuoma. Oon syönyt tällaiseen tyyliin lähes 4 vuotta määrien vaihdellessa tavoitteeni mukaan. Välillä on menty pitemmän aikaa syöden yhtä ja samaa ruokavaliota, mutta suurimmaksi osaksi on ollut useampi ruokavalio viikossa. Tällä hetkellä pyöritän kolmea viikon aikana ja näissä on sitten vaihtelevasti rasvaa ja hiilihydraattia.

Mä itse koen, että mulla ja todennäköisesti monella muullakin toimii se, että ”off-seasonin” ja dieetin ruokavaliot ovat pääsääntöisesti yhtenevät. Herkkää kroppaa harvoin mikään aineenvaihdunnan säikäyttely (ja muut vastaavat metodit) vauhdittaa vaan päinvastoin, kroppa heittää hanat kiinni. Aina tämä ei tietenkään onnistu ja riskinotoillakin on paikkansa, mutta tasaisen tappava tahti se on kisadieeteissäkin mikä monesti toimii eikä tarpeettomia tehokeinoja kannata käyttää siihen malliin, kuin dieettaaja olisi koekaniini. Niillä voi tehdä paljon tuhoa. Omalla kohdallani en myöskään luota siihen, että me laskettais mulla olevan 8 kiloa kuvitteelliseen kisapainoon, pyrittäis 0,5kg viikkkotahtiin painonpudotuksessa, otettais päälle yksi sairasteluviikko sekä viimeistelyviikko ja todettais, että kisadieetin kesto on tällä kaavalla 18 viikkoa. Näin se ihmiskeho ei toimi ainakaan mulla eli sitä odotellessa, että paino tippuis kivasti puoli kiloa viikossa.

Terveys ja fitness on yhtälö, johon mun suhde on monimutkainen. Kaikki tietää, ettei tässä ole kilpailuihin tähdätessä varaa puhua terveysurheilusta mutta asiat voi tehdä ainakin vähän paremmin. Sillä on merkitystä, että miten pitkään ollaan selvästi alhaisella ravinnolla ja siltä osin laiminlyödään kehon kykyä palautua. Naiselle toki myös kehon alhainen rasvaprosentti on tietyssä pisteessä epäterveellistä hormonaalisista syistä, mutta itse uskon nimenomaan pitkään jatkuneen alipalautumisen aiheuttavan suurimmat ongelmat sekä fyysisesti että psyykkisesti. Dieetti voi siis olla pitempi myös siitä syystä, että sinne päästään mahduttamaan koventamisen lisäksi myös kevennyksiä. Kiire elämässä noin muutenkin ajaa yleensä aina siihen, ettei omaa hyvinvointia enää arvosteta. Ihan sama ilmiö tapahtuu kisadieetilläkin, kun on paniikki ehtiä kuntoon ja sen uhalla unohtuu kuunnella omaa kehoa.

Toisessa ääripäässä siis asuu terveyden arvostus ja toisessa halu päästä kisakuntoon. Mulle on aikanaan muodostunut käsitys ja kokemus siitä, että kilpailukireyteen pääseminen vaatii aivan sairaita elintapoja ja nimenomaan kropan shokkitiloja. En tiedä muista, mutta mulla se ei ole vienyt kuin toisen jalan hautaan vasta parinkympin ikäisenä. Aika paljon olen valmis tekemään, kun tiedän 1) miksi ja 2) miten kauan. 🙂

Etenkin suuret painonpudotukset on todellakin syytä pilkkoa osiin, mikä pätee ihan kaikenlaisiin laihdutus-projekteihin. Mikäli laihduttaja ei tätä itse ymmärrä niin se on jonkun taottava hänen kaaliinsa. Mä ymmärrän, että asiasta tietämätön painonpudottaja on kärsimätön ja haluaa ne nopeat tulokset heti, mutta fitness-kilpailijalta voi vaatia tälläkin saralla enemmän. Kisaaminen kokonaisuudessaa on kaikkea muuta kuin hätäistä tulosten perässä juoksemista, eikä se muutu matkan missään vaiheessa. Tähdätessä kilpailuihin, ei valmentajan tehtävä ole pitää kisaajan kiinnostusta yllä kehittämällä jotain uutta ja innostavaa vaan ensisijainen tehtävä on olla ammattilainen työssään ja kertoa rehellisesti mikä on milläkin hetkellä järkevää. Jos kilpailijan lähtöpaino on sitä luokkaa, että hyvän kisakunnon savuttamiseksi tarvitaan 18 viikon sijaan 52 viikkoa niin sekin on kerrottava. Laihtua voi nopeastikin, mutta kisakunnosta kyllä näkyy suuri ja nopea painonpudotus, eikä se näytä kovinkaan hyvältä. Ihon kimmoisuus ei ole muutenkaan alhaisessa rasvaprosentissa parhaimmillaan, saatika jos takana on toista/kolmekymmentä pudotettua kiloa nopeimmassa mahdollisessa ajassa. Myös väsymys näkyy kropassa ja sitä, kun vielä lähdetään tankkaamaan niin tulee lopputulos, jota kukaan ei tilannut. Valmentaja, joka yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista ei tee muuta kuin kuse omiin muroihinsa ja lopussa seisoo kaksi pettynyttä sankaria.

Mitä treeneihini tulee niin edelleen treenaan melko alakerta-painoitteisesti, mutta tuplatreeneillä harjoituskertoja tulee kyllä ihan jokaiselle lihasryhmälle runsaasti. Koitan kuitenkin saada tehtyä sellaisen fysiikan, jossa yläkroppa ei olisi alakroppaa suurempi, mutta mulla erityisesti selkä ottaa treeniä sen verran ahkerasti vastaan että saa nähdä miten onnistuu. Toki kaikki näyttää eriltä, kun rasvaprosentti pienenee ja selkä on mulla myös rasvan suhteen sellainen mihin ylimääräinen kertyy. Ensi viikolla mukaan tulee myös aerobista treeniä ja entisiä merkkejä, jos kuuntelee niin sillä se homma lähtee sitten toden teolla etenemään. Tämä viikko on niin kiireinen, että päätettiin aloittaa taas rauhallisesti mun aikatauluja kunnioittaen. Treenejä on häirinnyt jo pitemmän aikaa oikean jalan kova polvikipu, mikä ei ole tullut millään kuntoon. Uskon, että polvi-parkani sai uuden elämän, kun kävin kalvokäsittelyssä täällä Vaasassa ironfist massagella. Voin kertoa, että käsittely oli kivuliain kokemus ikinä mikä tulee näin äkkiseltään mieleen, eikä tarvitse miettiä hetkeäkään miksi polvea on särkenyt niin saakelisti. Tunnin verran luulin, että kuolen hierontapöydälle mutta selvisin kuitenkin. Ps. ensimmäisestä hoitokerrasta -20%

Tällä perusteella oon siis sitä mieltä, että urheiluhieronta yksinään ei riitä ja aion itse käydä jatkossa myös avatuttamassa kalvoja, kun sellainen palvelu on vihdoin Vaasaan tullut. On niin paljon erilaisia hoitomenetelmiä, joille kaikille olisi paikkansa riippuen ongelmasta. Mä haluaisin tottakai, että mun päivät täyttyisivät kaikenlaisista kehon hemmotteluista mutta ei vaan ole aikaa ja rahaa kaikkeen. Ikävä kyllä. Parhaani yritän ja ennen kaikkea koitan hoitaa vaivat kuntoon viipymättä, kun sellaisia ilmaantuu. Vielä en ole käynyt tekemässä jalkatreeniä käsittelyn jälkeen, mutta ainakaan rappusissa ja normaaliaskareissa, kyykistyessä ei satu lainkaan ja jalat tuntuvat aivan eriltä. Polvikipuun osallistui useampi kaverus ja pakko todeta, että saan kyllä lisätä huomattavasti kehonhuollon osuutta jos meinaan kunnossa pysyä.

”Räätälinlihas (lat. musculus sartorius, lat. sartor, räätäli) on pitkä ja kapea, heikko lihas, jonka alkukohta on suoliluun päällä sijaitseva kalvo, fascia iliaca, ja päätekohta sääriluun yläosan sisäsivu. Sitä hermottaa reisihermo (nervus femoralis). Räätälinlihaksen tehtävänä on koukistaa lonkka- ja polviniveltä. Räätälinlihas kulkee vinosti muiden reisilihasten yli sääriluun sisäreunan kyhmyyn (tuberositas tibiae) leveän hanhenjalkakalvon (pes anserinus) välityksellä. Räätälinlihas on ihmisruumiin pisin lihas ja se kulkee omassa lihastupessa. Wikipedia

Yhtä paha tilanne oli Vastus Medialis ja kaikki takareiden osat etenkin tuossa kipeän polven jalassa.

Mä oon sinällään tosi onnellisessa tilanteessa työn puolesta, että hommia riittää ja asiakkaat ovat motivoituneempia kuin koskaan aikaisemmin. Moni on tulossa kaukaakin vierailulle Vaasaan ja perinteiset etävalmennukset ovat historiaa — mikä tietysti tarkoittaa enemmän töitä ja vähemmän vapaa-aikaa. Jos yksikin viikonloppu vietetään yhdessä niin valmennussuhde syvenee paljon ja homma konkretisoituu merkittävästi, joten miksi ei käyttää sitä mahdollisuutta hyväkseen? Se, että pääsee vaikuttamaan valmennettavan treenaamiseen säännöllisesti on kaikista palkitsevinta molemmille ja tulosten kanssa sillä on suurin merkitys, että tavataan usein. Postasinkin joskus aikaisemmin siitä, että haluan muuttaa työnkuvaani jonkin verran ja elän tällä hetkellä muutoskautta. Se, että asiakas on tavoitteellinen on mulle tärkeää, eikä se missään nimessä tarkoita esimerkiksi kilpailutavoitetta vaan sitä että hän haluaa tehdä sitä mitä tekee ja pyrkii toiminnallaan eteenpäin. Tavoitteellisuus ja liikkuminen sekä syöminen ovat niin paljon muutakin kuin ulkonäkö, tosi paljon muuta! Oon päässyt tekemään töitä liikunta-alan ammattilaisten kanssa, mentaalipuolen ammattilaisten kanssa, fitness-kilpailijoiden, miesten ja naisten, aloittelijoiden, synnyttäneiden, eläkeläisten, nuorten, joukkueiden, syömishäiriöisten ja niin monenlaisten ihmisten kanssa että ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Mun on aina kiva mennä töihin!

Viikonloppuna alkaa Fitnessvalmentajakoulutus ja olen Vierumäen urheiluopistossa pe-su ensimmäisessä lähijaksossa. En malta odottaa! Yritän saada sieltäkin tekstiä ulos, joten seuratkaa instagramissa @jsilfvernagel niin tieto myös uusista postauksista tulee äkkiä.

NFE 2017: BIKINI JA BODY. MISSÄ KISAAN ITSE?

Viikonloppuna saatiin nauttia Lahdessa upeista kilpailuista, kun lavalle kiipesi satoja kovan työn tehneitä kisaajia ja messuissakin riitti ihmeteltävää. Koko tapahtuma on kasvanut sellaiseksi, jota ei voi tai kannata missata mikäli fitness yhtään kiinnostaa. Me oltiin Juuson kanssa katsomossa molemmat päivät ja nähtiin kattavasti aika lailla kaikki. Molempien lavojen eteen ei toki yhtä aikaa päässyt, mutta anyway viikonloppu oli todella onnistunut. 6kk aikaa omiin kisoihin ja tässä vaiheessa alkaa oikeasti kisat olla jo lähellä. Vuonna 2014 dieettasin 7kk, mutta onneksi tilanne on nyt paljon positiivisempi monenkin asian suhteen ja kyllä mä meinaan ihan täysillä yrittää saada itseni lavalle. Hyvä fiilis kaikin puolin.

Bikini

Lauantaina BWLC tarjosi meille bikini fitnestä ja SM-kisa käytiin sunnuntaina päälavalla. Kyllä se alkaa olla jo sanomattakin selvää, että mitä bikini on tai mitä sen toivotaan olevan lookkia ja kehon linjoja myöten. Venäläistyylinen X-malli, naisellinen ja elegantti kokonaisuus ilman mitään ylimääräistä tilpehööriä jyrää tällä hetkellä. Finaalissa olevat naiset ovat kopioita toisistaan ja niinhän sen kuuluukin olla, jos kerta jotain linjausta halutaan ajaa eteenpäin. Silloin finaalissa ei voi olla 6 toisistaan poikkeavaa fysiikkaa ja lookkia vaan eron tekevät yksityiskohdat. Tuomarit joutuvat tekemään päätöksiä kuitenkin sen verran rivakkaan tahtiin, että lineupista erottuvat äkkiä samaa tyylilajia edustavat kisaajat. Sunnuntain bikini fitneksen SM-lavalla nähtiin useampikin tyttö, kenen sijoitus olisi taatusti ollut parempi oikeanlaisella lookilla; Bikinien mallilla ja hiusten värillä ei ole koskaan ollut yhtä paljon merkitystä, enkä mä ollenkaan väitä sen olevan huono asia.

Voitto Suomeen. Onnea Melina!
Numero 154 overall-voittaja, upea Nataly Lugovskikh. Numero 133 kuuluisi omasta mielestäni Wellnessiin(?)

Suomen overall – ei huono sekään! Voittaja oikealla.

Viikonlopun perusteella olen sitä mieltä, että kuten säännöissäkin nykyään sanotaan – ei bikini fitness vaadi raskasta kuntosaliharjoittelua. Tottakai siellä on kovaakin treenaavia yksilöitä, mutta ei sitä lihaksikkuutta voida mitenkään pitää osallistumiskriteerinä/edellytyksenä — pakaroita lukuunottamatta. Kyseessä on hyvin pitkälti kauneuskilpailu, jossa vaaleansisinisiä tai -punasia kolmio-biksuja, punaista tukkaa tai tatuointeja ei hyvällä katsota vaikka miten olis punttia nosteltu. Menestyäkseen on oltava valmis muuttamaan itseään kisapäivän ajaksi kriteereitä vastaavaksi, vaikka lavan ulkopuolella olisikin persoonallinen rokkimimmi tai vaikka omassa arjessa tykkäisi voidella huuliin vaaleaa meikkivoidetta niin lavalle kannattaa valita jokin muu sävy. Silikonitissit taas puolestaan ovat menettäneet lavalla arvoaan ja korostettunahan ne tekevät kokonaisuudesta aivan naurettavan näköisen. Muu kokoinaisuus menestyneillä kilpailijoilla on kuitenkin niin siro, ettei ilmapallot istu siihen ja lisäksi lajista yritetään koko ajan tehdä vakavastiotettavampaa. Vaadittavan kireystasonkin pystyi hyvin näkemään katsomosta ja sellainen kireys, jossa astuessa pakarat lohkeavat on liikaa biksuun. Terveen näköinen, hyvän mallinen ja väistämättä kaunis on oltava tässä lajissa, jos mitaleita haluaa.

Ylipäänsä voisi sanoa, että bikinikisaajan on oltava TODELLA kiinnostunut lajitrendeistä ja pysyttävä aallon harjalla koko ajan. Siellä oli edelleen vuoden 2012 innoittamia lookkeja kera hattarapilvien ja konnektoreiden, eikä näin kovatasoisissa kisoissa pärjää ilman trendien mukaista tyylitajua. Esiintyminen taas on mennyt hyvin eteenpäin ja siihen ihan selvästi panostetaan paljon. Bikinikisoja ei ollut oikeastaan lainkaan vastenmielistä katsoa, kun pornahtavuus on vedetty pienemmälle ja iso osa tytöistä näyttää jopa suloisilta. Oli tosi monta kaunista kisaajaa lavalla.

Body

Body Fitness taas ei ole saavuttanut vielä ihan bikinin kaltaista selvää linjaa. Nyt on ilmeisesti menossa murrosvaihe, jossa massamonsterit jää nuolemaan näppejään mutta ihan täydellisesti tämä ei kuitenkaan vielä toteutunut. Nyt täytyy ymmärtää, että jonkun kohtuuttoman iso selkä tai säikeiset pakarat eivät ole se mikä ratkaisee, jos kokonaisuus muuten huokuu sääntöjenvastaista toimintaa. Valmentajat voivat laittaa instaan lähikuvia valmenneviensa jäätävän kokoisista selkäfileistä ja ihmetellä tuloksia kera yhtä pihalla olevien kommentoijien, mutta viidenneltä penkkiriviltä katsottuna sijoituksia ei tarvitse ihmetellä tämän osalta lainkaan. Mä tykkään itsekin lihaksista ja melkein tekis mieli sanoa että mitä isommat sen parempi (ainakin kuvissa ja salilla), mutta on täysin omaa tyhmyyttään olla kunnioittamatta meidän kilpailusääntöjä täällä Suomessa ja verrata ulkomaan tasoon. Täällä ei toimita niin ja kenenkään Body Fitness -haaveita elättelevän ei tarvitse miettiä ettei lihas riitä, jos kaikki muu on kunnossa! Kansallinen menestys täytyy ansaita tai saada hyvällä mallilla, riittävällä lihasmassalla, kireydellä ja tyylitajulla. Kansainvälinen taso on sitten asia erikseen ja ammattiurheilu muutenkin, eikä siellä katsota kenen rusto on kasvanut ja miten paljon. Siihen saakka maassa maan tavalla.

Suomen overall. Voittaja vasemmalla.
Ben Weider mitalisteja
Ben Weider masters-voittaja

Body Fitness ei ole laji, jossa voi vaan pönöttää ja tehdä käännös oikeaan. Se vaatii lavan haltuunottoa tavalla, jossa tuodaan omaa fysiikkaa parhain mahdollisin tavoin esille. Pepputreenejä saisi kyllä useampi body-kisaaja myös tehdä, koska löysä ja/tai pieni peppu pistää silmään takaposeissa rajusti. Jos takamus jää aina löysäksi niin se tarvitsee lihasta, vaikka joku on mulle joskus väittänyt että offilla rasvaista pyllyä ei ainakaan saa treenata isommaksi. Silloin varsinkin sitä pitää treenata! Kovaa kireyttä arvostettiin tänä vuonna, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, ja toivottavasti tullaan arvostamaan jatkossakin. Silloin tämä laji eroaa tulevasta Wellness-sarjasta selvemmin senkin osalta ja löytyy jokaiselle kehotyypille sarja, jossa kilpailla. Mä en esimerkiksi usko, että itse enää pääsisin Body Fitness -voittajan kireyteen ilman että saisin olla itkemässä lääkärin luukulla. Joka tapauksessa, parhaimmillaan Body Fitness on aivan mahtavaa katseltavaa ja jotain mitä itse ihailen suuresti.

Viikonlopun jälkeen mulle on sanomattakin selvää oma lajini, Wellness. Bikini on täysin poissuljettu vaihtoehto ja kunnianhimoni vuoksi Body Fitness kireysvaatimuksineen myös. Wellnessin osalta epävarmuus lajikriteereistä, asennoista ja esiintymisestä toki tässä vähän mietityttää mutta toisaalta jos lavalle asti pääsen niin olisihan se hienoa olla mukana ”luomassa” niitä. Uskon, että Wellnessin pariin ajautuu kovia kisaajia ja kunhan homma saadaan polkaistua käyntiin, on meillä hieno uusi laji.

Omasta mielestäni Body Fitneksen, ja koko naisten kisojen paras kokonaisuus oli ehdottomasti Dina Kaspilla. Aivan ylivoimainen, vaikka ei overallia (ainakaan tänä vuonna) voittanutkaan. Nämä kuvat voisi vaikka liimata jääkaapin oveen! Body Fitness, kuten muutkin lihaserottuvuutta vaativat lajit kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan paikan päälle koska kuvia arvostellessa ei todellakaan pääse näkemään todellisuutta. Myös lavakarsima on ainakin mulle katsojana isossa roolissa, eikä mikään youtube-video vastaa katsomosta nähtyä tilannetta.

KUVAT

BODYNEWS

EASTLABS