KUN KAIKKI MENEE PÄIN PEETÄ

Olin eilen pitämässä motivaatioluentoa nuorille urheilijoille ja multa kysyttiin, että miten löydän kadonneen motivaation jos se pääsee karkaamaan? Hyvä kysymys, mikä tuli itseasiassa esitettyä mulle aika osuvaan ajankohtaan.

Nimittäin..Voin rehellisest myöntää, että viimeiset pari viikkoa ovat koetelleet ja kovasti. Elämä on ollut todella haastavaa ja sellaista, jossa tuntuu jopa väärältä ajatella omia urheilutavoitteita ja ruokien punnitsemista. Mä oon ollut todella epämotivoitunut panostamaan omaan itseeni tai mun kehittymiseen eli rehellisesti sanottuna KAIKKI mun keräämä ”kisamotivaatio” on jossain kankkulan kaivossa. Kevennys on tullut hyvään kohtaan, koska mitään kovempaa treenijaksoa en olisi pystynyt tai halunnut näiden viikkojen aikana toteuttaa. Huomenna olis tarkoitus jatkaa siitä mihin jäin ja aloittaa uusilla tehoilla, mutta en osaa sanoa tuleeko se onnistumaan ainakaan sillä tavalla kuin olin suunnitellut – johtuen monestakin syystä. Jos priorisoisin tämän korkeammalle, muiden isojen asioiden ohi niin saisin sen kyllä järjestymään mutta en tiedä löydänkö siihen riittävän itsekkyyden.

Motivaatio. Halu tehdä.

Elämä ei useinkaan oo just sellaista, mitä me haluttais. Ja, jos siitä tulee jossain vaiheessa sellaista niin siihen halutaan jotain lisää. Mä oon yrittänyt aina tehdä parhaani joka vaiheessa ja toisinaan se tarkoittaa sitä, että tekee vaan pakolliset ja that’s it. Onneksi se on suurimmaksi osaksi kuitenkin sitä, että haluaa intohimoisesti saavuttaa unelmansa ja herää tavoitteet mielessä. Kaikki voi fiilistellä hienoja onnistumisia, mutta todella harva pystyy toimia järkevästi ja kehittävästi epäonnistumisten keskellä. On älyttömän helppoa antaa itsensä valua sinne kakkavuoreen ja sieltä nouseminen sen sijaan vaatii ihmeitä, kovia ponnisteluja ja halua. Mua on aina pelottanut toi kakkavuori ja se ajatus, että antaisin vaan kaiken olla ja luovuttaisin. Mieli tekis tälläkin hetkellä ja kovasti, mutta luonne ei vaan anna periksi.

Jos en ajattele tätä kyseistä tilannetta mikä mulla tällä hetkellä on vaan muita epämotivoituneita hetkiä ja mun käyttäytymistä niiden aikana niin osaan kyllä vastata alun kysymykseen: mistä löytää kadonnut motivaatio?

Mä ajattelen tosi paljon niitä kaikkia tilanteita, joista mä oon selvinnyt ja ne potkii mua kaikista eniten eteenpäin. Urheilussa mä oon selvinnyt loukkaantumisista, sairauksista, leikkauksista, epäonnistuneista ihmissuhteista, itsetunto-ongelmista, kisapettymyksistä, syömishäiriöstä ja monista muista jutuista. Oon noussut pohjalta monta kertaa ja aina saanut kasattua itseni. Aina saanut jonkinlaista kehitystä aikaan, vaikkei se ulkoisesti olisi näkynytkään. Muussa elämässä oon selvinnyt vielä paljon kovemmista tilanteista ja mun luotto itseeni on korkealla näiden kaikkien haasteiden ansiosta, koska ne on tehnyt musta vahvemman ihmisen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Tottakai mua pelottaa ja esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani mua ahdistaa ihan sikana. Oon käytännössä itkenyt kaksi viikkoa niin paljon, että mun silmämunat tippuu seuraavaksi päästä mutta ei itku oo maailmanloppu. Tästä voi seurata jakso, etten sure mitään pitkään aikaa. Tai voi olla, että tästä tuleekin mun elämäni paskin vuosi. En mä tiedä, enkä mä halua ennustaa. Täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja ottaa mitä vastaan tulee.

Luovuttaminen omalla kohdallani on hyvin epätyypillinen tapa ratkaista tilanteet ja itseni tuntien en osaa lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä. Sen vuoksi palkkaan ulkopuolisen hoitamaan mun päätöksentekoon liittyviä asioita, koska oon liian tyhmä tekemään sitä itse. Urheilussa siis. Mä oon menossa reilun viikon päästä Helsinkiin ja todennäköisesti voin saada sieltä motivaatiopiikin. Ainakin yleensä saan. Kun motivaatio karkaa, on ratkaisu jatkaa siitäkin huolimatta. Moti on todella aaltoileva ja helposti häiriintyvä tunne. Kaiken tekemisen pohjalla täytyy olla suurempi palo ja intohimo, mikä laittaa yrittämään vaikka ei erityisemmin kiinnostelis. Urheilu on aika paljon perus puurtamista, jota hetkittäiset motivaation huippuhetket koristavat silloin tällöin. Niiden perässä juokseminen tuskin tulee palkitsemaan. Se on ennemminkin niin päin, että tekemisellä motivoit itseäsi. Motivaatio ei potki sua perseelle. Mulla on syvä intohimo sekä kuntosalitreeniin että rutiininomaiseen syömiseen ja työhöni. Ei se lopu, vaikka motivaatiopiikki loivenisi huomattavasti.

Kun mulla menee huonosti niin alan käyttää vanhaa kunnon ylisuorittamis-strategiaa. Se on piirre, josta mä en pidä itsessäni ja ikävä kyllä sen voimakkuus on mittava. Kun asiat on hyvin niin pystyn elää tietynlaisella rentoudella, mutta huonoissa elämänvaiheissa mä yliorganisoin ja aikataulutan, oon äärettömän pikkutarkka, sovin itselleni kalenterin ihan täyteen, teen sata asiaa yhtä aikaa ja yleensä suoriudun niistä jopa kiitettävästi. Sellainen mä oon, tollee ihan oikeasti pohjimmiltani. Tykkään enemmän rennommasta Jessicasta eli siitä versiosta, jonka eteen oon joutunut tekemään töitä, harjoituksia, lukemaan kirjoja ja katsomaan itseäni peiliin rehellisin silmin. Tää ylisuorittaja tulee pintaan, kun mulla on kriisi ja ymmärrän olevani isojen vastuiden ympärillä, paineiden keskellä. Tiedättekö, kun ei oo muuta vaihtoehtoa kuin selvitä ja hoitaa hommat. Silloin mulla tulee myös esimerkiksi tosi huonot fiilikset mun ulkonäöstä ja kaikki vaan lähtee kulkemaan sitä negatiivisuuden polkua. Eli ihmisiä tässä ollaan ihan jokainen, omien ongelmien kanssa.

Mä en pidä itseäni missään nimessä menestyjänä tai jonain fitness-esikuvana, mutta ainakin mä oon sinnikäs ja periksiantamaton. Oon miettinyt useaan otteeseen esimerkiksi tätä mun kisaamispäätöstä, että eihän mun kroppaa ole millään tasolla luotu tähän. Oon sisältä aivan epäsopiva lajiin, mun aineenvaihdunta ja elimistö noin muutenkin…ei se tykkää tästä. Mutta mun sydän tykkää ja sen vuoksi mä teen tätä näin tosissani ja haluan yrittää. Vaikka musta ei koskaan tulis mitään enempää tän lajin parissa niin onhan tämä antanut mulle jo esimerkiksi työn, elannon ja parisuhteen. Mä oon panostanut hommaan monta vuotta, enkä oo koskaan lopettanut vaikka olis varmaan kannattanutkin. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea oma yrittäminen poikii! Vaikka mä oon ulkoisesti vaan lihonut ja karannut poispäin siitä mikä ehkä teille tarkoittaa fitness-kilpailijaa niin oon mä kuitenkin koko ajan elänyt lajinomaisesti. Aina syönyt tarkasti, aina treenannut aktiivisesti ja tiettyä kropan mallia korostaen ja omistautunut mun mielestä paljon. Niin ja ihan omasta halustani. Olen siitä ylpeä ja mulla tulee siitä myös hyvä mieli, aivan sama miltä touhuni on ulospäin kulloisellakin hetkellä näyttänyt. Itse tietää parhaiten ja ainoana totuuden. Mä oon mielestäni hyvä siinä mitä teen ja se riittää motivoimaan mua vaikeidenkin hetkien yli. Ei voi oikeastaan tehdä hirveästi muuta, kuin uskoa itseensä ja siihen omaan tyyliin. Pysyä rehellisenä, aitona ja samaan aikaan kovana.

Rauhallista viikonloppua

TREENILAUKUN SISÄLTÖ

*Sisältää mainoslinkkejä

Mitä kaikkea mä kannan laukussani mukana päivän aikana?

Suurin osa mun ajasta menee treenivaatteissa salilla – oon lähes aina joko salilla töissä tai treenaamassa, tai menossa jompaan kumpaan. Väliajoilla käyn kotona syömässä eli tosi harvoin kannan ruokia mukana, kun välimatkat ovat täällä kuitenkin aika lyhyitä. Autossa tulee istuttua paljon ja tarvittaessa auto toimii mun toimistona. Haluaisin kuitenkin parhaani mukaan välttää sitä, että auto alkaisi muistuttaa sisältä kaoottista työpistettä ja näin ollen pitää tavarat järjestyksessä.

Laukku TÄÄLTÄ

Treenivaatteet ja treenikengät/kenkiä

Perinteisesti liikun treenivaatteissa joka päivä joka paikassa, mutta monesti käytän töissä eri asua kuin omissa treeneissäni. Joskus saattaa jopa olla, että päällä on jotain muutakin ja vaihtovaatteet on oltava mukana.

Vaihtelen kenkiä vähän väliä ja tuntuu, etteivät mitkään ole ihan nappivalinta. Hyviä kenkiä on vaikea löytää! Mulla on ollut tarkoitus käydä teettämässä pohjalliset noin 10 vuotta, mutta hankinta on edelleen suunnittelu-tasolla. Siitäkin huolimatta, että kärsin kovista jalkapohjajumeista lättäjalkojen vuoksi. Nyt voisi olla korkea aika tehdä asialle jotain niin ei tarvitsisi syyttää kenkiä kaikista ongelmista. Onko teillä kokemusta pohjallisten vaikutuksesta hyvinvointiin? Kertokaa ihmeessä ja, jos on Vaasassa suositella jotain hyvää paikkaa niin antaa tulla vaan.

*Faskiapallo on muuten aivan täydellinen huoltoväline jalkapohjille!

Versa Gripps ja kuminauhat

Ei treeniä ilman Versoja, se on saletti. Mun omat ovat yhtä vanhat, kuin niiden rantautuminen Suomeen ja nämä kyseiset yksilöt ovat palvelleet siitä asti uskollisesti. Nyt on kuitenkin pito hävinnyt ja Versoista jää ainoastaan käsiin musta väri. Yksi juttu taas lisää hankinta-listalle. Ennen Versoja käytössä olivat perinteiset vetoremmit. Osassa liikkeistä ja etenkin raskaita kuormia käyttäessä perinteiset remmit ajavat asiansa paremmin, kuin kumiläpyskät mutta saattaa olla ettei multa enää vanhoja remmejä edes kotoa löydy. Mitään salihanskoja en oo koskaan oppinut käyttämään ja kädet on muuten sen näköisetkin..

Kuminauhojen käyttö treeneissäni on vaihtelevaa, mutta ne täytyy olla laukussa kaiken varalta. Myös asiakkaiden kanssa tulee käytettyä kumppareita ja ne on aivan lyömätön apuväline esimerkiksi smith-kyykyissä.

Treenijuomat ja pullot

Kassista löytyy vesipullo ja, treenaaman mentäessä yksi sheikkeri jossa on treenin aikainen intrajuoma ja toinen, jossa on palautusjuoma. Täytyy muuten antaa itselleni pisteet siitä, että mä en koskaan unohda vanhoja pulloja laukkuun. Enää — niin paljon traumoja. 😀

Tosi harva pullo on enää oikeasti vuototiivis, mutta nämä vanhat MyProteinin pullot hoitavat asiansa edelleen. Jos joku suunnittelee teettävänsä sheikkereitä niin tämä on mun mielestä paras pullomalli, joka ei vuoda tai hajoa muutenkaan ihan äkkiä. Meiltä löytyy kaikki mahdolliset kanisterit ja uudet mega-pullot, mutta kyllä ne vaan vuotaa ja korkit hajoaa, tiivisteet irtoaa yms.

Kuulokkeet x 2

Kannan aina mukana kahdet eri kuulokkeet siltä varalta, että langattomista loppuu akku. Pääsääntöisesti kuuntelen siis treenin aikana (ellen treenaa Juuson kanssa) ja aerobista tehdessäni musiikkia Marshallin bluetooth -kuulokkeilla ja varalla on iPhone 7+ omat, langalliset nappiversiot. Oon tykännyt Marshalleista tosi paljon, mutta pitkän aikaa jos ovat päässä niin alkaa korviin sattua. Kyllä niillä kuitenkin hyvin pärjää ja äänentoisto pelaa hienosti, eivätkä ne valu treenatessa ja akku kestää todella kauan. Parhaat, jotka mulla on koskaan ollut mutta varmasti löytyy muitakin hyviä. Mä en oo aina ollut musiikinkuuntelija treeneissä, mutta nykyään ajaisin ennemmin takaisin kotiin jos unohtaisin kuulokkeet treenikassista. Joko treenikaveri tai musiikki!

Asiakkaiden treeniohjelmia, kalenteri, kyniä…

Pääsääntöisesti ohjelmat ovat puhelimessa, mutta varmuuden vuoksi niitä on tuolostettunakin aika moinen läjä jäänyt laukkuun pyörimään. Mä suunnittelen aina aikatauluni perinteiseen vuosikalenteriin, mutta muita merkintöjä on puhelimen muistiinpanot täynnä. Nämä ovat kaikki tärkeä osa mun organisointia ja tietokonetta kannan tosi harvoin mukana, ellen ole reissun päällä. iPadit ovat myös sellaisia, joita en koskaan oppinut käyttämään hyväksi vaikka niitäkin kotoa löytyy.

Laukku TÄÄLTÄ

OLIKO SEN ARVOISTA?

Sunnuntai ja viikkokuulumisten aika. Meinasin, että pidän nämä mukana blogissa kun niistä on tullut positiivista palautetta. Tosi kiva, että jaksatte seurata ja innostua rennommistakin postauksista joissa ei mun mielestä tunnu olevan juuri päätä ei häntää. Kulunut viikko on ollut kaiken kaikkiaan todella raskas, eikä se liity kevennysviikkoon vaan ihan muun elämän haasteisiin. Lomaa voi ottaa treeneistä ja lomaa voi ottaa töistäkin tarvittaessa, mutta on asioita joita ei voi paeta tai olla tekemättä ja ajattelematta. Mulla ei oo koskaan toiminut se tyyli asioiden käsittelyyn, jossa koitan vaan olla ja rentoutua tai unohtaa. Tarvitsen aktiviteetteja ja ärsykkeitä, mielellään tietysti sellaisia joista nautin. Se on paras lääke. Huomenna menen saattamaan 7-vuotiaan pikkusiskoni ensimmäiseen koulupäivään mikä on varmasti ikimuistoista.

Nythän oli niin, että viikko sitten elin viimeisen ”dieettipäivän” 11 viikkoa kestäneestä projektistani. Tällä viikolla oon siis ottanut rennommin ja käynyt salilla muutamia kertoja. Treenit on mennyt tosi hyvin, enkä ole tehnyt mitään varsinaisia pumppailutreenejä vaan ihan sellaisia mulle tyypillisiä harjoituksia — selvästi vähemmän mitä normaali treeniviikkona. Jatkan näin vielä 5 päivää ja tulevana viikonloppuna aloitan sitten taas uuden vaihteen ruokavalioineen ja treeneineen. Aivan super hienoa enkä oikeasti malta odottaa! Kerroinkin, että ruokavalioon tulee vielä enemmän syklitystä ja haluan jatkaa tuplatreeneillä mahdollisuuksieni mukaan. Mun oma tavoite on päästä edelleen parempaan kuntoon ulkoisesti ja ominaisuuksiltani myös, se ei ole muuttunut mihinkään. En halua pitää minkäänlaista off-seasonia tai kasvukautta vaan tehdä töitä, jotta oon huhtikuussa kunnossa lavalla. Eli jatkan jaksottaisella tekemisellä, kuten tähänkin asti. Step by Step.

Ruokien suhteen kaloreita otettiin tälle viikolle aavistuksen verran alaspäin ja lupa oli herkutella, jos siltä tuntuu kunhan normaalisapuskatkin pysyvät päivän ohjelmassa. Tai vaihtoehtoisesti jonkun päivän aterian voi korvata muulla ruoalla, mikä on oikeasti kunnon annos. Ei esimerkiksi salaatti tai leipä. Kaikki normaalit ateriat olen syönyt ja vähän ekstraa päälle. En oo rehellisesti sanottuna kauheasti suolaisen perään, enkä muista koska olisin syönyt pitsan tai burgerin vaikka ne hyvältä maistuvatkin. Olen enemmän sokerihiiri ja päädyn mieluummin syömään jäätelöä, jos valita voi. Nyt olin ajatellut mielessäni, että mentäis Juuson kanssa jonnekin syömään mutta kun tämä viikko koitti niin heräsin vaan miettimään että missä täällä nyt jotain sitten söisi… Laittautuneena ihmisten ilmoille jonnekin ravintolaan niin ei kiitos. En ollut suunnitellut, koska olisi se päivä jollekin vapaammalle aterialle ja perjantaina treenin jälkeen klo 20:30 menimme kauppaan ja ostin extempore Subin. Sehän oli hyvää ja ihan riittävä. Ei jäänyt nälkä tai tehnyt mieli mitään muuta ruokaa. Kiitos. Koko viikon paras juttu oli kuitenkin subista ostetut cookiet, jotka jaettiin Juuson kanssa ja siis aivan kerta kaikkisen hyvää.

Eniten mä olin odottanut jäätelöä ja söin B&J sellaisen ”uuden” toppedin. Hyvää, mutta ei paras makuvaihtoehto jos multa kysytään eli en söisi uudelleen tuota versiota. En muuten syö koskaan muita, kuin B&J jätskejä koska tykkään niiden koostumuksesta. Jäätelö ei saa olla liian vaahtomaista tai pehmeää. Heh. Tulihan tosta nyt ihan hirvee olo ja jatkoin syömistä vaikka purkin kansi olis kannattanut laittaa kiinni. Ei kai sitä ikinä täysin opi. Olin vähän yllättynyt, miten omasta mielestäni pienestä määrästä jotain muuta syötävää tuli tosi huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikea selittää, mutta ei vaan tuntunut hyvältä ja tuli ikään kuin krapulaiseksi, laiskaksi ja alakuloiseksi. Ei ollut sen arvoista. Nukuin kuitenkin ihan hyvin, joten ei haittaa ilman hyötyä. Elän siinä uskossa ja toivossa, että unet ottavat kyllä parantuakseen pikkuhiljaa.

Kyllä se niin vaan on, että terveellistä ruokaa ja kevyttä oloa ei voita mikään hetkellinen maku tässä maailmassa. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että jos antaa pikkusormen niin se vie koko käden ja helposti yhdestä herkusta tulee kahden viikon putki kun aina seuraavana aamuna on ehtinyt unohtaa sen pahan olon. Mun kohdalla treeni jeesaa tässäkin ja on paljon pienempi todennäköisyys heittää ranttaliksi ravinnon kanssa, jos treenaa ja haluaa kehittyä. Osalle urheilu voi toki olla ansaittu teko herkutteluun, mutta ainakin kehonmuokkauksessa oikeanlaisella ravinnolla on niin valtava merkitys tuloksiin että sen tiedostaminen motivoi suuresti.

Kävin myös maanantaina lpg-hoidossa ensimmäistä kertaa ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Aion ehdottomasti jatkaa tätä ja uskon siitä saatuihin hyötyihin. Ero oli kuin yöllä ja päivällä lihaksen pehmeydessä ja esimerkiksi kipeä polvi helpotti hoidon jälkeen huomattavasti. Kyllä sen huomasi hoitoa tehdessä, että koko oikea jalka (jossa polvikipu) oli aivan järkyttävän kireä kauttaaltaan. Lisäksi oon antanut jaloille täyden levon koko tämän viikon ja ensi viikolla aion uskaltautua testaamaan niille joitain vähän polvia rasittavia liikkeitä.

Jos lukijoissa on vaasalaisia, jotka ovat kiinnostuneita LPG:stä niin suosittelen lämpimästi Klinikka Jonas Kesti. Nettiajanvaraus löytyy TÄÄLTÄ

Lue myös POLVIKIPUISEN ALAKROPPATREENI